Wikipedia

Paavo Nurmi

suomalainen kestävyysjuoksija

Paavo Johannes Nurmi (13. kesäkuuta 1897 Turku – 2. lokakuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen yhdeksänkertainen kestävyysjuoksun olympiavoittaja. Nurmea on kutsuttu niin kaikkien aikojen olympiaurheilijaksi kuin yhdeksi kaikkien aikojen yleisurheilijoistakin.

Paavo Nurmi
Paavo Nurmi Antwerpenin olympialaisissa 1920
Paavo Nurmi Antwerpenin olympialaisissa 1920
Henkilötiedot
Syntynyt13. kesäkuuta 1897
Turku, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut2. lokakuuta 1973 (76 vuotta)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus Suomi Suomi
Uran tiedot
Lempinimi Lentävä suomalainen
Laji kestävyysjuoksu
Seura Turun Urheiluliitto
Kilpauran kesto 1920–1934
Saavutukset
Voitot 9 olympiakultaa
Ennätykset 22 maailmanennätystä
Mitalit
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 10 000 m
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 Maastojuoksu
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 Maastojuoksu (Joukkue)
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 1 500 m
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 5 000 m
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 Maastojuoksu
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 Maastojuoksu (Joukkue)
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 3 000 m (Joukkue)
Kultaa Kultaa Amsterdam 1928 10 000 m
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1920 5 000 m
Hopeaa Hopeaa Amsterdam 1928 5 000 m
Hopeaa Hopeaa Amsterdam 1928 3 000 m esteet

Juoksijoiden kuninkaaksi ja Lentäväksi suomalaiseksi nimetty Nurmi on kesäolympialaisten historian kolmanneksi menestynein urheilija ja menestynein yleisurheilija. Nurmi voitti vuosien 1920, 1924 ja 1928 olympiakisoissa yhteensä yhdeksän kulta- ja kolme hopeaolympiamitalia. Lisäksi hän teki urallaan 20 henkilökohtaista ja kaksi viestimaailmanennätystä.

Urheilu-uransa jälkeen Nurmi toimi juoksuvalmentajana sekä menestyneenä liikemiehenä muun muassa rakennus- ja vaatetusalalla.

Nuoruus muokkaa

Nurmi syntyi Turussa 13. kesäkuuta 1897 vanhempiensa toisena lapsena. Isä Johan oli puuseppä. Hänen kuoltuaan 1910 äiti Matilda elätti köyhää perhettä siivoojana, ja Paavokin osallistui perheen menoihin leipurin juoksupoikana ja viilarina. Paavo menestyi koulussa hyvin, ja hänen lukuaineidensa keskiarvo oli kansakoulussa 9,38.[1]

Juoksu-ura muokkaa

Uran alku muokkaa

Paavo juoksi jo kymmenvuotiaana, mutta harrastus taukosi useaksi vuodeksi, kun isän kuoltua Paavon täytyi osallistua perheen elatukseen.[2][3] Noin 17-vuotiaana Nurmi alkoi harjoitella välivuosinaan tekemiensä suunnitelmien mukaan.[4] Hän liittyi työväenluokkaisuudestaan huolimatta 1914 porvarilliseen Turun Urheiluliittoon ja voitti 17-vuotiaana ensimmäisen kilpailunsa 3 000 metrin matkalla.[1] Ensimmäisiin Suomen-mestaruuskilpailuihinsa Nurmi osallistui vuonna 1916 Turussa ja sijoittui kuudenneksi niin 5 000 metrillä kuin 2 000 metrilläkin.[5]

Paavo Nurmen nuorukaisena saavuttamia tuloksia:[6]

Vuosi 2 000 m 3 000 m 5 000 m 10 000 m
1914 10.06,5
1915 6.06,8 9.30 15.50,7
1916 5.55 15.52,8
1917 15.47,5
1918 1 500 m 4.29 15.50,7
1919 8.58,1 15.31,5 32.56

Vuoden 1918 heikohkoja tuloksia selittävät sisällissodan aiheuttamat olot. Seuraavana vuonna Nurmi meni suorittamaan asepalvelusta, ja samalla paranivat hänen harjoitusolosuhteensa. Nurmen harjoittelu muuttui järjestelmällisemmäksi ja monipuolisemmaksi, ja hän pääsi aseseppäkouluun urheiluvaikuttaja Lauri Pihkalan ansiosta. Samalla hän lievensi askeettista ja vegetaarista elämäntapaansa. Armeijaharjoittelun ansiosta Nurmen tulokset paranivat, ja hän nousi olympiavalmennettavien joukkoon.[1]

Antwerpenin olympialaiset 1920 muokkaa

Nurmi juoksi kesällä 1920 Suomen olympiakarsinnoissa suomenennätyksiä, ja hänet valittiin Suomen joukkueeseen Antwerpenin olympialaisiin 1920.[1] Nurmi voitti ensimmäisistä olympialaisistaan kolme kultamitalia ja yhden hopean. Nurmen ensimmäinen olympiajuoksu oli 17. elokuuta käyty 5 000 metrin kilpailu, jossa hän voitti hopeaa. Nurmi yritti kovalla alkuvauhdilla pudottaa muut juoksijat kyydistä, mutta Ranskan Joseph Guillemot pysyi mukana ja voitti Nurmen loppukirissä.[7][1] Nurmen aika oli 15.00,0 ja jäi hän Guillemotista 4,4 sekuntia.[8] Nurmi vaihtoi sen jälkeen 10 000 metrin juoksuun toisenlaisen vauhdinjakotaktiikan ja voitti siinä ensimmäisen olympiakultamitalinsa.[1] Nurmi voitti Guillemotin 1,4 sekunnilla loppuajalla 31.45,8.[8] Sen jälkeen hän voitti vielä kahdeksan kilometrin maastojuoksun ja oli mukana kultaa voittaneessa Suomen maastojuoksujoukkueessa.[1]

Olympiamenestyksen ansiosta Nurmi sai armeijassa ylennyksen alikersantiksi sekä stipendin, jonka turvin hän opiskeli seuraavien kolmen vuoden aikana koneteknikoksi Helsingin teollisuuskoulussa.[1]

Vuodet 1921–1923 ja maailmanennätyksiä muokkaa

Nurmi juoksi vuosina 1921–1923 eri matkoilla kahdeksan maailmanennätystä.[1] Huhtikuussa 1921 Nurmi oli opetellut tasaisen vauhdinjaon periaatteen juoksijamestari Alfred Shrubbin juoksuoppaasta Running and Cross-Country Running. Hän teki itselleen sekuntitaulukot tulevia maailmanennätysjuoksujaan varten ja ryhtyi harjoittelemaan tasavauhtista juoksemista kelloa vastaan harjoituskentällä.[9]

Nurmi lähti maailmanennätysjahtiin kesällä 1921. Hän kohtasi Ruotsissa alkukesän aikana 1921 ruotsalaisen Eric Backmanin neljä kertaa. Kolmannessa kohtaamisessa 20. kesäkuuta huonot olosuhteet pilasivat Nurmen maailmanennätysyrityksen 5 000 metrillä. Kaksi päivää myöhemmin Tukholmassa 22. kesäkuuta Nurmi juoksi 10 000 metrin maailmanennätyksen 30.40,2.[10]

Syyskuun 1922 alussa Nurmi rikkoi 2 000 metrin maailmanennätyksen Tampereella. Heti sen jälkeen hän otti tähtäimeensä Hannes Kolehmaisen 5 000 metrin maailmanennätyksen, jota pidettiin lyömättömänä. Ensimmäisen kerran Nurmi yritti rikkoa ennätystä Tukholmassa, mutta jäi rankkasateessa siitä yli 11 sekuntia. 12. syyskuuta sää oli hyvä, ja Nurmi sai yrittää ennätystä uudelleen. Puolimatkan väliaika 7.06,5 oli hyvin kova, mutta ennen viimeistä kierrosta Nurmi oli jäänyt hiukan jälkeen maailmanennätyksestä. Hän juoksi viimeisen kierroksen kuitenkin niin lujaa, että loppuaika 14.35,3 oli uusi maailmanennätys.[11]

Elokuussa 1923 Nurmi juoksi vielä Tukholmassa mailin maailmanennätykseksi 4.10,4.[12]

Pariisin olympialaiset 1924 muokkaa

Helsingissä 24.–25. toukokuuta 1924 juostuissa olympiakarsintakilpailuissa Nurmi voitti 1 500 metriä ajalla 4.00,5 ja 3 000 metriä ajalla 8.41,5, mutta jäi 10 000 metrillä maailmanennätyksen juosseen Ville Ritolan varjoon.[13]

 
Nurmi ottamassa nimiinsä 1 500 metrin maailmanennätyksen Helsingissä kesäkuussa 1924.

Koska Pariisin olympialaisten ohjelmassa oli 1 500:n ja 5 000 metrin juoksujen loppukilpailut sijoitettu samalle päivälle, Nurmi kokeili etukäteen selviytymistä urakasta HKV:n kisoissa Eläintarhan kentällä 19. kesäkuuta. Hän juoksi kummallakin matkalla maailmanennätyksen: lyhyemmällä matkalla 3.52,6 ja pidemmällä 14.28,2.[14]

Pariisin olympialaisten alussa Nurmea säästeltiin, eikä hän juossut 6. heinäkuuta käytyä 10 000 metrin kilpailua, jonka voitti Ville Ritola. Nurmi juoksi ensimmäiset loppukilpailunsa torstaina 10. heinäkuuta. Ensin juostulla 1 500 metrillä Nurmi piti alusta saakka kovaa vauhtia. 800 metrin väliaika 1.58,5 kertoo Nurmen juosseen siihen saakka selvästi lujempaa kuin maailmanennätysjuoksussaan, mutta voiton ratkettua Nurmi löysäsi vauhtia ja voitti kultaa loppuajalla 3.53,6.[15] Noin tunti myöhemmin oli vuorossa 5 000 metrin loppukilpailu. Puolimatkaan saakka kärjessä vuorottelivat Ville Ritola ja Ruotsin Edvin Wide. Siitä eteenpäin Nurmi ja Ritola pitivät vauhtia vuorovedolla ja pudottivat Widenkin kauas taakseen. Loppusuoralla Nurmi piti Ritolan takanaan ja voitti toisen kultamitalinsa ajalla 14.31,2 voittaen Ritolan 0,2 sekunnilla ja pronssimitalisti Widen 30,6 sekunnilla.[16]

Lauantaina oli vuorossa 10 560 metrin pituinen maastojuoksu. Jo kilpailun alkaessa oli varjossa lämpöä 36 astetta, joten kilpailusta tuli erittäin raskas. Nurmi aloitti rauhallisesti, ja vasta 4,5 kilometrin kohdalla hän ja Ritola pudottivat pahimman kilpailijansa Widen vauhdistaan. Nurmi saapui maaliin voittajana ajassa 32.54,8. Ritola hävisi hänelle lähes 85 sekuntia. Myös joukkuekilpailusta Suomi sai kultaa.[17]

Sunnuntaina Nurmi päätti kisaurakkansa 3 000 metrin joukkuejuoksun loppukilpailuun, josta Nurmi, Ritola ja Elias Katz voittivat Suomelle kultaa Nurmen ollessa koko joukon nopein. Näin Nurmi sai Pariisin kisoista kaikkiaan viisi kultamitalia.[18] Olympialaisten jälkeen Suomen valtio tilasi Wäino Aaltoselta Paavo Nurmen näköispatsaan.[19]

Yhdysvaltain-kiertue 1925 muokkaa

Nurmi lähti vuoden 1924 lopulla Yhdysvaltoihin ja osallistui siellä viiden kuukauden aikana 55 kilpailuun, joista hän hävisi vain kaksi.[20] Ensimmäinen kilpailu käytiin täyteen myydyssä Madison Square Gardenissa 6. tammikuuta 1925. Nurmi voitti samana iltana mailin ajalla 4.13,6 ja 5 000 metriä ajalla 14.44,6. Molemmat ajat olivat uusia halliennätyksiä. Nurmella oli vastassa jo olympialaisista tuttuja kilpakumppaneita, sillä maililla toiseksi sijoittui Joie Ray ja 5 000 metrillä Ville Ritola.[21]

Kiertueen viimeisen hallikilpailunsa Nurmi juoksi 17. huhtikuuta. Osa juoksuista oli tasoituskilpailuja, ja kahdesti tasoituksen saanut juoksija ehti maaliin ennen Nurmea. Muut 45 hallikilpailustaan Nurmi voitti lukuun ottamatta yhtä keskeytystä. Hallikauden jatkoksi hän kilpaili 19. huhtikuuta ja 26. toukokuuta välisenä aikana vielä kymmenen kertaa ulkoradoilla. Yhdeksän ulkokilpailua Nurmi voitti, mutta viimeisessä 880 jaardin kilpailussa New Yorkissa hän hävisi isäntämaan Alan Helffrichille.[21]

Amerikkalaiset ihastuivat mieheen, jolla oli ”alhaisin pulssi, mutta korkein taksa”, ja antoivat hänelle lempinimien Phantom (The Phantom Finn, aavesuomalainen).[1][19] Presidentti Calvin Coolidge kutsui Nurmen tapaamiseen. Palattuaan Suomeen Nurmi sai presidentti Relanderilta Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkin.[19] Kiertueesta oli taloudellista hyötyä paitsi Nurmelle, myös hänen kotimaalleen, sillä yleisen käsityksen mukaan Nurmen juoksut vaikuttivat siihen, että Yhdysvallat myönsi Suomelle 400 miljoonan markan lainan.[1]

Vuodet 1926–1927 muokkaa

Amerikan-matka oli rasittanut Nurmea, ja hän alkoi kärsiä reumasta ja akillesjännevaivoista. Nurmi juoksi 1926–1927 kuitenkin edelleen maailmanennätyksiä, mutta ei enää voittanut jokaista kilpailua.[1]

Nurmi riitaantui SVUL:n urheilujaoston puheenjohtaja Lauri Pihkalan kanssa loppuvuonna 1927 siitä, mitä matkoja Nurmen pitäisi juosta Ruotsi-maaottelussa. Riidan seurauksena Nurmi asetti Pihkalaa tukeneiden suomalaisten seurojen kilpailut boikottiin ja uhkasi lähteä Yhdysvaltoihin kilpailemaan ja jättää väliin seuraavan vuoden olympialaiset. Nurmi kuitenkin perui aikeensa syystä tai toisesta ja jatkoi olympiauraansa.[22]

Amsterdamin olympialaiset 1928 muokkaa

Amsterdamin 1928 olympialaisissa Nurmi osallistui kolmelle juoksumatkalle. Pariisin kisojen kultamitalilajeista maastojuoksu ja 3 000 metrin joukkuejuoksu eivät kuuluneet enää kisojen ohjelmaan. Ensimmäisenä kisapäivänä juostiin 10 000 metrin loppukilpailu.[23] Ville Ritola johti juoksua 1 500 metristä lähtien, mutta Nurmi ohitti Ritolan viimeisellä sadalla metrillä ja voitti kultaa olympiaennätyksellä 30.18,8. Ritola hävisi hänelle 0,6 ja Edwin Wide 45,2 sekuntia.[24]

Kaksi päivää 10 000 metrin loppukilpailun jälkeen Nurmi selviytyi 5 000 metrin juoksun alkueristä loppukilpailuun.[25] Seuraavana päivänä Nurmi osallistui 3 000 metrin estejuoksun toiseen alkuerään. Ensimmäisellä vesiesteellä hänen jalkineensa piikki tarttui tiukasti estepuuhun, ja hän kaatui vesihautaan, josta ranskalainen Lucien Duquesne auttoi hänet ylös. Rauhallisesti Nurmi juoksi karkuun päässeet muut juoksijat kiinni ennen kahden kilometrin täyttymistä ja tuli maaliin erän voittajana Duquesnen seuraamana.[26]

Yhden lepopäivän jälkeen Nurmi juoksi 5 000 metrin loppukilpailussa. Hän kärsi edelleen estejuoksun alkuerässä loukkaantuneesta lonkasta. Nurmi siirtyi kilpailun johtoon vajaan 800 metrin kohdalla mutta päästi puolimatkassa estejuoksun alkuerissä nilkkansa loukanneen Ville Ritolan kärkeen. Loppusuoralla Ritola jätti Nurmen lopullisesti ja voitti hänet ainoan kerran olympialaisjuoksuissa. Nurmen loppuaika oli 14.41,0, ja hän hävisi Ritolalle 3,0 sekunnilla. Wide tavoitti loppusuoralla Nurmea, joka kuitenkin säilytti hopeatilan 0,2 sekunnin erolla ruotsalaiseen.[27]

Viimeisen olympiakilpailunsa, 3 000 metrin estejuoksun loppukilpailun, Nurmi juoksi 5 000 metrin loppukilpailua seuranneena päivänä 4. elokuuta.[28] Nuori Toivo Loukola karkasi muilta noin 2 000 metrin kohdalla, ja Nurmi tyytyi johtamaan pääjoukkoa ja hidastamaan ohitseen pyrkineitten ranskalaisten, Henri Dartiguesin ja Duquesnen vauhtia.[29] Viimeisen kierroksen alkaessa Nurmi irtosi pääjoukosta ja juoksi hopealle 9,0 sekuntia Loukolalle hävinneenä.[30]

Amsterdamin olympiakisojen jälkeen muokkaa

 
Nurmi juoksemassa lyhyen maratonin maailmanennätystä vuonna 1932.

Amsterdamin olympiakisoja seuranneena syksynä Nurmi juoksi maailmanennätykset ylipitkillä matkoilla 15–20 kilometrillä ja tunninjuoksussa. Hän kävi kilpailemassa jälleen Yhdysvalloissa, mutta ei saanut sieltä toivomaansa ammattilaissopimusta. Hän valmistautui seuraavalle olympiamaratonille, ja hänen kilpailutahtinsa harveni. Olympiavuonna 1932 Nurmi juoksi lyhyen maratonin (40,2 kilometriä) epävirallisen maailmanennätyksen.[1]

Nurmen kansainvälinen juoksijanura päättyi skandaalinkäryisesti vähän ennen vuoden 1932 kesäolympialaisia Los Angelesissa. Hänet julistettiin ammattilaiseksi amerikkalaisissa kilpailuissa hankkimiensa palkintojen takia ruotsalaisten kansainvälisen olympiakomitean viranomaisten vaatimuksesta, jota Sigfrid Edström oli eritoten ja peräänantamattomasti lobannut.[31] Päätös esti Nurmea tavoittelemasta olympiauransa huipennusta maratonjuoksusta.[7] Suomessa valitukset nähtiin ruotsalaisten kateutena, ja Suomi vetäytyi Suomi–Ruotsi-maaottelusta kahdeksaksi vuodeksi välien kiristyessä.[31]

Nurmi jatkoi uraansa kansallisissa kilpailuissa vielä pari vuotta ja juoksi viimeisen kilpailunsa syyskuussa 1934.[1] Hän toimi väliaikaisesti myös valmentajana ja muun muassa valmensi suomalaisia kestävyysjuoksijoita Berliinin olympialaisiin 1936.[19][32] Siellä hänen valmennettavansa voittivat kolme kultamitalia ja saivat yhden kolmoisvoiton. Kisojen jälkeen Nurmi lopetti määräaikaisen valmennustehtävänsä.[33] Nurmi erosi myöhemmin Suomen urheiluliiton valmennusvaliokunnasta ja koki itse tulleensa potkituksi pois. Vuoden 1952 Urheilutoimittajien Liiton järjestämässä keskustelutilaisuudessa Nurmi syytti suomalaisten kestävyysjuoksun silloisesta lamasta sitä, että vanhemman polven neuvoja halveksuttiin ja nuoret olivat laiminlyöneet ennen suositut harjoitusmuodot murtomaahiihdon ja kävelyn. Hän myös suositteli, että suomalaiset paneutuisivat keskipitkiin matkoihin maailmalla vähemmän arvostetun 10 000 metrin sijaan.[34]

Juoksutyyli muokkaa

Nurmen juoksutyyliä on kuvattu ”erikoiseksi”.[35] Juostessaan hän käytti enemmän vasenta jalkaansa, ja ”eteenpäin rientäessään hän tämän tästä ’kaasutti’ muutaman askelparin säilyttääkseen vauhtinsa”. Eric Backmanin mielestä Nurmen erityinen vahvuus oli lantio- ja käsivarsityö: ”Sillä hän saa askeleensa erilaiseksi kuin kukaan toinen juoksija. Hänen nilkkavoimansa on tavaton. Hän ei lepää maahan astumallaan jalalla, kuten muut juoksijat. Hän laskee maahan, ponnistautuu ilmaan suunnattomalla nilkkavoimallaan ja purjehtii sitten käsivarsi- ja lantionykäyksensä avulla eteenpäin halki ilman. Hän ikään kuin lepää ilmassa. Kukaan juoksija maailmassa ei voi seurata tätä tahtia, askelpituus repii rikki ruumiin, särkee riekaleiksi seuraajan tyylin.”[36]

Harjoittelu muokkaa

Nurmen urheilu-uran aikana valmentajien yleinen mielipide oli, että jopa Suomessa oli häntä lahjakkaampia juoksijoita. Hänestä tuli kuitenkin olympiavoittaja kovan työn ja tahdonvoiman avulla. Nurmi oli paitsi säälimätön itseään kohtaan, myös nopea oppimaan. Hän luki urheilukirjallisuutta, kokeili erilaisia harjoitusmenetelmiä ja pyrki tarkkailemaan kehoaan rasituksen alla.[20]

Nurmen harjoittelu oli aikakautensa huomioon ottaen uraauurtavaa, määrätietoista ja kovaa. Nurmella oli tapana kirjoittaa harjoituksensa tarkasti muistiin ja analysoida niitä, ja hän oli ensimmäinen juoksija, joka otti harjoittelussaan käyttöön sekuntikellon. Nurmi aloitti harjoituskautensa yleensä helmikuussa. Hän teki kaksi harjoitusta päivässä sekä voimisteluharjoituksia. Hieronnassa hän kävi useita kertoja viikossa. Lepopäiviä Nurmi piti harjoituskaudella kuukaudessa yhden tai kaksi. Nurmen harjoitteluun kuului esimerkiksi pitkiä kävelylenkkejä rautapohjaisilla kengillä, tavallisia juoksulenkkejä ja intervalliharjoituksia. Hän harjoitti myös junan perässä juoksemista puskurista kiinni pitäen askelpituutensa pidentämiseksi. Nurmi kävi myös usein saunassa lihastensa pehmittämiseksi ja kokeili esimerkiksi kuppaamista.[37]

Saavutukset muokkaa

Olympiamitalit muokkaa

  • Antwerpen 1920:
    • kultamitali – 10 000 m juoksu
    • kultamitali – 8 000 m maastojuoksu (henkilökohtainen)
    • kultamitali – 8 000 m maastojuoksu (joukkuekohtainen)
    • hopeamitali – 5 000 m juoksu
  • Pariisi 1924:
    • kultamitali – 1 500 m juoksu
    • kultamitali – 5 000 m juoksu
    • kultamitali – 5 000 m maastojuoksu (henkilökohtainen)
    • kultamitali – 5 000 m maastojuoksu (joukkuekohtainen)
    • kultamitali – 3 000 m juoksu (joukkuekohtainen)
  • Amsterdam 1928:
    • kultamitali – 10 000 m juoksu
    • hopeamitali – 5 000 m juoksu
    • hopeamitali – 3 000 m estejuoksu[1]

Muut voitot muokkaa

Nurmi voitti henkilökohtaisilta matkoilta 20 suomenmestaruutta ja viesteistä kaksi. Hän voitti myös kaksi Englannin mestaruutta ja yhden Yhdysvaltain mestaruuden.[1]

Nurmi voitti urallaan 277 juoksua vuosien 1914–1934 aikana juoksemastaan 310 juoksukilpailusta, pois lukien viestit, alkuerät, tasoituskilpailut ja viestijoukkueita vastaan käydyt kilpailut. Vuodesta 1920 alkaen Nurmi voitti 256 juoksemastaan 273 kilpailusta.[38]

Henkilökohtaiset ennätykset muokkaa

  • 800 m – 1.56,3
  • 1000 m – 2.32,2
  • 1500 m – 3.52,6
  • maili – 4.10,4
  • 2000 m – 5.24,6
  • 3000 m – 8.20,4
  • 3000 m esteet – 9.31,2
  • 5000 m – 14.28,2
  • 10 000 m – 30.06,1
  • 15 000 m – 46.49,6
  • tunninjuoksu – 19 210 m
  • 20 000 m – 1.04.38,4
  • 25 000 m – 1.26.29,6
  • 25 mailia / 40 200 m (lyhyt maraton) – 2.22.03,8[1][39][40]

Maailmanennätykset muokkaa

Nurmi teki urallaan 20 IAAF:n hyväksymää maailmanennätystä 14 henkilökohtaisella juoksumatkalla sekä kaksi viestimaailmanennätystä Turun Urheiluliiton 4×1500 metrin joukkueessa. Arvokilpailumatkojen 1 500 metrin, 5 000 metrin ja 10 000 metrin maailmanennätystensä lisäksi hän rikkoi ennätyksiä myös 2 000, 3 000 ja 15 000 metrin matkoilla, tunninjuoksussa sekä useilla harvoin juostuilla mailimatkoilla.[41] Nurmi piti samanaikaisesti hallussaan sekä 5 000 että 10 000 metrin matkojen maailmanennätyksiä 2 849 päivää peräkkäin elokuusta 1924 kesäkuuhun 1932.[42]

Urheilu-uran jälkeen muokkaa

 
Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen 1952.

Urheilu-uransa jälkeen juro ja sulkeutunut Nurmi ryhtyi liikealalle. Tosin hän oli alkanut sijoittaa palkkioitaan jo uransa loppuvaiheessa.[43] Rakennuspiirtäjän koulutuksen saanut Nurmi perehtyi pörssin toimintaan lukemalla Finanssilehteäselvennä ja kuuntelemalla talouden tuntijoita: Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti toimi Nurmen taloudellisena neuvonantajana.[1][43][44] Hän oli säästäväinen, mutta se ei estänyt häntä ottamasta riskiä osakekaupassa.[45] Arvopaperikaupan käymisen lisäksi Nurmi rakennutti Helsinkiin nelisenkymmentä taloa. Rakennuttajana hän oli yhtä paneutuva kuin urheilijana ja kävi usein rakennustyömaalla valvomassa työntekoa. Hän kiinnitti huomiota rakennusmateriaalin korkeaan laatuun ja työn jälkeen. Vuonna 1936 Nurmi perusti Asusteliike Paavo Nurmi Oy:n ja toimi sen toimitusjohtajana vuoteen 1973.[45]

Talvisodan aikana 1940 Nurmi vieraili Yhdysvalloissa Taisto Mäen kanssa ja osallistui keräystoimintaan Suomen hyväksi.[19] Nurmi sai Suomen urheilun suuren ansioristin 1947.[46]

Nurmi juoksi julkisesti vielä vuoden 1952 Helsingin olympiakisojen avajaisissa, kun hän sai kunnian tuoda olympiasoihdun stadionille. Hän ei kuitenkaan ottanut tehtävää vastaan täysin kitkatta, sillä hän piti yhä 20 vuoden takaista ammattilaiseksi julistamista vääryytenä ja kantoi kaunaa Kansainväliselle olympiakomitealle.[45] Urheilu-uran jälkeen Nurmi suhtautui tiedotusvälineisiin entistäkin umpimielisemmin. Hänen kerrotaan suostuneen Yleisradion 70-vuotishaastatteluun vain, koska presidentti Urho Kekkonen haastatteli häntä.[20]

 
Paavo Nurmi vuonna 1972.

Myöhemmällä iällä Nurmi sai aivoveritulpan, mikä sekä katkeroitti häntä että toi esiin inhimillisen puolen. Hän perusti 1968 nimeään kantavan säätiön, joka rahoittaa sydän- ja verisuonitautien sekä yleisen kansanterveyden tutkimusta sekä järjestää alan symposiumin Paavo Nurmi Symposiumin.[45] Vuonna 1970 Nurmi järjesti entiselle kilpakumppanilleen Ville Ritolalle sekä hänen vaimolleen asunnon talostaan Lauttasaaressa, mikä mahdollisti heidän paluunsa Suomeen Yhdysvalloista. Muuton jälkeen Nurmi ja Ritola ystävystyivät.[47]

Yksityiselämä muokkaa

Nurmi oli 1932–1935 avioliitossa Sylvi Laaksosen kanssa ja heillä oli yksi poika Matti (1932 – 2023[48]).[45] Jälkipolville Nurmi on jäänyt myyttiseksi hahmoksi, jonka on sanottu avautuneen vain juostessaan. Hänellä oli vain vähän ystäviä ja vielä vähemmän uskottuja. Jopa Matti on tunnustanut, että ei todella tuntenut isäänsä. Nurmi suhtautui penseästi Matin yleisurheiluharrastukseen ja oli sitä mieltä, että pojasta ei koskaan tulisi kunnon juoksijaa. Matti Nurmi kuitenkin kilpaili keskimatkoilla hyvällä kansallisella tasolla.[49]

 
Paavo Nurmen sukuhauta Turun hautausmaalla.

Nurmi kirjoitti urheilusta, ja hänen tekstejään julkaisivat Turun Urheiluliiton lehti Kisatorvi, Suomen Urheilulehti ja uutistoimisto Associated Press, jonka tilaama juttusarja levisi ympäri maailmaa. Kokoelma Paavo Nurmen kirjoituksia julkaistiin kirjana vuonna 2010.[50] Nurmi suhtautui urheiluun oman juoksu-uransa jälkeen ristiriitaisesti. Yhtäältä hän väheksyi urheilua, mutta hän seurasi sitä kuitenkin edelleen ja kommentoi Suomen urheilun tilaa julkisuudessa.[51]

Vapaa-ajallaan Nurmi kuunteli klassista musiikkia ja soitti itsekin viulua.[1]

Nurmi kuoli Meilahden sairaalassa Helsingissä 2. lokakuuta 1973.[52][1] Hänet haudattiin valtion kustannuksella[46] sukuhautaan Turun hautausmaalle.[7]

Paavo Nurmen kotitalo Turussa on ollut museona vuodesta 1997.[1]

Huomionosoitukset muokkaa

Henkilökohtaiset kunnianosoitukset muokkaa

Nurmen mukaan nimettyjä asioita muokkaa

Muita huomionosoituksia muokkaa

 
Paavo Nurmi 10 markan setelissä.
 
Nurmesta 1945 julkaistu postimerkki.

Teoksia Nurmesta muokkaa

Viittauksia kulttuurissa muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Jukola, Martti (toim.): Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa. Porvoo: WSOY, 1928.
  • Kaila, Toivo T. (toim.): Paavo Nurmi: Elämä, tulokset ja harjoitusmenetelmät. Porvoo: WSOY, 1926.
  • Kolkka, Sulo & Nygrén, Helge: Paavo Nurmi. Otava, 1974. ISBN 051-1-01468-4.
  • Mäkelä, Pekka ym. (toim.): Kilpakenttien sankarit 1, s. 225–229. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-30-8904-5.
  • Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan: Aurinkokuntamme kiehtova nimistö. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9.
  • Paavo Nurmi Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
  • Pihkala, Lauri & Jukola, Martti (toim.): Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa. Porvoo: WSOY, 1924.
  • Raevuori, Antero: Paavo Nurmi, juoksijain kuningas. 2. painos (1. painos 1988). Helsinki: Teos, 1997. ISBN 951-0-21850-2.
  • Syvänen, Juhani: Paavo Nurmi. Teoksessa Paananen, Riitta (toim.): HS-tähdet: Vuosisadan 100 parasta urheilijaa. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24592-5.
  • Vettenniemi, Erkki: Suomalaisen kestävyysjuoksun historia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISBN 978-952-222-451-4.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag Autio, Veli-Matti: ”Nurmi, Paavo (1897–1973)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 220–226. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.1.2023).
  2. ↑ Kaila 1926, s. 12–13.
  3. ↑ Raevuori 1997, s. 29–30.
  4. ↑ Kaila 1926, s. 15.
  5. ↑ Raevuori 1997, s. 40.
  6. ↑ Kaila 1926, s. 18–24.
  7. ↑ a b c Paavo Nurmi (13.6.1897–2.10.1973) Urheilumuseo. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 19.9.2015.
  8. ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 21. Otava, 1970.
  9. ↑ Raevuori 1997, s. 103–106.
  10. ↑ Raevuori 1997, s. 109–110.
  11. ↑ Raevuori 1997, s. 114–116.
  12. ↑ Raevuori 1997, s. 131–135.
  13. ↑ Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa, s. 62–65, 77–78.
  14. ↑ Raevuori 1997, s. 154–159.
  15. ↑ Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa, s. 157–160.
  16. ↑ Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa, s. 164–172.
  17. ↑ Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. 2. osa, s. 229–239.
  18. ↑ Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924, 2. osa, s. 224–229.
  19. ↑ a b c d e f ”Nurmi, Paavo”, Otavan suuri ensyklopedia 6: Inarijärvi–juuri. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-05069-9.
  20. ↑ a b c Syvänen 2000, s. 14.
  21. ↑ a b Raevuori 1997, s. 199–204, 437–438.
  22. ↑ Uusitupa, Ismo: Uusi elämäkerta Paavo Nurmesta: juoksijasuuruus ryhtyi kilpailu­boikottiin Tahko Pihkalan mielivaltaisuuden takia – ammattilaisuus oli lähellä aikaistua Helsingin Sanomat. 1.6.2017. Viitattu 1.6.2017.
  23. ↑ Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 145.
  24. ↑ Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 146–155.
  25. ↑ Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 138.
  26. ↑ Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 199–201.
  27. ↑ Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 139–144.
  28. ↑ Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 204.
  29. ↑ Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 207–208.
  30. ↑ Olympialaiskisat Amsterdamissa 1928. 3. osa, s. 210, 212.
  31. ↑ a b Leif Yttergren: Århundradets idrottsskandal? Paavo Nurmis avstängning 1932 Svensk idrottsforskning. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 19.9.2015. (ruotsiksi)
  32. ↑ Pesola, Matti: SUL 100 vuotta – Paavo Nurmi 22.4.2006. Suomen Urheiluliitto ry. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.9.2015.
  33. ↑ Vettenniemi 2014, s. 150.
  34. ↑ Vettenniemi 2014, s. 195–197.
  35. ↑ Havela, Elma: Paavo Nurmea katsomassa. Siirtokansan kalenteri 1926, 1925, 9. vsk, s. 73–77. Carl H. Salminen. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 4.9.2023.
  36. ↑ Kolkka & Nygrén 1974, s. 58.
  37. ↑ Petri Hänninen: Suurjuoksija Paavo Nurmen erikoiset harjoituskeinot: juoksi junan perässä, käveli rautapohjakengillä ja kokeili kuppausta Yle urheilu. 1.6.2017. Viitattu 1.6.2017.
  38. ↑ Raevuori 1997, s. 418–419.
  39. ↑ Paavo Nurmi – THE FLYING FINN – Maailmanennätykset paavonurmi.fi. Viitattu 27.7.2019.
  40. ↑ Nurmi, Paavo (1897–1973) Suomen urheiluhistoriallinen seura. Viitattu 27.7.2019.
  41. ↑ Paavo Nurmen maailmanennätykset. Paavonurmi.fi
  42. ↑ Bekele betters a Nurmi record on World records, IAAF 28.3.2012
  43. ↑ a b Syvänen 2000, s. 14, 15.
  44. ↑ Kaikki juoksijalegenda Paavo Nurmen värikkäästä elämästä – maailmanennätysten tehtailijasta kovaksi liikemieheksi Yle Urheilu. Viitattu 27.7.2019.
  45. ↑ a b c d e Syvänen 2000, s. 15.
  46. ↑ a b ”Nurmi, Paavo”, Suomalainen tietosanakirja 6, n–reum. Espoo: Weilin + Göös, 1992. ISBN 951-35-4471-0.
  47. ↑ Viita, Ossi: ”Olivatko Paavo Nurmi ja Ville Ritola ystäviä vai vihamiehiä?”, Se toinen Paavo Nurmi – ja varjoon jääneet, s. 83-97. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 1997. Suomen urheiluhistoriallinen seura, 1997. Teoksen verkkoversio.
  48. ↑ Matti Nurmi on kuollut IS.fi.
  49. ↑ Syvänen 2000, s. 13.
  50. ↑ Nurmi, Paavo: Täpärin voittoni. Teos, 2010.
  51. ↑ Raevuori 1997, s. 381–383.
  52. ↑ Raevuori 1997, s. 388–389.
  53. ↑ Oja 2003, s. 73.
  54. ↑ DC-8 – Paavo Nurmi vei ensilennon matkustajat Isoon Omenaan 40 vuotta New Yorkiin neljällä konetyypillä / DC-8. Finnair. Arkistoitu 3.10.2016. Viitattu 19.9.2015.
  55. ↑ Paavo Nurmi and other Olympic legends get on the map - the London Underground map Helsingin Sanomat. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 25.4.2012. (englanniksi)
  56. ↑ Finlandia investing $1 million into Paavo Nurmi Athletic Center Finlandia University. Arkistoitu 5.1.2015. Viitattu 19.9.2015. (englanniksi)
  57. ↑ Suomen olympiahistoria Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 30.4.2013. Viitattu 23.4.2016.
  58. ↑ 10 markan seteli Euroopan keskuspankki.
  59. ↑ Hall of Fame, IAAF
  60. ↑ Joona Haarala: Harvoin tarjolla: Paavo Nurmen mitalit esillä Turussa 20.3.2015. Yle Turku. Viitattu 21.9.2015.
  61. ↑ Plácido Domingo jakoi Euroopan kulttuuriperintöpalkinnot Turussa –Suomesta palkittiin Paavo Nurmen muistoa kunnioittava hanke Ilta-Sanomat. 15.5.2017. Viitattu 17.12.2021.
  62. ↑ Paavo Nurmi Legacy project EU Prize for Cultural Heritage / Europa Nostra Awards. 5.4.2017. Viitattu 3.10.2018.
  63. ↑ Paavo Nurmi saa kunniaa, IAAF myönsi muistolaatan Turkuun Yle Urheilu. Viitattu 3.12.2018.
  64. ↑ Maailman paras Elonet.
  65. ↑ Urheiluooppera Paavo Suuri Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 2.8.2012.
  66. ↑ Kanerva, Erkki: Yksin keskellä kaiken 9.8.2015. Turun Sanomat. Viitattu 13.9.2015.
  67. ↑ Vauvakuumetta – Goo Goo Gai Pan Simpsonit.org. Viitattu 3.10.2018.
  68. ↑ Simpsoneiden hauskimmat Suomi-viittaukset – katso MTV Viihde. 1.10.2013. Arkistoitu 4.10.2018. Viitattu 3.10.2018.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Karikko, Paavo & Koski, Mauno: Yksin aikaa vastaan. Paavo Nurmen elämäkerta. Helsinki: Weilin + Göös, 1975. ISBN 951-35-1407-2.
  • Nurmi, Paavo: Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia. Toimittanut Erkki Vettenniemi. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851-305-9.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paavo Nurmi.
Miesten 1 500 metrin juoksun olympiavoittajat

1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen

Miesten 5 000 metrin juoksun olympiavoittajat

1912: Hannes Kolehmainen | 1920: Joseph Guillemot | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Ville Ritola | 1932: Lauri Lehtinen | 1936: Gunnar Höckert | 1948: Gaston Reiff | 1952: Emil Zátopek | 1956: Vladimir Kuts | 1960: Murray Halberg | 1964: Robert Schul | 1968: Mohamed Gammoudi | 1972: Lasse Virén | 1976: Lasse Virén | 1980: Miruts Yifter | 1984: Sa’id Awita | 1988: John Ngugi | 1992: Dieter Baumann | 1996: Vénuste Niyongabo | 2000: Millon Wolde | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Kenenisa Bekele | 2012: Mohamed Farah | 2016: Mohamed Farah | 2020: Joshua Cheptegei

Miesten 10 000 metrin juoksun olympiavoittajat
1912:  Hannes Kolehmainen
1920:  Paavo Nurmi
1924:  Ville Ritola
1928:  Paavo Nurmi
1932:  Janusz Kusociński
 1936:  Ilmari Salminen
1948:  Emil Zátopek
1952:  Emil Zátopek
1956:  Vladimir Kuts
1960:  Pjotr Bolotnikov
 1964:  William Mills
1968:  Naftali Temu
1972:  Lasse Virén
1976:  Lasse Virén
1980:  Miruts Yifter
 1984:  Alberto Cova
1988:  Brahim Boutayeb
1992:  Khalid Skah
1996:  Haile Gebrselassie
2000:  Haile Gebrselassie
 2004:  Kenenisa Bekele
2008:  Kenenisa Bekele
2012:  Mohamed Farah
2016:  Mohamed Farah
2020:  Selemon Barega

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paavo_Nurmi&oldid=22148868”