Wikipedia

Tupakan historia

Tupakan historia ulottuu ainakin 1500 vuoden taakse. Tupakkaa kasvoi sekä luonnonvaraisena että viljeltynä Amerikan mantereella, josta eurooppalaiset toivat sen Euraasian mantereelle 1400-luvun lopulta lähtien. Kaupankäynnin ja sotien mukana tupakka levisi ensin läntisestä Euroopasta itäiseen Eurooppaan ja Lähi-itään, saavuttaen myöhemmin Afrikan ja Aasian.[1]

Tupakkaa on poltettu eri aikakausilla ja eri kulttuureissa muun muassa piipussa, vesipiipussa, sikareina sekä savukkeina. Muita tupakan käyttötapoja ovat olleet purutupakka sekä nuuska. Nykyään savukkeet ovat suosituin tupakan muoto.[2]

Tupakan historiaan liittyvät tiiviisti yhtäältä sen käyttöä rajoittavat ja kieltävät säännöt ja lait, toisaalta käyttöön liitetyt uskomukset ja mielikuvat, joita myöhemmin luotiin ja ylläpidettiin mainonnan avulla. Tupakoinnin suosio Euroopassa kasvoi aina 1900-luvun puoliväliin saakka, mistä alkaen eliniän pidentyminen yhdistettynä tietoisuuteen tupakan terveyshaitoista ovat johtaneet rajoitustoimiin ja stigmatisointiin, jotka puolestaan huomattavasti vähensivät tupakointia.

Vuonna 1886 julkaistun kasvatusoppaan kuvitusta.

Amerikassa ennen eurooppalaisten saapumista muokkaa

 
Maya-pappi polttaa piippua temppelin kaiverruksessa Palenquessa.
 
Eurooppalainen näkemys tupakkaa polttavista intiaaneista. André Thevet, 1500-luku.

Tupakkakasvi ja sen käyttö eri muodoissa oli laajalle levinnyt koko Amerikan mantereella vähintään tuhannen vuoden ajan, joidenkin arvioiden mukaan jopa useita tuhansia vuosia, ennen eurooppalaisten saapumista 1400-luvun lopussa.[3] Tupakkaa käytettiin sekä rituaali- että nautintotarkoituksiin: šamaanit käyttivät tupakkaa yhtenä transsin aiheuttavana aineena, toisaalta tupakkaa käytettiin myös metsästyksen ja sotien aikana. Kasvin vaikutusten takia tupakkaa pidettiin pyhänä.[4] Tupakan käyttö lääkekasvina oli myös laajalle levinnyttä: lehtiä käytettiin kivun ja säryn lievittämiseen ja tupakansavua saatettiin puhaltaa parannettavan henkilön päälle.[5]

Leviäminen Eurooppaan muokkaa

1500-luvun alun Euroopassa ei ollut tupakanpolttoa vastaavaa tapaa. Polttaminen kulkeutui ensin merimiesten mukana. Suhtautuminen polttamiseen oli aluksi oudoksuvaa, tapaa jopa pelättiin sieraimista tulevan savun takia.[6] Asteittain polttaminen normalisoitui ja siitä tuli hyväksyttävämpää: asenteiden muutokseen vaikuttivat väitteet ja uskomukset tupakan terveysvaikutuksista sekä polttamisen asema yläluokan muoti-ilmiönä, josta se hinnan laskettua levisi muihin kansanosiin.[6][7] Esimerkiksi Englannissa tupakointi oli tuttua kaikissa kansankerroksissa viimeistään 1650-luvulla.[7]

Tupakoinnin suosion kasvaessa lisääntyi myös polttamiseen käytettyjen savipiippujen valmistus, joka kehittyi merkittäväksi teollisuudenalaksi.[7] Liitupiippujen valmistus alkoi Englannissa noin vuonna 1570, josta se levisi Alankomaihin 1600-luvun alussa. Hollantilaispiiput ohittivat pian englantilaisvalmisteiset piiput kansainvälisillä markkinoilla.[8] Myös itse tupakka kehittyi 1600-luvun aikana tärkeäksi kauppatavaraksi, elinkeinoksi sekä verotulojen lähteeksi. Kulutuksen ja myynnin kasvaessa monissa Euroopan valtioissa tupakkakaupasta tulikin valtion monopoli, mikä puolestaan lisäsi salakuljetusta ja kotikasvatusta.[9]

 
Adriaen Brouwer, Tupakoitsijat, 1627.

Tupakointi oli aluksi suosituinta Englannissa ja Hollannissa.[7] Saksan alueelle ja sitä kautta Ruotsiin tupakka levisi kolmikymmenvuotisen sodan aikana, kun englantilaiset, hollantilaiset ja espanjalaiset sotilaat toivat tavan Saksan alueelle, jossa ruotsalaissotilaat puolestaan oppivat sen. Englantilaiset sotilaat levittivät tavan niin ikään Baltiaan, josta se levisi Venäjälle. 1600-luvun aikana tupakka ja tupakointi levisivätkin koko Euroopan ja Välimeren alueelle.[10]

 
Afrikkalaisia orjia työskentelemässä tupakkaviljelmällä. Maalaus vuodelta 1670.

Uuden ajan alussa kiinnostus Amerikasta löytyneisiin uusiin kasvilajeihin oli suurta, koska Euroopan lääkärit etsivät jatkuvasti lääkekasveja ja kauppiaat sekä hallitsijat mausteita.[11] Tupakka ja tupakansavu nähtiin pian ihmelääkkeenä, joka parantaa lähes vaivan kuin vaivan ja edistää terveyttä. 1500-luvun jälkipuolelta lähtien julkaistiin monia teoksia, joissa esiteltiin tupakan myönteisiä terveysvaikutuksia.[12] Tupakansavulla uskottiin olevan desinfioiva vaikutus ja esimerkiksi Englannissa tupakan uskottiin edesauttavan lasten hyvinvointia. Uskomus tupakansavun tauteja tappavaan, tai miasmasta puhdistavaan vaikutukseen säilyi varsinkin kansan parissa 1900-luvun alkuun saakka.[13] Terveysvaikutuksiin liittyi myös paljon myyttejä ja tarinoita. Erään tarinan mukaan Jean Nicot lähetti Ranskan kuningatar Katariina de' Medicille tupakanlehtiä ollessaan Ranskan lähettiläänä Portugalin hovissa Lissabonissa 1500-luvun loppupuolella. Nicot neuvoi kuningatarta murentamaan lehdet ja imaisemaan jauheen nenäänsä, mikä tarinan mukaan auttoi kuningattaren jatkuviin päänsärkyihin. Tarinan todenperäisyydestä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Sen sijaan tiedetään, että Nicot kirjoitti artikkelin tupakasta vuonna 1570 julkaistuun suosittuun maatalousoppaaseen L'agriculture et maison rustique, mikä toi hänelle maineen henkilönä, joka toi tupakan Ranskaan. Yhtä kaikki, Carl von Linné nimesi tupakkakasvin Nicotianaksi 1700-luvulla, joten Nicotin nimi jäi elämään kasvin ja nikotiinin nimissä.[14]

Nuuska muokkaa

Nuuskaaminen levisi Eurooppaan yhtä varhain kuin tupakan polttaminen. Se syrjäytti piipun polton uutena yläluokan muoti-ilmiönä Ranskassa 1640-luvulta lähtien ja Englannissa 1700-luvulla sikäläisen yläluokan seurattua ranskalaista muotia. Tavallisen kansan keskuudessa piipun suosio jatkoi nousuaan myös 1700-luvun Englannissa.[15] Usko tupakanpolton terveysvaikutuksiin alkoi horjua 1600-luvun loppua kohti, mutta nyt kaikki aiemmin polttamiseen liitetyt hyödyt yhdistettiin nuuskaan. Nuuskaamisen suosio hiipui 1800-luvun alussa sikareiden ja piipputupakan yleistyessä, mutta nuuskan myynti oli kuitenkin merkittävää aina 1800-luvun lopulle asti.[16]

Sikarit muokkaa

Vaikka sikaritehtaita oli Sevillassa vuodesta 1720 alkaen, sikareiden polttaminen Euroopassa yleistyi vasta 1800-luvulla nuuskaamisen poistuttua muodista. Syynä tähän oli tapakulttuurin muutos: nuuskaamisen aiheuttamaa aivastelua ja räkimistä alettiin pitää epäsopeliaana.[17]

Sikareiden tuotanto aloitettiin Ranskassa, Hollannissa, Itävallassa ja Saksassa 1800-luvun alussa, ja vuosisadan puoliväliin tultaessa sikareiden polttaminen oli saavuttanut suuren suosion ympäri mannerta, varsinkin Saksalaisen porvariston keskuudessa.[18] Sikareita poltettiin sisätiloissa, usein varta vasten sikareiden polttamista varten varatuissa salongeissa. Julkista polttamista pidettiin epäsopivana, lisäksi monessa paikassa olivat voimassa polttamisen julkisella paikalla kieltävät säädökset tulipalovaaran takia.[19] Sikarin ja piipun poltosta muodostuivat 1800-luvulla selkeästi miesten tavoiksi, nuuskan käytössä tällaista sukupuolittumista ei vielä ollut.[20]

1800-luvun lopulla nuuska, piippu, sikari ja purutupakka olivat melko tasaväkisessä asemassa kilpailussa suosituimmasta tupakan muodosta, kunnes kaikkien suosio kärsi savukkeen noustua ylivoimaisesti suosituimmaksi tupakan muodoksi.[21]

Leviäminen Aasiaan ja Lähi-itään muokkaa

Tupakointi levisi Lähi-itään venetsialaisten kauppiaiden välityksellä 1600-luvun alun tienoilla[10], vaikka jossain Osmanien valtakunnan osissa tupakointi tunnettiinkin jo 1500-luvun lopulla.[22] Kuten Euroopassa, myös Lähi-idässä lääkärit ottivat tupakan vastaan lähes ihmelääkkeenä ja suosittelivat sitä kirjavaan joukkoon vaivoja.[23] Lääkekäytöstä tupakka levisi nopeasti nautintokäyttöön kaikissa kansankerroksissa. Tupakan suosiota edesauttoi kauppiaiden ja viljelijöiden nopea markkinoiden valtaaminen eurooppalaisilta maahantuojilta. Vuoteen 1700 mennessä suurin osa Osmanien valtakunnassa kulutetusta tupakasta myös tuotettiin siellä, mikä laski hintoja ja nosti suosiota entisestään.[24]

Tupakka saavutti Etelä-Aasian arviolta 1500-luvun puoliväliin mennessä, josta se levisi Kiinaan ja Japaniin 1600-luvun alkuun mennessä. Ennen vuosisadan vaihtumista tupakka oli saavuttanut tärkeän talouskasvin aseman suurimmassa osassa Aasiaa.[23]

Savukkeiden teollinen tuotanto muokkaa

Savukkeiden alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta sitäkin enemmän versioita ja tarinoita. Yhden version mukaan Etelä- ja Keski-Amerikassa tupakkaa käärittiin banaanin- ja maissinlehtiin, minkä nähtyään espanjalaiset alkoivat kääriä sitä paperiin. Toisen version mukaan savukkeet keksittiin Lähi-idässä, josta ne levisivät Turkkiin ja Venäjälle, ja sieltä edelleen Englantiin englantilaisten sotilaiden opittua polttamaan savukkeita Krimin sodan aikana. Erään tarinan mukaan savukkeet keksittiin pakon sanelemana Turkin ja Egyptin sodan (1831–1833) aikana, kun piippu oli rikki ja tupakka oli pakko kääriä paperiin.[25]

Ranskan tupakkamonopoli aloitti savukkeiden valmistuksen vuonna 1845,[25] myöhemmin savukkeet levisivät Ranskasta Saksaan ja Venäjälle.[26] Britanniassa savukkeiden teollinen tuotanto alkoi Krimin sodan jälkeen.[27] Britanniasta savukkeet levisivät Yhdysvaltoihin sisällissodan aikana.[26] Oleellista savukkeiden nopean leviämisen kannalta oli uusi kuivausmenetelmä: lämpökuivaus. Lämpökuivauksen ansiosta tupakan maku oli nyt hapan ja helpompi hengittää keuhkoihin. Tämän seurauksena tupakoinnin tapa muuttui: aiemmin savu imettiin vain suuhun, nyt se hengitettiin keuhkoihin.[26]

 
Tupakkaviljelmä Australiassa noin vuonna 1932.

Toinen maailmansota sekä yleisti tupakointia että levitti sitä uusiin ihmisryhmiin, tämä puolestaan edesauttoi savukkeen muuttumista suosituimmaksi tupakan muodoksi.[28]

Mainonnan merkitys muokkaa

Tärkeä, ellei tärkein, tekijä savukkeiden saavuttamalle suurelle menestykselle oli mainonta. Ensimmäisiä suuria onnistuneita kampanjoita oli Bull Durham -merkin piirretty härkä.[26] Yhdysvalloissa savukkeet miellettiin aluksi köyhien ja siirtolaisten tupakointitavaksi, mainoskampanjat pyrkivät, ja onnistuivat, muuttamaan tämän mielikuvan.[29] Aluksi yksi yhtiö valmisti lukuisia eri merkkejä: esimerkiksi American Tobacco Company valmisti vuonna 1890 yli sataa eri tupakkamerkkiä. Merkkien runsautta hyödynnettiin mainonnassa: jokaisella merkillä oli oma pakkauksensa ja tunnuksensa, siihen liitetyt mielikuvat ja kohderyhmät; osa pakkauksista sisälsi keräilykortteja eri teemoilla.[29]

Yksi ensimmäisiä onnistuneita suuria sanomalehtikampanjoita, jotka mainostivat vain yhtä merkkiä, oli Camel-merkin "Camelit tulevat!" -kampanja vuonna 1913, jolloin R. J. Reynolds toi kyseiset savukkeet markkinoille. Tämä nosti myyntiä merkittävästi jo seuraavana vuonna, ja 1920-luvulle tultaessa Camelin markkinaosuus oli jo 40 prosenttia Yhdysvalloissa myydyistä savukkeista.[30] Tämä kampanja aloitti trendin, jossa yhtiöt mainostavat vain yhtä merkkiä, mutta laajasti ja suuresti: muut merkit seurasivatkin nopeasti perässä, esimerkiksi Liggett & Myers ryhtyi markkinoimaan Chesterfield-merkkiä ja American Tobacco Company Lucky Strike -merkkiä.[30] 1920-luvun alkaessa nämä merkit vastasivat yhteensä noin 80 prosentista Yhdysvalloissa myydyistä savukkeista.[31]

Monet mainoskampanjat olivat erityisesti suunnattu naisille: esimerkiksi Marlboro-merkin "Mild as May" -kampanja vuonna 1924 ja seuraavana vuonna Lucky Strike -merkin kampanja, jossa savukkeita suosittelivat muun muassa näyttelijä Helen Hayes ja lentäjä Amelia Earhart.[32] Tupakoinnista tuli myös eräänlainen naisten vapautumisen symboli, ja tasa-arvo valjastettiinkin tehokkaasti tupakkamainonnan palvelukseen.[32]

Myös vuosisatoja vanhat tupakkaan liittyvät terveysuskomukset kokivat uudelleensyntymän mainonnassa: savukkeita mainostettiin muun muassa laihdutusvaikutuksilla (Lucky Strike) ja piristeenä väsymykseen ja huonotuulisuuteen (Camel).[33]

Elokuvilla ja näyttelijöillä oli alusta alkaen suuri rooli mainonnassa: ensimmäinen savukkeiden tuotesijoittelu on jo vuodelta 1909 mykkäelokuvassa Princess Nicotine; or, The Smoke Fairy.[33]

  •  
    Alfons Muchan suunnittelema tupakkamainos vuodelta 1898.
  •  
    Yhdysvaltalainen tupakkamainos vuodelta 1913.
  •  
    Ranskalainen tupakkamainos vuodelta 1924.
  •  
    Yhdysvaltalainen tupakkamainos 1920-luvulta.

Vastustus, rajoitukset ja kiellot muokkaa

Aikainen vastustus ja kontrolli muokkaa

Tupakkaa ja tupakointia on vastustettu heti sen yleistymisestä lähtien. Vaikka jo 1600-luvulla kritisoitiin terveysvaikutuksia, oli kritiikin pääpaino tuolloin sosiaalisissa seurauksissa, tupakoinnin paheellisuudessa ja synnillisyydessä. Esimerkiksi tupakoinnin sanottiin olevan moraalisesti tuomittavaa, koska paholainen oli luovuttanut sen Amerikan alkuasukkaille. Toisaalta tupakointia verrattiin alkoholin liikakäyttöön.[34] Varoituksilla ei kuitenkaan ollut tässä vaiheessa vaikutusta tupakan leviämiseen. [35]

Useissa Keski-Euroopan kaupungeissa oli 1600-luvulla voimassa tupakointikieltoja kaduilla ja silloilla puisten rakenteiden suojelemiseksi tulipaloilta, sillä yleisiä piipun sytyttämisen tapoja olivat tulukset tai kuuman kekäleen nostaminen tulipesästä piippuun. Tällaiset kiellot unohtuivat yleensä saman tien, ja niistä luovuttiin vähitellen 1700-luvulla.[36]

Vastustus terveysvaikutusten perusteella muokkaa

Kemistit Christian Wilhelm Posselt ja Karl Ludwig Reimann eristivät nikotiinin jo vuonna 1828, ja lääkäreiden usko tupakan terveysvaikutuksiin hiipui 1800-luvun puolivälin jälkeen.[37]

Yhdysvalloissa ensimmäiset tupakkaa vastustavat liikkeet syntyivät 1830-luvulla, Englannissa Anti-Tobacco Society perustettiin vuonna 1853. Tämä oli osa kehitystä, jossa tupakoinnin sosiaalisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista alettiin puhua; tupakoinnin sanottiin muun muassa lisäävän alkoholin kulutusta, vievän kohtuuttomasti rahaa, saastuttavan julkisten tilojen ilmaa sekä olevan kaivosräjähdysten syy.[38] 1900-luvun alun Yhdysvalloissa monissa osavaltioissa tupakan polttoa rajoitettiin tai jopa kiellettiin kokonaan. Nämä säädökset kumottiin kuitenkin viimeistään 1920-luvulla savukkeiden yleistyttyä. Näin ollen valistuksella ja rajoituksilla oli vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa hyvin vähän vaikutuksia.[39]

Osa 1900-luvun alun raittiusliikkeessä mukana olleista halusi kieltää myös tupakan ja kahvin, joten lehdissä ilmestyi paljon tupakan vaaroista varoittavia kirjoituksia.[40] Toisen maailmansodan jälkeen alkoi olla paljon ihmisiä, jotka olivat tupakoineet jo 30-40 vuotta, jolloin myös tupakoinnin haitat alkoivat ilmetä.[41]

Vuonna 1912 newyorkilainen tohtori Isaac Adler esitti ensimmäisenä, että keuhkosyöpä johtuu mahdollisesti tupakoinnista. Tilastollinen yhteys tupakoinnin ja keuhkosyövän välillä löytyi 1920-luvulla saksalaistutkijoiden toimesta. Niin ikään Saksassa kansallissosialistit tiukensivat tupakkakieltoja 1930-luvun lopulla niin, että ne vastasivat pitkälti nykyisiä kieltoja.[42]

1950-luvulla ja tietoisuus tutkimuksista ja tupakan terveysvaikutuksista levisivät jo laajalle,[43] ja 1960-luvulla tupakan haitallisuudesta vallitsi jo varmuus asiantuntijapiireissä.[44]

1960-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa julkaistiin mainonnan ohjeisto, joka kielsi muun muassa kehottamasta nuoria tupakoimaan, tupakointia ei myöskään saanut yhdistää terveyteen tai seksuaalisuuteen. Englannissa tupakan televisiomainonta kiellettiin 1965, Yhdysvalloissa 1971.[45]

1990-luvulla savuttomuus alkoi muodostua normiksi kaikkialla: esimerkiksi lennot muuttuivat savuttomiksi kyseisen vuosikymmenen aikana.[46]

Euroopan unionissa tupakan televisiomainonta kiellettiin vuonna 1991, ja vuodesta 2003 alkaen tupakkapakkauksiin on ollut pakko liittää varoitus vaarallisuudesta. Vuonna 2005 astui voimaan EU:n laajuinen tupakkamainonnan täyskielto radiossa, internetissä ja lehdissä, pois lukien alan ammattilehdet.[47]

  •  
    1900-luvun alun lapsille suunnatun tupakanvastaisen kampanjan sertifikaatti.
  •  
    Saksalainen tupakoinninvastainen juliste noin vuodelta 1940.
  •  
    Tupakanvastaista kampanjointia 1950-luvulla.

Vastareaktiot muokkaa

Tupakan tuonti- ja myyntirajoitusten sekä verojen kiristämisen sivuvaikutuksia ovat sytemaattisesti olleet salakuljetuksen, kotikasvatuksen ja laittoman kaupan lisääntyminen. Tutkimustiedon levitessä 1900-luvun puolivälin jälkeen tupakkayhtiöille oli kuitenkin kertynyt niin paljon varallisuutta ja vaikutusvaltaa, että uutena ilmiönä ne käyttivät näitä julkisen mielipiteen muokkaamiseen. Tähän käytettiin esimerkiksi Yhdysvalloissa valtavaa mainoskampanjaa, jossa tupakan terveyshaitat kiellettiin, sekä uutuutena savukkeisiin ilmestynyt filtteri, jonka väitettiin suodattavan savusta haitalliset aineet. Lisäksi tupakkateollisuus perusti ja rahoitti Tobacco Industry Research Institute-tutkimuslaitosta, jonka tehtävänä oli tuottaa tupakkamyönteisiä tutkimustuloksia.[48]

Mainonnan rajoitukset 1960-luvulta lähtien johtivat piilomainonnan yleistymiseen sekä mediassa että tapahtumissa.[49] Varsinkin urheilukisat tulivat tupakkayhtiöiden suosioon: esimerkiksi Formula 1 -kisoissa tupakkayhtiöt syrjäyttivät muut mainostajat, sillä niillä oli varaa maksaa valtavia summia.[50]

 
Tupakkamainontaa Formula 1 -kisoissa.

Tupakoinnin tiukkaan kontrolliin ja kieltämiseen pyrkivää politiikkaa on käytetty esimerkkinä yhteiskunnan medikalisaatiosta: valinnat eivät enää ole yksilön omia valintoja, vaan tupakoiva, ylipainoinen tai vähän liikkuva ihminen koetaan rasitteena koko yhteiskunnalle, erityisesti terveydenhuoltojärjestelmälle.[46]

Historia Suomessa muokkaa

Ruotsin vallan aikaan muokkaa

Ruotsin valtakunnan alueelle tupakka saapui viimeistään kolmikymmenvuotisessa sodassa taistelleiden sotilaiden mukana,[51] mutta luultavasti jo aikaisemmin, sillä arkeologiset löydöt osoittavat piipunpolton olleen vakiintunutta jo aivan 1600-luvun alussa.[8] Lisäksi tupakka mainitaan jo Hudiksvallin kaupungin vuoden 1595 tullikirjassa ja tupakanpolttokin mainitaan kirjallisesti ensimmäisen kerran vuonna 1629, kun Uppsalan yliopiston opiskelija oli kieltäytynyt piipun poltosta tupakkaringissä.[8] Yhtä kaikki, 1600-luvun puoliväliin mennessä tupakointi oli jo yleistä kaikkialla Ruotsin valtakunnassa.[51]

Turun ja Viipurin tullitilityksen mukaan vuonna 1640 Suomeen tuotiin noin 2340 kiloa tupakkaa ja liitupiippujakin yli 15 tuhatta kappaletta.[51][52] Arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt runsaasti liitupiippuja, mikä kertoo sekä tupakan levinneisyydestä että suosiosta.[51][8] Piipunpoltto kuuluikin oleellisesti krouveihin ja kapakoihin jo 1630-luvulla.[52]

 
Arkeologisissa kaivauksissa Turussa löytynyt liitupiipun varren pala.

Välillä valtiovalta myönsi tupakan kaupalle täyden vapauden, välillä taas antoi tupakkamonopolin kauppakomppanioille. Rajoitukset johtivat joka kerta salakuljetuksen ja kotiviljelyn lisääntymiseen.[51][52]

Ensimmäiset tupakan taimet tuotiin Uppsalaan Hollannista vuonna 1655, ja jo 1670-luvulla viljelyä kokeiltiin Turussa.[53] Tukholman ensimmäinen tupakkakehräämö aloitti vuonna 1662 tuontitupakalla. 1700-luvulla tupakan käyttöä oli jo mahdotonta kitkeä, joten tavoitteeksi tuli tuonnin estäminen. Näin ollen kaupallinen viljely alkoi Ruotsissa 1720-luvun jälkeen suuren Pohjan sodan päätyttyä, ja isonvihan jälkeen viljelyyn alettiin kannustaa myös Suomessa muun muassa julkaisemalla viljelyoppaita.[54] Sääolot Suomessa eivät olleet tupakalle kovin suotuisia, mistä johtuen tuontitupakka oli halvempaa. Viljelykokeilut jatkuivat tästä huolimatta ja viljely vähenikin vasta 1800-luvulla, kun kuljetusyhteydet paranivat ja kehräämöt saivat tupakkaa edullisesti ulkomailta. Maaseudulla tupakkamaan viljely säilyi kuitenkin perinteenä vielä pitkään.[55]

Tupakkakehräämöjä alettiin perustaa Suomeen 1700-luvun alussa. Suomen ensimmäisen tupakkakehräämön perusti vuonna 1722 Vaasaan kauppias ja raatimies Lars Böök. Maan suurin kehräämö perustettiin Turkuun vuonna 1731, ja seuraavalla vuosikymmenellä se oli koko Ruotsin valtakunnan suurin tupakkatehdas. Turkuun perustettiin 1700-luvun kuluessa vielä kaksi tupakkatehdasta, minkä jälkeen kolme suurinta tupakkatehdasta sijaitsivat Turussa. Pietarsaaren Ph. U. Strenbergin tehdas perustettiin vuonna 1762. Vuoteen 1800 mennessä Suomessa oli kymmenkunta tupakkatehdasta, joihin raakatupakka tuotiin etenkin Hollannista.[55]

 
Strengbergin tupakkatehdas vuonna 2018.

Turussa tupakka oli 1700-luvulla kiinteä osa seuraelämää.[56] Polttamisessa suosittiin aluksi hollantilaisia liitupiippuja, mutta niiden tuonti kiellettiin vuonna 1747, minkä jälkeen kotimaiset savipiiput yleistyivät. Kuten Keski-Eurropassa, myös Ruotsin valtakunnan kaupungeissa säädettiin tupakointikieltoja tulipalojen pelossa.[57]

Autonomian ja itsenäisyyden aikaan muokkaa

Suomen ensimmäiset savukkeet valmistettiin vuonna 1856 Rettigin tehtaalla Turussa. Savukkeiden suosio kasvoi kuitenkin vasta 1870-luvulla, mitä ennen tuotanto oli pientä ja savukkeet lähinnä tuotiin Venäjältä.[58] 1920-luvulle tultaessa tilanne oli jo aivan toinen: silloin Suomessa poltettiin enemmän koneellisesti käärittyjä savukkeita asukasta kohti kuin missään muualla maailmassa. Kotikasvatus oli vieläkin yleistä varsinkin köyhän väestön keskuudessa ja siihen osittain myös kannustettiin, sillä esimerkiksi vielä 1930-luvulla valtion maatalouskomitean sarjassa julkaistiin ohjeita kotiviljelyyn.[59]

Tupakan suosion lasku alkoi Suomessa 1960-luvulla Amerikkalaisen terveysvalistuksen levittyä. Kokonaiskulutuksen laskusta huolimatta naisten tupakointi lisääntyi kuitenkin vielä pitkään.[60] Ensimmäiset oppikoululaisille suunnatut valistuskampanjat toteutettiin vuonna 1960. Vuonna 1963 tupakan televisiomainokset siirrettiin myöhäisiltaan, ja vuonna ne 1971 kiellettiin kokonaan.[45]

Uusi tupakkalaki hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 1976, ja se astui kokonaan voimaan vuonna 1978.[61] Lakia pidettiin tällöin maailman tiukimpana: laki muun muassa kielsi kaiken mainonnan, toi pakkauksiin pakolliset merkinnät vaarallisuudesta, kielsi tupakoinnin useissa sisätiloissa (kuten julkiset kulkuneuvot sekä päiväkodit ja koulut) ja kielsi myynnin "ilmeisesti alle 16-vuotiaille".[61] Lakia on myöhemmin täydennetty useita kertoja: vuonna 1995 tupakointi kiellettiin työpaikoilla ravintoloita lukuun ottamatta, kiellettiin myynti ja luovuttaminen alle 18-vuotiaille sekä kiellettiin nuuskan maahantuonti ja myynti; vuonna 2000 ravintolat tuotiin lain piiriin; vuonna 2007 astui voimaan tupakoinnin täyskielto ravintoloissa mahdollisia tupakkahuoneita lukuun ottamatta. Tupakkalain ja sen täydennysten seurauksena suomalainen tupakkateollisuus loppui lähes kokonaan 1990-luvun ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana.[47]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Lahtinen 2007, Luvut I ja II
  2. ↑ Tobacco. World Health Organization Factsheet. Viitattu 14.4.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Lahtinen 2007, s. 9
  4. ↑ Lahtinen 2007, s. 10-11
  5. ↑ Lahtinen 2007, s. 11-12
  6. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 23
  7. ↑ a b c d Lahtinen 2007, s. 28
  8. ↑ a b c d Aalto & Mattila 2019, s.64
  9. ↑ Lahtinen 2007, s. 29
  10. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 30
  11. ↑ Lahtinen 2007, s. 31
  12. ↑ Lahtinen 2007, s. 32-33
  13. ↑ Lahtinen 2007, s. 34-35
  14. ↑ Lahtinen 2007, s. 33-34
  15. ↑ Lahtinen 2007, s. 43-44
  16. ↑ Lahtinen 2007, s. 47
  17. ↑ Lahtinen 2007, s. 61-63
  18. ↑ Lahtinen 2007, s. 63
  19. ↑ Lahtinen 2007, s. 65
  20. ↑ Lahtinen 2007, s. 66
  21. ↑ Lahtinen 2007, s. 68
  22. ↑ Grehan 2006, s. 1352
  23. ↑ a b Grehan 2006, s. 1354
  24. ↑ Grehan 2006, s. 1355
  25. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 69
  26. ↑ a b c d Lahtinen 2007, s. 71
  27. ↑ Lahtinen 2007, s. 70
  28. ↑ Lahtinen 2007, s. 117-118
  29. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 72
  30. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 75
  31. ↑ Lahtinen 2007, s. 76
  32. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 81
  33. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 84
  34. ↑ Lahtinen 2007, s. 37
  35. ↑ Lahtinen 2007, s. 40
  36. ↑ Lahtinen 2007, s. 41-42
  37. ↑ Lahtinen 2007, s. 85
  38. ↑ Lahtinen 2007, s. 86
  39. ↑ Lahtinen 2007, s. 87
  40. ↑ Lahtinen 2007, s. 109-110
  41. ↑ Lahtinen 2007, s. 111
  42. ↑ Lahtinen 2007, s. 112
  43. ↑ Lahtinen 2007, s. 113
  44. ↑ Lahtinen 2007, s. 115
  45. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 139-140
  46. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 146
  47. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 148
  48. ↑ Lahtinen 2007, s. 114-115
  49. ↑ Lahtinen 2007, s. 143
  50. ↑ Lahtinen 2007, s. 145
  51. ↑ a b c d e Lahtinen 2007, s. 55
  52. ↑ a b c Aalto & Mattila 2019, s.65
  53. ↑ Lahtinen 2007, s. 56
  54. ↑ Lahtinen 2007, s. 57
  55. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 58
  56. ↑ Lahtinen 2007, s. 58-59
  57. ↑ Lahtinen 2007, s. 59
  58. ↑ Lahtinen 2007, s. 89
  59. ↑ Lahtinen 2007, s. 90
  60. ↑ Lahtinen 2007, s. 133
  61. ↑ a b Lahtinen 2007, s. 140

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tupakan_historia&oldid=21253520”