Wikipedia

Ville-Vesa Vainiola

suomalainen jääkiekkoilija

Ville-Vesa Vainiola (s. 2. huhtikuuta 1985 Rauma) on suomalainen jääkiekkoilija. Hän oli pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Vainiola pelasi urallaan SM-liigaa Rauman Lukossa, Tapparassa, Turun Palloseurassa ja Kalevan Pallossa yhteensä 322 runkosarjaottelua tehopistein 20+41=61 ja 20 playoff-ottelua tehden neljä syöttöpistettä. Hän saavutti KalPassa Spengler Cupin voiton vuonna 2018. Vainiola pelasi myös viisi kokonaista kautta Mestiksessä, jossa hän saavutti pronssia KooKoossa vuonna 2010 sekä TuTossa vuosina 2013 ja 2014. Vainiola teki Mestis-vuosinaan varsin korkeita pistemääriä, mutta hän ei yleisistä odotuksista huolimatta kuitenkaan missään vaiheessa onnistunut tekemään lopullista läpimurtoa SM-liigassa johtavana sentterinä,[4][5] vaan Vainiolan liigaura eteni pääasiassa alemmissa ketjuissa. Hän pelasi myös yhden kauden Ruotsissa.[6]

Ville-Vesa Vainiola
Henkilötiedot
Syntynyt2. huhtikuuta 1985 (ikä 39)
Rauma, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Vilsu,[1][2] Tripla-V, VVV[3]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 187 cm
Paino 90 kg
Seura
Seura Lukko
Sarja U20 SM-sarja
Tehtävä apuvalmentaja
Pelaajaura
Pääsarjaura 2005–2019
Seurat Lukko (SML)
IK Oskarshamn (Allsv.)
KooKoo (Mestis)
HIFK (ET)
TUTO Hockey (Mestis)
LeKi (Mestis)
Tappara (SML)
TPS (SML)
KalPa (SML)

Vainiola toimii kaudella 2024–25 Lukon U20 SM-sarjajoukkueen päävalmentajana.[6]

Ura muokkaa

Seuraura muokkaa

Junioriura muokkaa

Vainiola on Rauman Lukon kasvatti. Hän voitti seuran C-nuorten sisäisen pistepörssin kaudella 2000–2001 tehoilla 9+16=25. Seuraavalla kaudella 2001–2002 Vainiola voitti Lukon B-nuorten sisäisen syöttöpörssin ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton junioriuransa pitkäaikaisen tutkaparinsa Petri Lammassaaren kanssa. Kaudella 2003–2004 hän toimi seuran A-nuorten pääasiallisena kakkossentterinä[7] ja oli Lukon kolmanneksi paras pistemies tehoilla 11+27=38. Vainiola debytoi samalla kaudella myös miesten peleissä pelattuuaan kolme Mestis-ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.[6]

Kesällä 2005 Vainiola liittyi Lukon SM-liigajoukkueen rinkiin ja pelasi heidän mukanaan harjoitusotteluita. Hän pelasi kauden 2004–2005 kuitenkin kokonaan seuran A-nuorissa, joiden kapteenina Vainiola toimi. Hän voitti tehoilla 21+41=62 koko A-nuorten SM-liigan piste- ja syöttöpörssin. Vainiolalla oli myös koko sarjan paras piste per peli -keskiarvo (1.59).[6] Hänet valittiin myös A-nuorten SM-liigan lokakuun 2004 kuukauden pelaajaksi.[7]

Ammattilaisura muokkaa

Kaudella 2005–2006 Vainiola debytoi Lukon SM-liigajoukkueessa ja nousi sen vakiokokoonpanoon. Hänen tulokaskautensa toi 49 runkosarjaottelussa tehot 1+4=5. Vainiola pelasi kautensa varsin pienessä roolissa.[8] Hän teki liigauransa avausmaalin läpiajosta kauden viimeisessä ottelussa 15. maaliskuuta 2006 Tapparaa vastaan ottelun viimeisellä minuutilla ajassa 59.07.[9] Vainiola pelasi osan kaudestaan myös vielä Lukon A-nuorissa. Hän teki siellä 15 runkosarjaottelussa 23 tehopistettä ja Vainiolan piste per peli -keskiarvo (1.53) oli jälleen A-nuorten SM-liigan paras.[6] Helmikuussa 2006 hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Lukon kanssa.[10]

Myös toisella SM-liigakaudellaan 2006–2007 Vainiolalta jäi läpimurto tekemättä. Hän pelasi kautensa pääasiassa itselleen hieman luonnottomassa roolissa nelosketjun laitahyökkääjänä. Vainiola pelasi myös yhteensä viisi Mestis-ottelua lainalla Forssan Palloseuran ja Kajaanin Hokin paidoissa.[11] Kaudella 2007–2008 hän jatkoi Lukossa pienessä roolissa ja pelasi kokoonpanoon mahtuessaan useimmiten 13. hyökkääjänä.[12] Vainiola teki molempina kahtena jälkimmäisenä liigakautenaan runkosarjassa kuusi tehopistettä. Kaudella 2008–2009 hän jatkoi uraansa vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla HockeyAllsvenskan-joukkue IK Oskarshamnissa.[13]

Yhden Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen Vainiola siirtyi kaudeksi 2009–2010 vuoden mittaisella sopimuksella Mestis-joukkue KooKoohon.[14] Hän oli tehoilla 18+22=40 joukkueen kolmanneksi paras pistemies.[15] Vainiola voitti myös koko kevään 2010 pudotuspelien maalipörssin ja jakoi pistepörssin voiton Jokipoikien Antti Kerälän kanssa tehoilla 7+6=13.[16] Hän jakoi myös KooKoon sisäisen tehotilaston voiton Matti Ahon kanssa lukemalla +7.[17] Vainiola voitti kauden päätteeksi Mestis-pronssia. Toukokuussa 2010 hän teki vuoden mittaisen ja 6. syyskuuta asti kestävän koeajan sisältäneen sopimuksen Helsingin IFK:n kanssa.[18] Vainiola pelasi siellä kahden European Trophy -ottelua tehden kolme maalia,[6] mutta hän jäi kauden 2010–2011 kynnyksellä lopulta ilman sopimusta.[19] Noin viikkoa myöhemmin Vainiola palasi vuoden mittaisella sopimuksella KooKoohon.[20] Hän oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies tehoilla 16+18=34.[21]

Kaudeksi 2011–2012 Vainiola siirtyi TUTO Hockeyn riveihin.[22] Hän nousi joukkueen kapteenistoon ja jakoi TUTOn sisäisen pistepörssin tehoilla 15+28=43, joilla Vainiola jakoi koko Mestiksen pistepörssin kolmannen sijan Sportin Mika Halavan kanssa.[23] Hän jakoi myös sarjan voittomaalipörssin voiton kolmen muun pelaajan kanssa viidellä ratkaisumaalillaan. Vainiola voitti myös TUTOn sisäisen tehotilaston lukemalla +9.[24] Kaudella 2012–2013 hän teki Mestiksen yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 14+32=46, joilla Vainiola voitti TUTOn sisäisen pistepörssin ja sijoittui sarjan pistepörssissä kolmanneksi.[25] Kevään 2013 pudotuspeleissä hän oli joukkueen paras syöttäjä ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton Antti Virtasen kanssa tehoilla 4+8=12.[26] Vainiola voitti kauden päätteeksi Mestis-pronssia. Hänet valittiin Mestiksen tammikuun 2013 kuukauden pelaajaksi.[6] Vainiola edusti kauden aikana myös Etelän joukkuetta Mestis Hockey Dayn tähdistöottelussa.[27]

Kesän 2013 Vainiola halusi harjoitella yksin ja pohtia tulevaisuuttaan,[28] joten hän teki lopulta jatkosopimuksen TUTO Hockeyn kanssa vasta kauden 2013–2014 kynnyksellä.[29] Vainiola oli TUTOn toiseksi paras maalintekijä 20 osumallaan Aki Keinäsen jälkeen.[30] Hän voitti kauden päätteeksi taas Mestis-pronssia. Alkukauden 2014–2015 Vainiola oli ilman sopimusta, kunnes hän teki lokakuussa 2014 loppuvuoden kattavan sopimuksen Tapparan kanssa. Hän aloitti kuitenkin lyhyemmän sopimuksensa hakemalla pelituntumaa sarjatasoa alempaa Lempäälän Kisan paidasta.[31] Vainiola pelasi Tapparassa kaksi ottelua,[6] jonka jälkeen hän jatkoi tammikuussa 2015 ottelukohtaisella sopimuksella LeKissä.[32] Saman kuun lopulla Vainiola siirtyi loppukaudeksi SM-liigajoukkue Turun Palloseuran paitaan.[33] Helmikuussa vain kolmen pelaamansa ottelun jälkeen hän teki 1+1-vuotisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[34] Kaudella 2015–2016 Vainiola jakoi TPS:n pudotuspelien sisäisen tehotilaston voiton kolmen muun pelaajan kanssa lukemalla +3.[35]

TPS ei käyttänyt Vainiolan sopimuksessa ollutta optiota. Hän siirtyi kaudeksi 2016–2017 vuoden mittaisella sopimuksella Kalevan Palloon.[36][37] Hän ehti pelata joukkueessa vain neljä runkosarja- ja Mestarien liigan ottelua, kunnes Vainiolan kausi päättyi loukkaantumiseen.[38] Kesäkuussa 2017 hän teki KalPan kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen,[39] kuten taas helmikuussa 2018.[40] Kaudella 2018–2019 Vainiola voitti Spengler Cupin.[6]

Vainiola ei pelannut kaudella 2019–2020 missään, mutta hän kuitenkin kuntoutti itsensä edellisen kauden jälkeen ja harjoitteli jatkaakseen pelaajauraansa. Vainiola ei kuitenkaan löytänyt itselleen enää sopivaa seuraa ja kauden jälkeen myös koronaviruspandemia teki pelaajamarkkinat liian epävarmoiksi. Hän siirtyi kaudeksi 2020–2021 kasvattajaseuransa Lukon U18-junioreiden apuvalmentajaksi Toni Nenosen johtamaan valmennustiimiin.[2] Kaudeksi 2021–2022 Vainiola nimettiin seuran U20-joukkueen apuvalmentajaksi Mikael Kotkaniemen valmennustiimiin. Tosin Kotkaniemi sairastui vakavasti jo ennen kauden alkua, joten Vainiola aloitti kauden väliaikaiseksi päävalmentajaksi nousseen Jarno Mensosen apuvalmentajana.[6]

Maajoukkueura muokkaa

Vainiola pelasi 18 nuorten ja kymmenen poikien maaottelua.[41]

Pelityyli muokkaa

KalPan urheilutoimenjohtajana toiminut Kimmo Kapanen kuvaili Vainiolaa vahvaksi kahden suunnan pelaajaksi ja hyväksi aloittajaksi, joka toi joukkueeseen kokoa, kamppailuvoimaa ja kokemusta.[36] TPS:n entisen urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäen mukaan hän oli klassinen sentterityyppinen pelaaja.[4] Faneille.com -sivuston toimittaja Toni Rajamäen mukaan Vainiola oli taitava ja viisas hyökkääjä, joka loi ketjukavereilleen maalintekopaikkoja. Rajamäen mukaan hänen potentiaalinsa tehdä suuria pistemääriä oli tiedossa, mutta SM-liigan vauhti oli Vainiolalle kuitenkin liikaa hänen uransa alussa.[5]

Vainiola on maininnut esikuvakseen Raimo Helmisen.[7]

Tilastot muokkaa

    Runkosarja   Pudotuspelit
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM
2001–2002 Lukko A-SM 4 0 0 0 0 – – – – –
2002–2003 Lukko A-SM 34 2 11 13 6 – – – – –
2003–2004 Lukko A-SM 41 11 27 38 28 – – – – –
Suomi U20 Mestis 3 0 0 0 0 – – – – –
2004–2005 Lukko A-SM 39 21 41 62 14 – – – – –
2005–2006 Lukko A-SM 15 3 20 23 8 9 1 8 9 6
Lukko SM-liiga 49 1 4 5 14 – – – – –
2006–2007 Lukko SM-liiga 45 3 3 6 10 3 0 0 0 0
FPS Mestis 2 0 0 0 0 – – – – –
Hokki Mestis 3 1 1 2 2 – – – – –
2007–2008 Lukko SM-liiga 47 2 4 6 10 3 0 0 0 0
2008–2009 IK Oskarshamn Allsvenskan 44 7 21 28 30 – – – – –
2009–2010 KooKoo Mestis 36 18 22 40 12 10 7 6 13 8
2010–2011 KooKoo Mestis 42 16 18 34 20 8 1 4 5 2
2011–2012 TUTO Hockey Mestis 45 15 28 43 22 4 1 2 3 2
2012–2013 TUTO Hockey Mestis 45 14 32 46 12 11 4 8 12 6
2013–2014 TUTO Hockey Mestis 47 20 19 39 14 13 4 6 10 10
2014–2015 Tappara SM-liiga 2 0 0 0 0 – – – – –
LeKi Mestis 24 6 10 16 18 – – – – –
TPS SM-liiga 16 5 4 9 2 – – – – –
2015–2016 TPS SM-liiga 57 3 11 14 22 8 0 4 4 4
2016–2017 KalPa SM-liiga 4 0 0 0 2 – – – – –
2017–2018 KalPa SM-liiga 60 3 9 12 10 6 0 0 0 4
2018–2019 KalPa SM-liiga 42 3 6 9 16 – – – – –
8 kautta yhteensä SM-liiga 322 20 41 61 86 20 0 4 4 8
8 kautta yhteensä Mestis 247 90 130 220 100 46 17 26 43 28

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Virtanen, Vinski: TPS:n Karvonen nauttii pelaamisesta Westparkin Datsjukin kanssa Jatkoaika.com. 24.3.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.3.2016.
  2. ↑ a b Mäkeläinen, Kimmo: Korona riisti Ville-Vesa Vainiolan viimeisen mahdollisuuden – yksi Lukon kasivitosten lahjakkuuksista toteuttaa nyt toista kutsumustaan B-nuorten penkin takana ls24.fi. 24.2.2021. Marva Media Oy. Viitattu 17.12.2021.
  3. ↑ Lindholm, Matti: Kuninkaan paluu Jatkoaika.com. 22.9.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  4. ↑ a b Nikkola, Jari: Niittymäki: TPS:n tyhjennys ohi, sisään tulossa pelaajia iltalehti.fi. 2.2.2015. TURKU: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 25.11.2020.
  5. ↑ a b Nikkola, Jari: Läpimurron kynnyksellä – seuraa heitä faneille.com. 11.9.2015. Faneille.com. Viitattu 25.11.2020.
  6. ↑ a b c d e f g h i j Ville-Vesa Vainiola Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Mäkeläinen, Kimmo: Ville-Vesa Vainiola halajaa jo miesten peleihin Jatkoaika.com. 12.1.2005. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  8. ↑ Muttilainen, Simo: Katastrofikauden todistukset Jatkoaika.com. 3.4.2006. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  9. ↑ Muttilainen, Simo: Synkkä kausi päättyi voittoon Jatkoaika.com. 15.3.2006. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  10. ↑ Lukko jatkoi omien nuortensa sopimuksia Jatkoaika.com. 28.2.2006. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  11. ↑ Mäkeläinen, Kimmo: Seremoniamestarit ja kuokkavieraat Jatkoaika.com. 23.3.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  12. ↑ Kivimäki, Jussi; Aro, Matti; Suomi, Kai: Tilinteon aika: Kettupaitojen päästötodistus Jatkoaika.com. 17.3.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  13. ↑ Ville-Vesa Vainiola Raumalta Ruotsiin Jatkoaika.com. 30.3.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  14. ↑ KooKoo hankki Ville-Vesa Vainiolan Jatkoaika.com. 13.6.2009. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  15. ↑ Elite Prospects - KooKoo eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  16. ↑ Elite Prospects - Mestis Stats 2009-2010 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  17. ↑ Elite Prospects - KooKoo eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  18. ↑ Ville-Vesa Vainiola HIFK:n uusin hankinta Jatkoaika.com. 19.5.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  19. ↑ Vainiola jäi ilman HIFK-sopimusta Jatkoaika.com. 11.9.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  20. ↑ Ville-Vesa Vainiola palaa Kouvolaan Jatkoaika.com. 17.9.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  21. ↑ Elite Prospects - KooKoo eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  22. ↑ TuTolle kovia sopimuksia – Vuorisalo tekee paluun Jatkoaika.com. 15.6.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 2.5.2013.
  23. ↑ Elite Prospects - Mestis Stats 2011-2012 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  24. ↑ Elite Prospects - TUTO Hockey eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  25. ↑ Elite Prospects - Mestis Stats 2012-2013 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  26. ↑ Elite Prospects - TUTO Hockey eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  27. ↑ Mestiksen tähdistövalinnat nimetty Jatkoaika.com. 1.11.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  28. ↑ Silvennoinen, Markku: Vainiola palasi tehokkaasti Jatkoaika.com. 11.9.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  29. ↑ TUTO vahvistuu tutulla nimellä Jatkoaika.com. 10.9.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  30. ↑ Elite Prospects - TUTO Hockey eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  31. ↑ Tappara hankki kaksi hyökkääjää Jatkoaika.com. 16.10.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.10.2014.
  32. ↑ Vainiola jatkaa Lempäälässä Jatkoaika.com. 4.1.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.1.2015.
  33. ↑ TS: Mestiksessä pisteitä rohmunnut hyökkääjä TPS:ään Jatkoaika.com. 30.1.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.1.2015.
  34. ↑ Vainiola jatkaa TPS:ssä Jatkoaika.com. 13.2.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 14.2.2015.
  35. ↑ Elite Prospects - TPS eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
  36. ↑ a b Ville-Vesa Vainiola KalPaan – kokemusta, kokoa, kamppailua ja aloitusvoittoja kalpa.fi. 4.5.2016. KalPa Hockey Oy. Viitattu 4.5.2016.
  37. ↑ Ville-Vesa Vainiola siirtyy KalPaan Jatkoaika.com. 4.5.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.5.2016.
  38. ↑ Katsaus KalPan sairastuvalle – 23.11.2016 kalpa.fi. 23.11.2016. KalPa Hockey Oy. Viitattu 26.11.2016.
  39. ↑ Ville-Vesa Vainiola jatkaa KalPa-paidassa kalpa.fi. 5.6.2017. KalPa Hockey Oy. Viitattu 7.6.2017.
  40. ↑ KalPa solmi neljä jatkosopimusta kalpa.fi. 20.2.2018. KalPa Hockey Oy. Viitattu 20.2.2018.
  41. ↑ Pelaajat – UVWÄÖ tappara.fi. Tamhockey Oy. Viitattu 25.11.2020.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ville-Vesa_Vainiola&oldid=22231234”