24 kapriisia on Niccolò Paganinin säveltämä kokoelma, jota pidetään vaikeimpana sooloviululle tehdyistä.lähde? Teos on Paganinin luettelossa Op. 1. Kokoelmassa on selvästi vaikutteita Pietro Locatellin teoksesta ”L’Arte del violino, op. 3”. 24 kapriisia on sävelletty noin vuonna 1817. Monet säveltäjät ovat tehneet erilaisia sovituksia muun muassa kapriisista 24. Kuuluisimpia lienevät Brahmsin ”Paganini-variaatiot”, joissa Brahms on varioinut (muunnellut) Paganinin teemaa kapriisista 24, sekä Rahmaninovin rapsodia pianolle ja orkesterille saman kapriisin pohjalta. Franz Liszt on säveltänyt kapriisien pohjalta sarjan konserttietydejä, Études d’exécution transcendante d’aprés Paganini.

Kapriisikokoelma sisältää erittäin olennaisia asioita viulutekniikan osaltalähde? ja näitä kappaleita voidaan hyvin verrata etydeihin. Viulunsoittotekniikan historiassa teos on yhtä merkittävä kuin Chopinin etydit pianonsoiton tekniikkaa ajatellenlähde?. Kapriisit sisältävät runsaasti legatoa, staccatoita, spiccatoa, tremoloita, harmoniaa, trillejä, arpeggioita, asteikkoja, intervalleja ja vasemman käden pizzicatoja.

Rakenne muokkaa

Teoksessa on 24 osaa[1], jotka ovat:

  1. E-duuri
  2. h-molli
  3. e-molli
  4. c-molli
  5. a-molli
  6. g-molli
  7. a-molli
  8. Es-duuri
  9. E-duuri
  10. g-molli
  11. C-duuri
  12. As-duuri
  13. B-duuri
  14. Es-duuri
  15. e-molli
  16. g-molli
  17. Es-duuri
  18. C-duuri
  19. Es-duuri
  20. D-duuri
  21. A-duuri
  22. F-duuri
  23. Es-duuri
  24. a-molli

Sarja alkaa ytimekkäällä kapriisilla, E-duuri, jossa teknisenä vaikeutena on arpeggio ja se, miten teema saadaan pidetyksi kasassa korostamalla ylä-ääntä.

Kapriisissa 2, h-molli, ongelma on päinvastainen. Siinä tarkoitus on korostaa alaspäin liikkuvaa ääntä sekä soittaa ylä-ääni mahdollisimman huomaamattomasti.

Seuraavassa kapriisissa, e-molli, on vaikeutena fyysisestikin lähes mahdoton oktaavi; jousitekniikan on oltava kunnossa, jos tämän kapriisin mielii soittaa.

Seuraava, eli c-mollikapriisi, on harmoninen, jossa liikutaan intervalleissa.

Kapriisi numero 5 on keskittynyt nopeisiin murtosointuihin, vaikka tunnelma on rauhallinen. Siinä mennään kovaa ja korkealta.

Kapriisi 6 on kokoelman ainoa kapriisi, jossa keskitytään tremoloon. Teema pitää saada silti hyvin esiin.

Kapriisissa 7 on myös aiheena oktaavi. Erityisen vaikeaksi sen tekee "nyyhkiminen" ylärekisterissä.

Seuraavankin kapriisin alku on oktaaveissa, mutta varsinainen teema on nopea ja ennen kaikkea moniääninen. Viulistin pitää samalla soittaa melodiaa ja säestää itseään.

Yhdeksännessä kapriisissa mennään E-duuri-teemassa, joka rakentuu intervalleista. Sivuteema on myrskyisä ja epätoivoinen. Koko kappaleessa on selvästikin pyritty matkimaan huilujen ja torvien ääntä.

Numero kymmenen sisältää paljon erilaisia ornamentteja, joiden soittaminen vaatii huikeaa sorminäppäryyttä.

Yhdessätoista on sama asia kuin seitsemässä, sivuteemassa soittajan pitää säestää itseään. Numerot 12 ja 13 keskittyvät kromatiikkaan. Kahdessatoista se tapahtuu tremolon tapaan ja kolmessatoista imelillä intervalleilla.

Numero 14 on jopa melkein alkusoitonomainen pisteellisellä rytmillään. Siihen viittaa myös marssityylinen teema.

Numero 15:n alku on oktaaveissa, mutta varsinainen teema on nopea, joka koostuu neljän sävelen ryhmistä; korko pitäisi saada ykköselle.

Kapriisissa 16 keskitytään nopeisiin juoksutuksiin.

Sama asia on kapriisissa 17; siinä nopeat kahdeksasosat lannistavat soittajaa.

Seuraavana vuorossa on ylväs C-duurikapriisi, joka on myös alkusoitonomainen. Sivuteema koostuu erittäin nopeista tersseistä.

Kapriisissa no. 19 pääteema on nopea, Es-duurissa, ja sisältää ornamentteja. Sivuteema on myrskyisä c-mollivuodatus.

20:ssä pitää soittaa melodiaa ja säestää itseään samaan aikaan. Sekin on lähes fyysinen mahdottumuus. Soinnin pitää olla rauhallinen ja jousi ei tahdo millään riittää.

21 on imelä ja koostuu tersseistä. Varsinaista sivuteemaa ei ole.

Kapriisissa 22 on samanlainen rakenne kuin suurimmassa osassa muissakin, teema ja sivuteema. Teema on aggressiivinen mutta hieno. Sivuteema on myrskyisä, rinnakkaissävellajissa kuten tyypillistä.

Kapriisi 23 on juhlava, siinä jos missä koetellaan soittajan taitoa liikkua oktaaveissa. Tämänkin kapriisin väliosassa liikutaan rinnakkaisessa mollissa, eli tässä tapauksessa c-mollissa.

Nro 24 a-molli lienee tunnetuin kaikista kapriiseista. Sen rakenne poikkeaa muista kapriiseista: Siinä on teema ja 12 variaatiota. Se on komea huipennus loisteliaiden kapriisien sarjalle.

Lähteet muokkaa