Avaa päävalikko

Étienne-Léon de Lamothe-Langon (1. huhtikuuta 178624. huhtikuuta 1864) oli ranskalainen kirjailija, joka teki etenkin väärennettyjä muistelmia ja historiankirjoja. Yhteensä hän julkaisi noin 400 proosa- ja runomuodossa kirjoittamaansa teosta, mikä vastaa noin 1 500 käsikirjoitusnidettä.[1]

Étienne-Léon de Lamothe-Langon
Étienne de Lamothe-Langon
Étienne de Lamothe-Langon
Henkilötiedot
Syntynyt 1. huhtikuuta 1786
Toulouse
Kuollut 24. huhtikuuta 1864 (78 vuotta)
Pariisi
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli ranska
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

ElämäkertaMuokkaa

Étienne-Léon de Lamothe-Langon syntyi 1. huhtikuuta vuonna 1786[2] toulouselaiseen aatelisperheeseen. Vielä tuolloin hänen nimensä oli Étienne-Léon de Lamothe. Vallankumoukselliset surmasivat hänen isänsä Ranskan vallankumouksen yhteydessä vuonna 1794. Isän kuoltua Lamothe-Langonin äiti antoi tämän vastata pitkälle itsestään. Koulun sijaan Lamothe-Langon vietti aikaansa kotikirjastossaan. Hän ryhtyi kirjailijaksi 16-vuotiaana ja kirjoitti seuraavan neljän vuoden aikana muun muassa neljä tragediaa, kuusi komediaa ja yhden romaanin. Hän oli julkaissut 22-vuotiaana jo neljä romaania. Niistä menestynein, viisiosainen trubaduuritarina, käännettiin saksaksi, englanniksi ja italiaksi. Lamothe-Langon pääsi 25-vuotiaana Toulousen aliprefektiksi. Hän toimi ensin Napoleonin hallinnon osana, mutta yritti tämän kukistuttua luoda välejä valtaan nousseiden kuningasmielisten kanssa, mutta huonoin tuloksin.[3]

Kun Lamothe-Langon ei saanut uutta hallintovirkaa, hän alkoi harjoittamaan täysimittaista kirjoittamista. Vuodesta 1817 hän alkoi käyttää itsestään nimitystä de Lamothe-Langon. Seuraavien 17 vuoden aikana hän kirjoitti 24 muistelmateosta, joiden sisällön hän keksi paljolti omasta päästään. Kuitenkin hän kirjoitti ne siten, että ne vaikuttivat aidoilta. Esimerkiksi vuonna 1834 julkaisemassaan kirjassa Napoleon Bonaparten muistelmia (ransk. Mémoires de Napoléon Bonaparte) hän väitti Napoleonin viimeistelleen teoksen ollessaan vankina Elban saarella. Vuonna 1829 hän julkaisi peräti neljä ilmeisen merkittävää muistelmaa, joissa kaikissa hän väitti kirjoittajien olevan Ranskan historian merkkihenkilöitä, tai näiden lähipiiriin kuuluvia. Samana vuonna hän julkaisi myös teoksen Inkvisition historia I-III (ransk. Histoire de l'Inquisition en France). Samoin kuin väärentämissään muistelmissa, Lamothe-Langon esitti teoksen oikeana historiantutkimuksena, vaikka tosiasiassa kyseessä oli historiallinen romaani.[4]

Lamothe-Langon tienasi teoksillaan hyvin ja pystyi elämään kirjoittamisellaan, toisin kuin suurin osa tuon ajan kirjailijoista.[5] Hän kuitenkin väsyi kirjoittamiseen ja kuvaili itse, että hänen mielikuvituksensa ja elinvoimansa ehtyivät[6]. Étienne-Léon de Lamothe-Langon kuoli Pariisissa 24. huhtikuuta 1864[2].

LähteetMuokkaa

  • Juhani Sarsila: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa, s. 124-127. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09981-7.

ViitteetMuokkaa

  1. Sarsila
  2. a b Les deux siècles de l'Académie des jeux floraux. Tome 1 / par Axel Duboul BnF Gallica. Viitattu 12.3.2011. (ranskaksi)
  3. Sarsila 1987, s. 124
  4. Sarsila 1987, s. 125
  5. Sarsila 1987, s. 126
  6. Sarsila 1987, s. 127