1,1-dimetyylihydratsiini
1,1-dimetyylihydratsiini eli epäsymmetrinen dimetyylihydtratsiini (tunnetaan ainakin avaruustekniikassa lyhenteellään UDMH) on raketin nestemäinen hypergolinen polttoaine, joka otettiin käyttöön 1950-luvulla. Yhdisteestä käytetään myös nimeä N,N-dimetyylihydratsiini. 1,1-dimetyylihydratsiinia poltetaan rakettimoottoreissa typpitetraoksidilla (hapetin on toisinaan IRFNA tai nestehappi). UDMH on jalostettu hydratsiinista.
| 1,1-dimetyylihydratsiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CN(C)N |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2N2H8 |
| Moolimassa | 60,10 g/mol g/mol |
| Sulamispiste | –57 °C |
| Kiehumispiste | 63 °C |
| Tiheys | 0,793 g/cm3 |
Sen kemiallinen kaava on C2N2H8.
UDMH on myrkyllinen, haihtuva hygroskooppinen neste, jonka sulamispiste on –57 °C ja kiehumispiste on 63 °C sekä CAS-numero 57-14-7. Sen tiheys on 0,793 g/cm3. Sen moolimassa on 60,10 g/mol. Sillä on ammoniakin kaltainen haju. Ilman koskettaessa sitä se muuttuu keltaiseksi ja absorboi ilman happea ja hiilidioksidia.
UDMH:ta voidaan varastoida säiliöissä jäähdyttämättä pitkiä aikoja. Sen ominaispaino on suuri. Kuten monet muutkin avaruustekniikan tuotteet, se on kallista.
UDMH on stabiilimpaa kuin hydratsiini N2H4 – etenkin korkeammissa lämpötiloissa. Sitä on käytetty kaikkien suurten avaruusmaiden kantorakettien polttoaineena. Esimerkiksi Proton-, Titan IV- ja Delta II -raketit käyttävät UDMH:ta. Amerikkalaiset kantoraketit käyttävät Aerozine 50 -polttoainetta, josta 50 % on hydratsiinia ja 50 % UDMH:ta. Rakettipolttoaineena UDMH:n määrittelee Yhdysvaltain asevoimien standardi MIL-D-25064.
Epäterveellinen aine muokkaa
UDMH on myrkyllinen ja karsinogeeninen aine. Se imeytyy ihon läpi joutuessaan kosketuksiin ihon kanssa. Se voi räjähtää, jos joutuu kosketuksiin hapettimien kanssa. 1980-luvulla pohdittiin – ilmeisesti Yhdysvalloissa eikä Euroopassa – sitä, että eri elintarvikkeissa, etenkin omenatuoremehuissa, havaitut UDMH-pitoisuudet voivat aiheuttaa syöpää. UDMH reagoi erityisen voimakkaasti otsonin kanssa. Koska rakettimoottorien palamisprosessi on epätäydellinen, ne voivat vaurioittaa otsonikerrosta merkittävästi lentäessään otsonikerroksen läpi.