Tulitikkuja lainaamassa
Tulitikkuja lainaamassa on Algot Untolan ensimmäinen nimellä Maiju Lassila julkaisema romaani vuodelta 1910. Sen kustantaja oli Kansa. Romaani kertoo liperiläisestä isännästä Antti Ihalaisesta ja hänen pitkäksi venyvästä tulitikunhakureissustaan. Tarina kulkee kommelluksesta ja väärinkäsityksestä toiseen, ja siihen sisältyy kansankuvauksen perinteisiin kuuluvaa humalatoikkarointia.[1]
| Tulitikkuja lainaamassa | |
|---|---|
 Ensipainoksen kansi, käsin kirjoitettu teksti kirjan yläkulmassa: 24.12.1910 K. Rönnmark (Joensuun seutukirjaston kokoelmat) |
|
| Kirjailija | Maiju Lassila |
| Kieli | suomi |
| Kustantaja | Kansa |
| Julkaistu | 1910 |
| Sivumäärä | 235 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Teokselle ehdotettiin aikoinaan valtionpalkintoa, mutta Lassila kieltäytyi siitä, koska piti itseään viihdyttäjänä.[1]
Elokuvat ja näytelmät muokkaa
Teokseen perustuvat muun muassa elokuvat:
- Tulitikkuja lainaamassa, elokuva vuodelta 1938, ohjaus Yrjö Norta ja Toivo Särkkä.
- Tulitikkuja lainaamassa, elokuva vuodelta 1980, ohjaus Leonid Gaidai ja Risto Orko.
Romaanista on tehty myös lukuisia näyttämösovituksia ja Tauno Marttinen on säveltänyt siihen perustuvan oopperan.
Juoni muokkaa
Antti Ihalainen lähtee naapuriin runsaan kahdeksan kilometrin päähän lainaamaan tulitikkuja.
Sattumoisin vastaan tulee Jussi Vatanen uudella hevosellaan. Hän pyytää Antin kyytiin, sillä hänellä on asiaa tälle: hän oli tulossa pyytämään Anttia puhemiehekseen oltuaan jo vuoden päivät leskenä. Antti suostuu Jussin pyyntöön ilomielin ja lähtee siltä seisomalta hankkimaan ystävälleen vaimoa.
Toivottu tyttö suostuu kosintaan ja niin ryhdytään hommaamaan kihloja. Antti, jolta tulitikkujen lainaaminen on jo autuaasti unohtunut, lähtee mukaan. Matkalla miehet juhlistavat onnistunutta kosiomatkaa innostumalla juomaan, vaikka ovat olleet jo vuosia juomatta.
Tuloksena on väärinkäsitysten suma: he huutavat juovuspäissään erinäisille kylänmiehille olevansa matkalla Amerikkaan. Tästä kuultuaan jo nuorena Ihalaisen vaimoon Anna-Liisaan ihastunut räätäli Kenonen päättää kosia hylätyksi luulemaansa Anna-Liisaa. Samaan aikaan Vatanen ja Ihalainen ovat humalapäissään joutuneet putkaan.
Heidän siellä ollessaan sana Ihalaisen Amerikkaan lähdöstä tavoittaa jo Anna-Liisankin, joka luonnollisesti kauhistuu.
Ihalainen ja Vatanen pääsevät putkasta ja he törmäävät karkuun päässeeseen porsaaseen, jonka sieppaavat itselleen. Miesten onni kääntyy lopullisesti, kun vanha tuttu ja myös leskeksi joutunut Kaisa Karhutar sattuu miesten kohdalle.
Antin myötävaikutuksella Jussi alkaa järjestää uusia naimakauppoja nuoruudenrakastettunsa kanssa.
Ne kuitenkin keskeytyvät, kun miehet muistavat unohtaneensa Vatasen hevosen kadulle. Sitä etsiessään he löytävät itsensä nopeasti jälleen putkasta, koska ottavat luvatta käyttöönsä toisen hevosen kärryineen. Kaverukset pääsevät kuitenkin lopulta taas kotikonnuille, jossa Ihalaisella luonnollisesti on enemmän selvitettävää kuin uuden vaimonsa kanssa matkaavalla Vatasella.[2]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Tulitikkuja lainaamassa e-kirjana Gutenberg-projektissa.