Urheiluvuosi 1920
vuoden 1920 urheilutapahtumat
Urheiluvuosi 1920 käsittelee vuoden 1920 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1910 • 1911 • 1912 • 1913 • 1914 • 1915 • 1916 • 1917 • 1918 • 1919 – 1920 – 1921 • 1922 • 1923 • 1924 • 1925 • 1926 • 1927 • 1928 • 1929 • 1930 |
| Vuodet |
| 1917 • 1918 • 1919 – 1920 – 1921 • 1922 • 1923 |
Yleiskilpailut muokkaa
- Kesäolympialaiset 20.4.–12.9. Antwerpenissa, Belgiassa. Kisoihin osallistui 2 692 urheilijaa 29 maasta. Mitalitilaston ykkönen oli Yhdysvallat 41 kultamitalilla.[1]
Jalkapallo muokkaa
- Antwerpenin olympialaisissa Belgia voitti kultaa. Loppuottelu keskeytettiin Belgian johtaessa 2–0 ja loppuottelussa pelannut Tšekkoslovakia jäi ilman mitalia. Hopeaa sai Espanja ja pronssille sijoittui Alankomaat.[2][3]
Jääkiekko muokkaa
- Antwerpenin kesäolympialaisissa Kanada voitti kultaa, Yhdysvallat sai hopeaa ja Tšekkoslovakia sijoittui pronssille.[4]
- Stanley Cupin voitti Ottawa Senators.[5]
Nyrkkeily muokkaa
- Yhdysvaltalainen Jack Dempsey puolusti ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan tyrmäysvoitoilla 6.9. Benton Harborissa Billy Miskesta ja 14.12. New Yorkissa Bill Brennanista.[6]
- Yhdysvaltalainen Johnny Wilson nousi ammattinyrkkeilyn keskisarjan maailmanmestariksi 6.5. Bostonissa pistevoitolla maanmiehestään Mike O'Dowdista.[7]
- Yhdysvaltalainen Joe Lynch nousi ammattinyrkkeilyn kääpiösarjan maailmanmestariksi 22.12. New Yorkissa pistevoitolla maanmiehestään Pete Hermanista.[8]
Pyöräily muokkaa
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Gaetano Belloni.[9][10]
- Ranskan ympäriajon voitti kolmannen kerran urallaan belgialainen Philippe Thys.[11][12]
Taitoluistelu muokkaa
- Antwerpenin kesäolympialaisissa kultaa voittivat miesten yksinluistelussa Ruotsin Gillis Grafström, naisten yksinluistelussa Ruotsin Magda Julin sekä pariluistelussa Suomen Ludovika Jakobsson / Walter Jakobsson.[4]
Tennis muokkaa
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Pat O'Hara Wood.[13]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Bill Tilden ja naisten toisen peräkkäisen kerran ranskalainen Suzanne Lenglen.[14]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Bill Tilden ja naisten viidennen kerran urallaan myös Yhdysvaltoja edustanut Molla Mallory.[15]
- Davis Cupin voitti Yhdysvallat.[16]
- Antwerpenin olympialaisissa Ranskan Suzanne Lenglen voitti kultaa naisten kaksinpelissä ja sekanelinpelissä. Kaksi kultamitalia meni Isoon-Britanniaan ja miesten kaksinpelin voitti eteläafrikkalainen Louis Raymond.[2]
Uinti muokkaa
- Antwerpenin olympialaisissa miehet kilpailivat ratauinnissa seitsemällä matkalla ja naiset kolmella. Uimahyppylajeja oli miehillä kolme ja naisilla kaksi. Yhdysvallat voitti 11 kultamitalia, Ruotsi kolme ja Tanska yhden. Kahteen henkilökohtaiseen kultamitaliin ylsivät yhdysvaltalaiset Norman Ross ja Ethelda Bleibtrey sekä ruotsalainen Håkan Malmrot.[17]
Yleisurheilu muokkaa
- Antwerpenin olympialaisissa Yhdysvallat ja Suomi voittivat 29 lajissa kumpikin yhdeksän kultaa. Kahteen henkilökohtaiseen kultamitaliin ylsivät brittiläinen keskimatkojen juoksija Albert Hill, suomalainen kestävyysjuoksija Paavo Nurmi ja italialainen kävelijä Ugo Frigerio.[18]
Lähteet muokkaa
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
Viitteet muokkaa
- ↑ Arponen, s. 67, 69
- ↑ a b Arponen, s. 78
- ↑ Virtamo, s. 24
- ↑ a b Arponen, s. 79
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 125–126, 696. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 701. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 710. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Virtamo, s. 320
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Virtamo, s. 319
- ↑ Grand Slam Winners Tennis Now. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 736
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Arponen, s. 71–72
- ↑ Arponen, s. 69–71