Trifluoperatsiini


Trifluoperatsiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
10-[3-(4-metyylipiperatsin-1-yyli)propyyli]-2-(trifluorimetyyli)fenotiatsiini
Tunnisteet
CAS-numero	117-89-5
ATC-koodi	N05AB06
PubChem CID	5566
DrugBank	DB00831
Kemialliset tiedot
Kaava	C₂₁H₂₄N₃F₃S₂
Moolimassa	407,497 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Metabolia	Hepaattinen
Puoliintumisaika	10–20 tuntia
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	Oraalinen, intramuskulaarinen

Trifluoperatsiini (Triazin, Terfluzin, UK: Stelazine) on antipsykoottinen lääke. Se on perinteinen, niin kutsuttu ensimmäisen polven neurolepti. Trifluoperatsiinin ensisijainen käyttötarkoitus oli psykoosien hoito. Monien muitten samaan lääkeaineryhmään kuuluvien tavoin sitä saatettiin käyttää myös muihin hoitoaiheisiin, kuten pahoinvointiin. Molekyylirakenteessa esiintyy kloorin sijasta fluoria.

Lääkeaineen annosteluvahvuudet olivat 1 ja 5 milligrammaa. Lääketehdas Star valmisti trifluoperatsiinia vain 5 mg:n vahvuudella. Pharmia Rhodia valmisti 1 mg:n tablettimuotoisen lääkkeen ohella, injektionestettä, joissa lääkeaineen pitoisuus oli 1mg/1ml injektionestettä. Se ruiskutettiin lihakseen.^[1]

Lääkeaineella oli taipumusta aiheuttaa ekstrapyramidaalisten haittojen ohella tardiivia dyskinesiaa, joka on ylävartalon lihaksistoon kohdistuva spastisuus eli kramppi- tai kouristelutila. EPS-oireet puolestaan muistuttavat paljolti parkinsonismia.

Trifluoperatsiinia saatettiin antaa tablettimuodon ohella suonensisäisesti (i.v.), mikä ainakin Suomessa lienee jäänyt kokonaan käyttämättä. Sen sijaan, PF-76 mainitsee intramuskulaarisen antotavan.^[1] Ryhmältään trifluoperatsiini kuuluu piperatsiinifentiatsiineihin.^[2]

Lähteet muokkaa

Tuomi, Eero – Alfering, Sirkku – Olli, Marcus: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/Wsoy, 1977. ISBN 951-0-06936-1.
Lääketieteenkandidaattiseura ry.: Therapia Fennica 1974 (TF-74), Helsinki, 1977 ISBN 951-99041-6-6.
Lääketeollisuusyhdistys ry. & Lääketuojat ry., Helsinki: 1976 Lääkevalmisteet – Pharmaca Fennica, Rauma, 1976. -isbn-nroa ei ole-

Viitteet muokkaa

↑ ^a ^b PF-76, Pharmaca Fennica: s. 67.
↑ Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 178.

Antipsykootit

Butyrofenonijohdokset	benperidoli \| bromiperidoli \| droperidoli \| fluanisoni \| haloperidoli \| melperoni \| moperoni \| pipamperoni \| trifluperidoli
Fentiatsiinijohdokset	butaperatsiini \| diksyratsiini \| flufenatsiini \| klooripromatsiini \| levomepromatsiini \| mesoridatsiini \| peratsiini \| perfenatsiini \| perisiatsiini \| pipotiatsiini \| proklooriperatsiini \| promatsiini \| sulforidatsiini \| tioridatsiini \| tiopropatsaatti \| tioproperatsiini \| trifluoperatsiini \| triflupromatsiini
Muut tyypilliset antipsykootit	klooriprotikseeni \| flupentiksoli \| klopentiksoli \| loksapiini \| molindoni \| pimotsidi \| tiotikseeni \| tsuklopentiksoli
Epätyypilliset antipsykootit	amisulpridi \| aripipratsoli \| asenapiini \| brekspipratsoli \| iloperidoni \| karipratsiini \| ketiapiini \| klotsapiini \| lumateperoni \| lurasidoni \| mosapramiini \| olantsapiini \| paliperidoni \| perospironi \| risperidoni \| sertindoli \| sulpiridi \| tsiprasidoni \| tsotepiini

[Nimetön-rG9m-1-1] PF-76, Pharmaca Fennica: s. 67.

[2] Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 178.

[1]

[2]