Tardiivi dyskinesia
Tardiivi dyskinesia (TD) (suomeksi "hitaasti kehittyvä liikehäiriö", "pakkoliikeoireyhtymä") on psykoosilääkkeiden aiheuttama häiriö tahdosta riippumattoman hermoston ekstrapyramidaaliradassa[1]. Tardiivi dyskinesia on yksi ekstrapyramidaalioireista[2]. Hermostohäiriö ilmenee lihaskireyksinä, jännitystiloina ja suonenvetona, etenkin kasvo- ja kaulalihaksissa, mutta myös ylävartalossa. Oireet näkevät suun, kielen tai vartalon lihasten kiemurtelevina pakkoliikkeinä, kasvojen nykimisenä tai vapinana.[1] Ilmiötä kuvataan mm. suun mukeltamisena. Oireet voivat olla joskus tuskallisia. Usein toistuvana TD saattaa synnyttää hampaisiin kiillevaurioita.[3]
Tardiivia diskynesiaa sairastavilla esiintyy muita skitsofreniapotilaita useammin myös älyllisen suorituskyvyn häiriöitä[4] ja heidän aivoistaan otetuissa kuvissa esiintyy vakava-asteisempia aivomuutoksia[4].
Aiheuttajat muokkaa
Tardiivia dyskinesiaa aiheuttaa etenkin perinteisten eli ensimmäisen polven psykoosilääkkeiden säännöllinen pitkäaikaiskäyttö, mutta myös toisen polven eli epätyypillisten psykoosilääkkeiden käyttö[1]. Jälkimmäisessä tapauksessa riskiä kasvattaa useiden toisen polven psykoosilääkkeiden käyttö samaan aikaan[2]. Häiriö on sitä yleisempi, mitä pidempään lääkitystä on käytetty[1].
Vain hyvin harva psykoosilääke aiheuttaa kerta-annoksella oireita. Tällöin kyseessä saattaa olla ohimenevä akuutti dystonia. Oireilun määrä riippuu myös lääkeannoksesta.
Eräät käytöstä poistetut psykoosilääkkeen lailla toimivat oksennuslääkkeet (kuten tietyyliperatsiinia sisältävä Torecan) saattoivat aiheuttaa välittömiä oireita jo yhden tabletin kerta-annoksena. Välitön vaikutus johtuu lääkkeen herkkyydestä aiheuttaa ekstrapyramidaali- eli tiedostamattomien liikkeiden häiriöitä. Psykoosilääkkeissä ongelma on kuitenkin yleensä seurausta pitkäaikaisvaikutuksesta.
Hoito muokkaa
Tardiivi dyskinesia joko korjautuu hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen tai jää joskus pysyväksi. Oireiden paheneminen estetään lopettamalla tai vaihtamalla kyseinen psykoosilääke.[1] Joskus lääkehaittoja myös pidetään kurissa toisella lääkkeellä, samalla kun haitallisen lääkkeen käyttöä jatketaan, mutta lääkehuollon lehtori Alli Puiravan mukaan sellaista ei pitäisi tehdä[5].
Pysyväksi jäänyttä tardiivia dyskinesiaa lievitetään parkinsonismi-lääkkeillä, kuten biperideenillä (kauppanimiä: Akineton, Ipsatol). Parkinsonismi-lääkkeet helpottavat myös muita psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksia, sillä ne lisäävät dopamiinin määrää, jota psykoosilääkkeet poistavat.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Therapia Fennica 1974, TF74
- Lääkkeet ja niiden käyttö, Alfering-Olli-Tuomi, SHKS-WSOY 1977
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Duodecim terveyskirjasto (Arkistoitu – Internet Archive) Antipsykoottien haittavaikutukset. Matti O. Huttunen. 23.7.2008.
- ↑ a b Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 25.9.2016.
- ↑ Breggin, P. R. (1990) Brain damage, dementia and persistent cognitive dysfunction associated with neuroleptic drugs. Evidence, etiology, implications. Journal of Mind and Behavior, 11, 425 64 Verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Jing Qin Wu, Da Chun Chen, Mei Hong Xiu, Yun Long Tan, Fu De Yang, Thomas R. Kosten: Tardive dyskinesia is associated with greater cognitive impairment in schizophrenia. Progress in Neuro-Psychopharmacology & Biological Psychiatry, 1.10.2013, nro 46, s. 71–77. PubMed:23827756. doi:10.1016/j.pnpbp.2013.06.013. ISSN 1878-4216. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Psykoosilääkkeistä rajut sivuvaikutukset potilaalle – ”En enää itse koe tunteitani” hs.fi. Arkistoitu 10.5.2016. Viitattu 25.9.2016.