880 Naval Air Squadron
880 Naval Air Squadron (880 NAS) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien lentolaivue, joka perustettiin tammikuussa 1941 ja se lakkautettiin 1945. Kanadan laivasto perusti laivueen uudelleen toukokuussa 1951. Se on nimellisesti edelleen olemassa ilman henkilöstöä ja kalustoa, koska sitä ei ole virallisesti koskaan lakkautettu.
| 880 Naval Air Squadron | |
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa |
1941-1945 1951- |
| Valtio |
 Yhdistynyt kuningaskunta Kanada |
| Puolustushaarat | merivoimat |
| Aselajit | tukialuslentolaivue |
| Rooli | hävittäjätorjunta |
| Osa joukkoa | Ison-Britannian laivaston ilmavoimia |
| Koko | laivue |
| Motto | Repérer et détruire etsi ja tuhoa |
| Sodat ja taistelut |
Diego Suarez 1942 Pohjois-Afrikka 1942 Sisilia 1943 Salerno 1943 Norja 1944 Japani 1945 |
Palvelus muokkaa
Laivue perustettiin hävittäjälaivueena 15. tammikuuta 1941 Arbroathissa kalustonaan kolme Martlet I -lentokonetta. Se oli perustettaessa suunniteltu HMS Indomitablelle, joka oli edelleen rakenteilla. Laivue lainasi kolme Gloster Sea Gladiatoria ja myöhemmin kalustoksi saapui yhdeksän Hawker Sea Hurricane IA -hävittäjää, jotka korvattiin heinäkuussa IB-mallilla. Heinäkuussa A lentue siirrettiin HMS Furiousille hyökätäkseen Petsamoon. Hyökkäyksessä laivueenpäällikkö ampui alas Saksan ilmavoimien Dornier Do 18 -koneen. Laivue siirtyi lokakuussa vasta valmistuneelle HMS Indomitablelle, jonka mukana se siirtyi Länsi-Intiaan ja edelleen Kapkaupunkiin ennen liittymistään Itäiseen laivastoon. Laivue osallistui Madagaskarin maihinnousuun toukokuussa 1942, jolloin se hyökkäsi Vichyn Ranskan laivaston sluuppia D'Entrecasteauxia vastaan, Diego Suarezin lentokentälle sekä muihin määrättyihin maakohteisiin sekä toiminta-alueen ilmapuolustukseen.[1]
Laivue palasi lentotukialuksella Kapkaupungin kautta Gibraltarille, jonka jälkeen se suojasi operaatio Pedestalissa Maltalle matkannutta saattuetta. Laivue tuhosi taisteluissa kahdeksan viholliskonetta ja vaurioitti kolmea muuta, mutta se menetti kolme konetta ja lentotukialus vaurioitui pahoin 12. elokuuta. Laivue siirrettiin elokuussa maihin Strettoniin, jossa se aloitti kouluttautumisen Spitfire kalustolla. Laivue varustettiin syyskuussa kahdellatoista Supermarine Seafire IIC -koneella.[1]
Laivue siirrettiin lokakuussa HMS Argukselle ja seuraavien kuukausien ajan laivue suojasi Pohjois-Afrikan maihinnousua. HMS Indomitablen korjausten valmistuttua laivue palasi maaliskuussa 1943 alukselle, jonka mukana siirryttiin Gibraltarille ja edelleen Välimerelle kesäkuussa. Laivue suojasi heinäkuussa Sisilian maihinnousua sekä syyskuussa Salernon maihinnousua, jossa laivue lensi kaikkiaan 120 tuntia.[1]
Helmikuussa 1944 laivue siirrettiin HMS Furiousille, jonka mukana laivue lensi Norjan rannikolla ennen kuin se varustettiin 16. maaliskuuta kahdellatoista Seafire F.III -hävittäjällä. Seuranneen puolen vuoden aikana laivue iski uusine koneineen lukuisiin Norjan kohteisiin sekä suojasi neljää Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitziä vastaan tehtyä hyökkäystä. Yhdistetty laivue, joka oli muodostettu neljästä sekä 801 että 880 laivueen Seafire-koneesta, aktivoitiin 11. kesäkuuta Dremissä tehtävänään paikallispuolustus ilmavoimien alaisuudessa. Uuteen laivueeseen siirretyt osat palasivat alkuperäisiin laivueisiinsä elokuussa.[1]
880 NAS liitettiin lokakuussa 30. laivaston hävittäjälennostoon (engl. 30th Naval Fighter Wing), joka siirrettiin kuukautta myöhemmin HMS Implacablelle Norjan rannikon meriliikenteen häirintään. Tammikuussa 1945 laivueen vahvuus nostettiin 24 koneeseen ja maaliskuussa se palasi HMS Implacablelle liittyäkseen Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon.[2]
Kesäkuussa laivue partioi, suojasi muita lentokoneita sekä toimi tykistöntulenjohtajina iskettäessä Trukille. Se myös syöksypommitti öljytankkeja. Kuukauden lopulla lennosto liitettiin vasta muodostettuun 8. lentotukialusosastoon (engl. 8th Carrier Air Group). Sodan viimeisenä kuukautena lentokoneet iskivät Japanin pääsaarille, jolloin laivue tuhosi useita vihollisen koneita. Japanin antauduttua laivue kuljetettiin Australiaan, jossa se siirrettiin maihin. Se lakkautettiin 11. syyskuuta HMS Nabswickilla Schofieldsissä Sydneyssä sulauttamalla laivueen henkilöstö ja kalusto 801 laivueeseen.[3]
Vuonna 1951 laivueen numero siirrettiin Kanadan laivaston ilmavoimille Kansainliiton sopimuksen perusteella. Kanadan laivasto perusti laivueen 1. toukokuuta 1951 numeroimalla uudelleen aiemman 825 laivueen, joka oli osa 31. tukilentoryhmää (engl. 31st Air Support Group). Kalustona laivueella oli kaksitoista Fairey Firefly 5 -konetta, jotka korvattiin marraskuussa seitsemällä Avengerilla. Laivue siirrettiin samalla HMCS Magnificentille. Laivue nimettiin marraskuussa 1952 Yhdysvaltain laivaston mallin mukaisesti VS-880:ksi ja se varustettiin lokakuussa 1957 kymmenellä CS2F-1 Trackerillä. Laivue siirrettiin HMCS Bonaventurelle, jonka mukana se lähti partiomatkalle. Tammikuussa 1960 laivueen kalustoksi vaihdettiin kaksitoista parannetulla radio ja elektroniikkajärjestelmällä varustettua CS2F-2-konetta ja CS2F-3-koneet otettiin käyttöön vuoden 1970 alussa ja samalla laivue siirrettiin maihin Kanadan luopuessa lentotukialuksistaan.[3]
Maaliskuussa 1975 laivueen nimi ja tehtävä muutettiin, kun se nimettiin 880 meritiedustelulaivueeksi (engl. 880 Maritime Reconnassaince Squadron). Sen palvelustukikohta CFB Summerside suljettiin 1990, mutta laivuetta ei kuitenkaan virallisesti lakkautettu. Se on siten edelleen olemassa, mutta ilman henkilöstöä ja kalustoa.
Lähteet muokkaa
- Finnis, Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
- Wragg, David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)
- Sturtivant, Ray & Ballance, Theo: The Squadrons of the Fleet Air Arm. Tornbridge, Kent: An Air-Britain Publication, 1994. ISBN 0-85130-223-8. (englanniksi)