Valmet 15
Valmet 15 oli ensimmäinen Valmetin valmistama traktorimalli. Siitä on käytetty vähäisen tehonsa vuoksi puhekielessä nimitystä piikkilangankiristäjä. Mallin perustana on prototyyppi nimeltään Pikku-jehu. Suunnitteluperusteena oli se, että Suomessa oli 1950-luvun alussa vielä 250 000 maatilaa, joiden suurin viljelyspinta-ala yleensä oli 25 hehtaaria. Tarkoituksena oli, ettei traktorista olisi tullut liian raskas suomaille, ja että se kykenisi vetämään 14–16-tuuman yksisiipistä auraa pellolla kynnettäessä.
| Valmet 15 | |
|---|---|
 Piikkilangan kiristäjä |
|
| Valmistaja | Valmet Tourulan tehdas 1952–1954, Tourula |
| Konserni | Valmet-traktori |
| Tyyppi | maataloustraktori |
| Seuraaja | Valmet 20 |
| Moottori | |
| Moottori | Valmet 4035 B (bensiini) tai Valmet 4035 P (petroli) |
| Iskutilavuus | 1414 |
| Teho | 15 hv SAE 2000 |
| Vaihteisto | |
| Vaihteiden määrä | 3+1 |
| Maksiminopeus | 4,8-15,3 km/h |
| Mitat ja tekniset tiedot | |
| Massa | 780 kg |
| Pituus | 2,55m |
| Korkeus | 1,6m |
1953 Valmet järjesti traktorimallin myynnin Hankkijan, Laborin ja OTK:n kanssa. Vuoteen 1954 mennessä oli valmistettu yhteensä 2 000 Valmet 15- ja Valmet 20 -traktoria.
Historia muokkaa
Valmetin traktorin valmistajana oli Valtion Kivääritehdas OY, sittemmin nimeltään Valmetin Tourulan tehdas. Ensimmäisinä valmistusvuosina Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos osoitti kritiikkiä Valmetin ominaisuuksia kohtaan verrattuna pohjoisamerikkalaisiin traktoreihin.
”Pari vuotta ennen sotakorvaustoimitusten täyttymistä joskus vuoden 1948 paikkeilla ryhdyttiin miettimään tulevia siviilituotteita. Ehdotin maanviljelijänä traktoreita.” kertoo Olavi Sipilä, joka kutsuttiin projektin johtajaksi.
Pikkutraktori, työnimenään Pikku-Jehu, suunniteltiin ilman investointeja pitäytyen olemassa olevaan konekantaan. Rautpohjan tehtaalla tehtiin ensimmäisen 10 kpl koesarjan osat. Kokoonpanopaikka sen sijaan oli avoinna. Valtion Metallitehtaitten johto päätti siirtää valmistuksen Valtion Kivääritehtaalle Tourulaan. Samalla tuote sai nimekseen Valmet (Valtion Metallitehtaat –yhtymä oli muutettu osakeyhtiöksi Valmet Oy). Ensimmäiset Valmetit koottiin Tourulan tehtaalla vuonna 1951.[1] Vuonna 1952 tehtiin 75 kappaleen koesarja. Itse tuote eli Valmet 15 eli A-malli tuli markkinoille aikaan, jolloin pienet traktorit olivat erittäin kysyttyjä. Tuote korvasi hevosparin.
Moottorin kehitti Linnavuoren moottoritehdas. Traktoriin valittiin nelisylinterinen kaasutinmoottori, jonka polttoaineena oli petroli, käynnistykseen tarvittiin bensiiniä. Moottorin iskutilavuus oli 1,4 litraa, ja tehoa saatiin noin 15 hv/2000 r/min. Rakenne oli mahdollisimman yksinkertainen: magneettosytytys ja sivuventtiilirakenne.
Vaihteistossa oli kolme nopeutta eteen ja peruutusvaihde. Kytkimen läpimitta oli kahdeksan tuumaa ja ohjaus luonnollisesti mekaaninen, olihan koneen paino vain 780 kg. Myös nostolaite oli alkuun mekaaninen. Työkoneita hallittiin pitkällä vivulla, jossa tosin oli kevennysjousi. Kolmipistekiinnitys ei ollut vielä vakiintunut, joten työkoneet kehitettiin tyyppikohtaisesti. Pikku-Valmetin peruskoneita olivat aura, äes, niittokone ja perävaunu.
Uusi malli 1955 muokkaa
Keväällä 1955 jo 3000 Pikku-Valmetia oli myyty. Asiakkaat kaipasivat enemmän tehoa ja toukokuussa esiteltiin parannettu malli Valmet 20, jossa petroliversion teho oli nostettu 19 hevosvoimaan ja bensiinikäytöllä saatiin 22 hv. Pikku-Valmeteja valmistettiin kaikkiaan yli 9 000 kappaletta, viimeinen valmistui vuoden 1963 puolella.
Eroavaisuudet muokkaa
Valmet 15 ja Valmet 20 mallit ovat lähes samannäköisiä. Ne erottavat toisistaan mm. raidetangosta joka 15 mallissa kulkee etuakselin etupuolella ja 20 mallissa takapuolella. Etuakseli muutettiin 20 malliin palkkirakenteiseksi. Moottorin kiinnityspultteja etukehtoon on 20-mallissa 3kpl per puoli kun 15-mallissa niitä on 2kpl per puoli. Väritykseltään kummatkin ovat kirkkaan punaisia (värikoodi MIRA0273) (Kuvassa malli 20)
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Blomqvist, Harri: Video: Tässä on Valmetin yli 60 vuoden salaisuus Autot ja liikenne. 19.2.2014. Keskisuomalainen. Viitattu 28.1.2019.