Wikipedia

Filippos II

Makedonian kuningas
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 11. helmikuuta 2015 kello 15.58 käyttäjän Msaynevirta (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Filippos II (m.kreik. Φίλιππος Β', 382 eaa.–336 eaa.[1]) oli Makedonian kuningas vuosina 359 eaa.–336 eaa. Filippos yhdisti hajanaisen Makedonian voimakkaaksi kuningaskunnaksi ja uudisti sen armeijan. Hän sai valtansa alle ympäröivät alueet, kuten Traakian, Thessalian ja myös Kreikan kaupunkivaltiot. Ennen kuolemaansa hän oli suunnitellut hyökkäystä Persian valtakuntaa vastaan.[2] Hänen poikansa Aleksanteri Suuri toteutti isänsä suunnitelman ja valtasi koko Persian valtakunnan.

Filippos II
Φίλιππος Β'
[[Tiedosto:|250px|Mitali, jossa Filippos II:a esittävä kuva.]]
Mitali, jossa Filippos II:a esittävä kuva.
Makedonian kuningas
359 eaa.–336 eaa.
Edeltäjä Amyntas IV
Seuraaja Aleksanteri Suuri
Henkilötiedot
Syntynyt382 eaa.
Kuollut336 eaa.
Kreikkalainen maailma 350-luvulla eaa.

Nuoruus

Filippos syntyi vuonna 383 eaa. kuningas Amyntas III:n ja Eurydiken poikana. Eurydike kuului todennäköisesti Makedonian alaisen Lynkestisin maakunnan entiseen kuningassukuun.[3] Isän kuoltua Filippoksen vanhimmasta veljestä Aleksanteri II:sta tuli kuningas. Koska Makedonian tilanne oli erittäin tukala, Aleksanteri II:n oli lähetettävä Filippos panttivangiksi ensin Illyriaan ja myöhemmin Thebaan, joka oli Kreikan mahtavimpia kaupunkeja.[1]

Panttivankina Filippos asui sotapäällikkö Epameinondaan ystävän, thebalaisen poliitikon Pammeneen luona. Nuori prinssi sai varmasti paljon vaikutteita ollessaan thebalaisten vieraana. Luultavasti Filippos oppi siellä kreikkalaisesta sodankäynnistä[1] ja kreikkalaisten kaupunkivaltioiden poliittisesta elämästä.[4] Näistä hänellä oli myöhemmin paljon hyötyä. Aleksanteri II salamurhattiin vuonna 368 eaa., ja Filippoksen toinen veli, Perdikkas III, nostettiin valtaistuimelle. Koska Perdikkas oli vielä alaikäinen, hänen holhoojakseen valittiin Aloroksen Ptolemaios, jonka käsissä todellinen valta tuli olemaan.[1] Perdikkaan tultua täysi-ikäiseksi hän surmasi Ptolemaioksen ja otti vallan omiin käsiinsä. Hän sai myös pian Filippoksen palautetuksi takaisin Makedoniaan.[4]

Filippos kaappaa vallan

Filippos nousi valtaistuimelle sen jälkeen, kun Perdikkas ja neljätuhatta sotilasta olivat kuolleet sotaretkellä illyrialaisia vastaan vuonna 360 eaa. Julianus Justinuksen mukaan Filippos sai toimia Perdikkaan alaikäisen pojan Amyntaan hallitsijana, mutta kaappasi vallan myöhemmin itselleen. Muiden lähteiden mukaan Filippos julistettiin heti Perdikkaan kuoleman jälkeen kuninkaaksi. Justinus väittää myös, että Perdikkas murhattiin, mitä kuitenkin pidetään epätodennäköisenä.[5] Makedonian kuninkuutta havitteli myös moni muu. Vaarallisin valtaistuimen tavoittelijoista oli Argaios, joka sai tukea Ateenalta. Hän nousi maihin Methonen satamakaupungissa ja sai avukseen kolmetuhatta ateenalaista palkkasoturia, joiden kanssa hän marssi Makedonian vanhaa pääkaupunkia Aigaita kohti (nykyinen Vergina). Filippos kokosi saatavilla olevat joukot ja löi ateenalaiset yllätettyään heidät.[1][6]

Valtaistuinta havitteli myös eräs Pausanias, jota traakialalaiset tukivat. Filippoksen onnistui kuitenkin lahjoa traakialaiset. Makedonian pohjoispuolella olevan Paionian heimot olivat myös hyökkäysaikeissa, mutta heidätkin Filippos lahjoi, jotta saisi vapaat kädet Argaiosta vastaan.[6] Vuonna 358 eaa. Filippos sai kuulla, että paionialaisten kuningas Agis oli kuollut. Filippos hyökkäsi vuorostaan Paioniaan ja kukisti paionialaiset niin perusteellisesti, ettei heistä enää koskaan ollut vaaraa Makedonialle.[7] Jäljellä oli enää Illyrian kuningas Bardylis, jonka joukot olivat voittaneet ja tappaneet Filippoksen veljen Perdikkaan pari vuotta aikaisemmin. Filippos kokosi 10 000 jalkamiestä ja 600 ratsumiestä käsittäneen armeijan Bardylistä vastaan. Tämä yritti neuvotella Filippoksen kanssa,joka ei ollut halukas rauhanneuvotteluihin, elleivät illyrialaiset luovuttaisi takaisin aikaisemmin valtaamiaan kaupunkeja. Kesällä 358 eaa. Filippoksen joukot kukistivat illyrialaiset Herakleia Lynkestiksen taistelussa. Yli 7 000 illyrialaista kuoli taistelussa.[8] Taistelun jälkeen illyrialaiset suostuivat Filippoksen rauhanehtoihin, joiden mukaan he luovuttaisivat hallussaan olevat kaupungit Länsi-Makedoniassa.[9]

Kukistettuaan kaikki vihollisensa Filippoksen oli helppo pitää vallassaan koko Makedoniaa. Perinteisesti kuningas hallitsi varsinaista Makedoniaa Pellan kaupungista. Illyrian rajalla lännessä olevat pienemmät makedonialaiset maakunnat (Lynkestis, Orestis, Elimiotis ja Tymfaia) olivat tähän asti olleet enemmän tai vähemmän itsenäisiä. Maakuntien aateliset liitettiin kuninkaan hoviin Pellassa ja tärkeiden aatelisten lapset kasvatettiin kuninkaan lasten kanssa (osittain panttivankeina). Filippos sai myös maakunnat tiukemmin valtansa alle solmimalla tärkeitä avioliittoja. Filippos solmi vuonna 357 eaa. avioliiton Epeiroksen kuninkaan tyttären Olympiaan kanssa.[1] Filippos oli myös saanut valtaansa tärkeitä kaivoksia Illyrian rajalla ja Traakiassa, joiden tuottamilla arvometalleilla hänestä tuli yksi koko kreikkalaisen maailman varakkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista.[10]

Sota Thessaliassa

Ferain tyranni Iason oli 370-luvulla eaa. yrittänyt saada Makedonian eteläpuolella olevan Thessalian valtaansa, mutta ei ollut tässä onnistunut. Iasonin seuraajat olivat jatkaneet yrityksiä alistaa koko Thessalia. Aluksi Theba Kreikan silloisena suurvaltana oli estänyt heitä, mutta 350-luvulla Theban kukistuttua Ferai oli alkanut taas laajentua. Thessalialaiset olivat liittoutuneet poliittisesti liittoon, jonka johtajaksi valittiin arkontti. Filippos teki ensimmäiset sotaretkensä Thessaliaan vuonna 358 ja valtasi tuolloin luultavasti Perrhaebian maakunnan, joka sijaitsi Makedonian ja Thessalian raja-alueella. Filippos meni samoihin aikoihin naimisiin erään thessalialaisen Larissan kaupungista kotoisin olevan Filinnan kanssa. Larissalaiset vastustivat Ferain laajentumisyrityksiä ja näkivät varmasti Filippoksen mahdollisena liittolaisena.[11]

Vuonna 353 eaa. Filippos sai kutsun tulla avustamaan thessalialaisia sodassa Feraita vastaan. Ferai oli saanut liittolaisekseen Fokiksen. Filippos kukistikin helposti fokislaisten 7 000 sotilasta käsittäneen armeijan. Pian fokislainen Onomarkhos saapui Thessaliaan suuren armeijan kanssa ja kukisti Filippoksen kahdesti taistelussa. Filippoksen oli pakko palata Makedoniaan, mutta hänen kerrotaan sanoneen, ettei hän juossut pakoon, vaan perääntyi lyödäkseen takaisin suuremmalla voimalla.[11] Vuonna 352 eaa. hän palasikin ja valtasi Ferain satamakaupungin Pagasain piirityksen jälkeen. Hädissään ferailaiset kutsuivat taas Onomarkhoksen apuun. Fokislaiset saapuivat 20 000 jalkaväkisotilaan ja 500 ratsumiehen voimin. Ferailaisilla itsellään joukkoja oli ehkä noin 2 000. Filippos kutsui thessalialaiset koolle ja vaati heitä liittoutumaan kanssaan. Thessalialaiset valitsivatkin Filippoksen arkontikseen. Virka oli elinikäinen, mutta todellisuudessa Thessaliasta tuli tämän jälkeen osa Makedoniaa seuraavaksi 150 vuodeksi. Filippoksen johtamat makedonialaiset ja thessalialaiset kohtasivat Ferain ja Fokiksen joukot niin sanotussa Krookuskentän taistelussa. Filippoksella oli saman verran jalkaväkeä kuin hänen vastustajillaan, mutta hänellä oli ylivoima ratsuväessä. Armeijaan kuului ehkä noin 3 000 ratsuväen sotilasta. Filippoksen ratsuväki osoittautuikin ylivoimaiseksi taistelussa, jossa 6 000 fokislaista menetti henkensä. Onomarkohos kaatui taistelussa, ja yli 3 000 fokislaista otettiin vangiksi. Fokislaiset sotavangit teloitettiin hukuttamalla Filippoksen käskystä.[12] Ferai antautui taistelun jälkeen Filippokselle.[13] Ferain johtajat saivat poistua kaupungista 2 000 palkkasotilaansa kanssa.[14]

Kolmas pyhä sota

 
Delfoin temppelin raunioita. Delfoissa sijaitsi yksi antiikin ajan tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista oraakkeleista. Niin sanottu kolmas pyhä sota käytiin etupäässä Fokiksen ja Theban välillä temppelin hallinnasta.

Niin sanottu kolmas pyhä sota oli alkanut vuonna 356 eaa., kun fokislaiset olivat ottaneen Delfoin temppelien varoja puolustaakseen itseään Theban aggressioita vastaan. Ateena ja Sparta olivat asettuneet fokislaisten puolelle Thebaa vastaan. Thessalialaiset sotivat myös Theban puolella, ja Filippoksen oli Thessalian arkonttina vaikea olla sekaantumatta sotaan. Filippos painotti sotilailleen sodan uskonnollista luonnetta ja määräsi heitä laittamaan päähänsä laakeriseppeleet.[15]

Krookuskentän taistelun jälkeen 352 eaa. Filippos marssi etelään, mutta fokislaiset ja aferailaista palkkasotilaat puolustivat Thermopylain solaa, jonka läpi Filippoksen olisi hyökättävä. Myös fokislaisten liittolaiset Ateena ja Sparta lähettivät apujoukkoja, joista ateenalaisten 5 000 sotilasta pääsi perille meriteitse ennen Filipposta. Nähdessään vastassa olevat joukot Filippos päätti olla hyökkäämättä ja palasi Makedoniaan.[16]

Sota Ateenaa vastaan

Amfipolis

Amfipoliin kaupunki sijaitsi Khalkidiken niemimaan itäosassa Strymon-joen varrella. Ateenalaiset olivat aikoinaan perustaneet kaupungin, mutta olivat menettäneet sen Ateenan imperiumin luhistuttua peloponnesolaissodan aikana. Amfipolis sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla, koska sen alueella oli ainut paikka, josta saattoi helposti ylittää Strymonin sen alajuoksulla. Amfipoliin alueella sijaitsi myös tärkeitä kaivoksia, joita Filippos himoitsi. Filippoksen noustessa Makedonian valtaistuimelle vuonna 359 eaa. Amfipoliissa oli Perdikkaan lähettämä varuskunta, joka puolusti kaupunkia ateenalaisia vastaan. Filippoksen oli kuitenkin luovuttava kaupungista Makedonian toivottoman tilanteen takia. Vuonna 357 eaa. Filippos oli jo saanut Makedonian tukevasti valtansa alle. Hän yritti saada Amfipoliin asukkaita liittoutumaan kanssaan, mutta mielipiteet olivat muuttuneet ja kaupungista oli tullut demokratia. Osa kaupungin asukkaista oli kuitenkin valmiita tukemaan Filipposta, mutta olivat pettyneitä, kun hän oli vetänyt pois makedonialaisen varuskunnan. Filippos aloitti kaupungin piirittämisen. Monen vuoden vihanpidon jälkeen amfipolilaisten oli pakko lähettää avunpyyntö Ateenaan.[17]

Ateenalaiset eivät kuitenkaan auttaneet Amfipolista. Filippos lähetti ateenalaisille kirjeen, jossa hän lupasi luovuttaa kaupungin Ateenalle vallattuaan sen. Theopompoksen historiassa on myös säilynyt katkelma, jonka mukaan ateenalaiset yrittivät taivutella Filipposta luovuttamaan heille Amfipolista sitä vastaan, että Filippos saisi Pydnan kaupungin. Lopulta ateenalaiset kuitenkin ymmärsivät, ettei Filippoksella ollut aikomustakaan luovuttaa Amfipolista heille. Ateena ja Makedonia ajautuivat näin sotaan keskenään.[18]

Sodan alkuvaiheessa ateenalaiset käyttivät Thasos-saarta tukikohtanaan ja yrittivät häiritä Filippoksen toimia. Ateenalaisten yritykset olivat kuitenkin vähäisiä ja eivät aiheuttaneet Filippokselle tappioita. Ateenalaisten komentaja Khares toimi 20 laivan kanssa Amfipoliin lähistöllä ja löi pienen joukon Makedonian alaisia palkkasotilaita taistelussa. Ateenan laivasto yritti myös asettaa Makedonian kauppasaartoon. Makedonialle tärkeitä vientituotteita olivat puu ja piki. Yhteensä tullimaksuista kertyi kuninkaalle 40 talenttia vuodessa. Makedonialla itsellään ei ollut laivastoa, mutta makedonialaiset merirosvot toimivat aina Euboiassa asti. Luultavasti Ateenan laivasto oli liian pieni saadakseen mitään aikaiseksi.[18]

Uusi vaihe sodassa Filippoksen ja Ateenan välillä alkoi, kun Khares valtasi Sestoksen kaupungin Khersonesoksella vuonna 352 eaa. Itäisen Traakian kuningas Kersobleptes solmi myös rauhan ateenalaisten kanssa. Ateenan sai tämän myötä vapaat kädet Filipposta vastaan. Luultavasti Kersobleptes oli huomannut Filippoksen kasvavan vallan ja päättänyt liittoutua Ateenan kanssa Filipposta vastaan. Filippos toimi kuitenkin nopeasti, ja jo saman vuoden marraskuussa hän oli piirittämässä erästä linnoitusta Perinthoksen lähettyvillä. Ateenalaiset pelkäsivät, että Filippos saisi koko Hellespontoksen valtaansa ja pystyisi estämään Ateenalle elintärkeät viljakuljetukset Mustaltamereltä. Ateenalaiset päättivät lähettää 40 laivaa ja kansalaisista koostuvan armeijan Filipposta vastaan, mutta pian saatiinkin tieto, että Filippos oli sairastunut ja laivastoa ei lähetettykään.[19]

Lopulta vuoden 351 eaa. syyskuussa ateenalaiset lähettivät pienen laivaston, joka koostui palkkasotilaista, Khersonesokselle. Samaan ajankohtaan ajoittuu Demostheneen ensimmäinen filippolainen puhe. Demosthenes oli tuolloin vain 35-vuotias, mutta jo tunnettu puheiden kirjoittajana. Hänellä ei kuitenkaan koskaan ollut suurta vaikutusvaltaa Ateenassa. Demosthenes olisi halunnut lähettää kansalaisista koostuvan armeijan ja laivaston. Todellisuudessa Ateenalla ei ollut voimavaroja, joita se olisi tarvinnut Filippoksen pysäyttämiseksi.[20]

Khalkidiken valtaus

Filippos aloitti sotatoimet uudelleen vuonna 349 eaa. hyökkäämällä Khalkidiken niemimaan kaupunkeja vastaan. Khalkidiken kaupungit olivat liittoutuneet yhteen. Tärkein Khalkidiken kaupungeista oli Olynthos. Yhteensä kaupunkeja oli 32, muun muassa Anthemos, Potidaia ja Stageira.[20] Khalkidikeläiset lähettivät avunpyynnön Ateenaan vuoden 349 eaa. heinäkuussa. Mutta jo seuraavan vuoden syyskuuhun mennessä Filippos oli vallannut kaikki Khalkidiken kaupungit. Olynthoksen valtaus jätettiin viimeiseksi. Pienimmät kaupungit antautuivat Filippokselle sen jälkeen, kun suuremmat kaupungit oli vallattu piirityksen jälkeen. Olynthos vallattiin parin kuukauden piirityksen jälkeen. Demostheneeltä on säilynyt kolme niin sanottua Olynthoslaista puhetta, joissa hän yritti saada ateenalaisia lähettämään apua olynthoslaisille. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olynthoslaisten kohtalo oli julma; kaupungin väestö vietiin orjiksi Makedoniaan ja itse kaupunki tuhottiin. Myös muut kaupungit, jotka eivät olleet antautuneet Filippokselle, tuhottiin. Filippos asutti Khalkidiken alueelle makedonialaisia.[21]

Rauha Ateenan kanssa ja Pyhän sodan loppu

Vuonna 347 eaa. ateenalaiset ja Filippos olivat jo valmiita rauhaan. Niin sanottu Filokrateen rauha solmittiin vuonna 346 eaa. Filippoksen vaatimuksesta rauhansopimus sisälsi myös liiton Ateenan ja Makedonian välillä. Osapuolet saivat myös pitää alueet, joita ne hallitsivat rauhansopimuksen kirjoitushetkellä. Vain Fokista ja Alosta kohtaan Filippos vaati saada toimia parhaaksi näkemällään tavalla. Ateenalaiset luopuivat myös vaatimuksistaan Amfipolia kohtaan. Filippos marssikin vuonna 346 Thermopylain läpi Fokikseen. Sotaväsyneet fokislaiset antautuivat Filippokselle, joka sai näin kunnian päättää jo kymmenen vuotta jatkunut pyhä sota. Heti alkuunsa Filippos luovutti boiotialaisille kaupungit, jotka fokislaiset olivat vallanneet. Filippos päätti myös, että Delfoin pyhäkköä suojeleva amfiktyoniliitto sai päättää fokislaisten kohtalosta. Yleensä temppelien ryöstöstä oli tuomittu kuolemanrangaistuksia, ja fokislaiset eivät voineet odottaa liitolta kovin hellää kohtelua. Myös ateenalaiset ja spartalaiset olivat fokislaisten liittolaisina vaarassa joutua liiton julistaman pyhän sodan kohteeksi. Amfiktyoniliitto päätti, että Filippos saisi Fokikselle aikaisemmin kuuluneet kaksi ääntä liiton kokouksissa. Filippos pystyi myös Thessalian arkonttina vaikuttamaan thessalialaisten ääniin. Liitto päätti lopulta, että Fokiksen kaupungit hajotettaisiin ja asukkaat asutettaisiin pieniin kyliin. Fokislaisten piti myös maksaa takaisin varastamansa aarteet.[22]

Kreikan kaupunkivaltiot lyödään

Filippoksen toimista seuraavien vuosien ajalta ei ole tarkkaa tietoa. Luultavasti hän soti valtakuntansa pohjoisosissa. Vuonna 345 eaa. hän oli nykyisessä Albaniassa ja vuonna 342 eaa. armeijoineen Traakiassa. Vuonna 341 eaa. hän perusti Filippopoliin kaupungin Traakiaan (nykyinen Plovdiv). Seuraavana talvena Filippos alkoi piirittää Marmaranmeren rannalla olevaa Byzantionia ja Perinthosta. Yllätyksekseen Filippos sai vastaansa Persian kuninkaan Artakserkses III:n lähettämän armeijan. Ensimmäisen kerran sitten Kserkses I:n sotaretken persialainen armeija hyökkäsi Eurooppaan. Samalla Filippos uhkasi Ateenan viljantuontia Mustaltamereltä. Kun Filippos vielä kaappasi 200 viljalastissa ollutta laivaa, ateenalaiset julistivat sodan. Filippoksella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa kaupunkien piiritys. Lopulta Persia sai vielä painostettua Theban julistamaan sodan Makedonialle.[23]

Vuonna 338 eaa. ateenalainen Demosthenes oli saanut aikaan Makedonian vastaisen liiton. Filippos hyökkäsi Kreikkaan ja löi Ateenan ja Theban yhdistetyt joukot Khaironeian taistelussa. Samana vuonna perustettiin Korintin liitto, johon kuuluivat kaikki kreikkalaiset kaupunkivaltiot paitsi Sparta. Liiton johtajaksi (hegemon) tuli Filippos.[23][24][25]

Vuonna 337 eaa. Filippos esitti sotaretkeä Persiaa vastaan, yhtenä tavoitteena oli vapauttaa kreikkalaiset kaupungit Vähän-Aasian rannikolla. Hän lähetti joukkoja Vähään-Aasiaan Parmenionin ja Attaloksen johdolla keväällä 336 eaa.[26]

Filippoksen kuolema

Vuonna 337 eaa. Filippos löysi itselleen uuden vaimon, makedonialaisen Kleopatran, joka oli makedonialaisen Attaloksen veljentytär. Erään tulkinnan mukaan Filippos meni naimisiin Kleopatran kanssa, koska vaikutusvaltaiset makedonialaiset, kuten Attalos ja hänen appensa Parmenion, vaativat sitä. Toisaalta Attaloksesta ei tiedetä mitään ennen vuotta 337 eaa., ja ilmeisesti hänen arvovaltansa kasvoi vasta sen jälkeen, kun Filippos meni naimisiin Kleopatran kanssa. [27]

Kleopatra syrjäytti Olympiaan Filippoksen suosikkivaimona. Kleopatran ja Filippoksen häiden yhteydessä Attalos sanoi toivovansa vihdoinkin Filippokselle laillisen perillisen. Tämä oli tietysti loukkaus esikoispoikaa Aleksanteria (myöhemmin Aleksanteri Suuri eli Aleksanteri III) ja Olympiasta kohtaan. Häät muuttuivat tappeluksi ja lopulta Filippos uhkasi tappaa Aleksanterin. Olympias pakeni Molossiaan ja Aleksanteri lähti jonnekin Illyriaan. Vaarana oli, että Aleksanteri julistautuisi kilpailevaksi kuninkaaksi. Lopulta kiista ratkesi ja Aleksanteri palasi Pellaan. Filippos sai solmituksi avioliiton Molossian Aleksanterin ja oman tyttärensä Kleopatran (joka oli Molossian Aleksanterin siskontytär) välille.[28]

Filippoksen murhan tausta on monimutkainen. Kerrotaan, että Attalos oli erään nuoren Pausaniaan ystävä. Tämä Pausanias oli kertonut Attalokselle erään Pausanias Orestislaisen pilkanneen häntä. Attaloksen ystävä suunnitteli kuolevansa urhollisesti tämän takia. Näin kävikin vuonna 336 eaa. Illyriassa käydyssä taistelussa. Attalos kosti ystävänsä kuoleman juottamalla toisen Pausaniaan humalaan ja antaen palvelijoidensa raiskata hänet. Justinuksen mukaan Attalos olisi itse raiskannut Pausaniaan. Vuoden 336 eaa. keväällä Attalos nimitettiinkin johtamaan Vähään-Aasiaan lähetettävää armeijaa Parmenionin kanssa. Filippos oli haluton tuomitsemaan Attalosta ja tämän takia Pausanias suuntasi kostonsa kuningasta kohden.[27]

Filippos salamurhattiin Molossian Aleksanterin ja Kleopatran häiden jälkeisten kilpailujen aikana syksyllä 336 eaa. Murhaaja oli Pausanias. Taustalla epäillään olleen paljon laajempi salajuoni. Aleksanterin ja Olympiaan on myös epäilty olleen osakkaita tässä salaliitossa. Pian Filippoksen kuoleman jälkeen Aleksanteri julistettiin kuninkaaksi (Aleksanteri Suuri eli Aleksanteri III).[29]

Filippoksen armeija

 
Makedonialainen falangi.

Ennen Filipposta Makedonian armeija oli huonosti aseistettu ja heikkolaatuinen. Perdikkaan kärsimän tappion jälkeen se oli myös määrällisesti pieni. Toisin kuin kreikkalaisvaltioilla Makedonian jalkaväellä ei ollut sotilaallista perinnettä, vaan se koostui lähinnä peltotyökaluilla aseistetuista talonpojista. Filippos uudisti hallituskautensa aikana armeijaa niin, että siitä tuli koko kreikkalaisen maailman paras.[30]

Makedonian armeijan ylpeys oli sen raskas ratsuväki, joka koostui Makedonian maanomistajista. Heitä pidettiin kuninkaan tovereina (hetairoi). Ratsuväki oli järjestetty eskadrooniin (ilai). Filippoksen uran alussa ratsuväen vahvuus oli noin 600, mahdollisesti vain 200. Hänen kuollessaan heitä oli jo yli 3 000. Ratsuväki taisteli kiilamuodostelmassa.[31]

Jalkaväkisotilaita kutsuttiin nimellä pezhetairoi. Sotilaat pantiin harjoittelemaan myös rauhan aikana. Jalkaväkisotilaat muodostivat falangin, ja heidän aseinaan olivat kuusimetriset sarisa-keihäät. Sarisan on joskus väitetty olleen Filippoksen keksintö. Filippoksen tarkoitus oli saada aikaan sotajoukko, joka pysyisi lyömään Theban kuuluisan falangin. Edestäpäin falangi oli miltei voittamaton. Filippoksen kuollessa armeijassa oli noin 37 000 jalkaväkisotilasta.[32]

Armeijaan kuului myös muita yksikköjä, etupäässä Makedonian hallitsemilta alueilta. Käytettiin esimerkiksi thessalialaista ratsuväkeä; Thessalia oli kuuluisa hevosistaan. Armeijaan kuului myös palkkasotilaita kreikkalaisista kaupunkivaltioista.[33]

Kolmannen pyhän sodan aikana Filippos koki suurimman tappionsa, kun hän kohtasi vihollisen, jolla oli katapultteja. Tämän jälkeen Makedonian armeija varustettiin aikansa parhailla piirityskoneilla. Filippoksen pääinsinööri Polyeidos Thessalialainen kehitti uuden katapulttityypin (katapeitai Makedonikoi), jolla pystyttiin ampumaan kiviä ja raskaita nuolia aiempaa pitemmälle.[34]

Filippoksen perhe

Filippoksella oli suuri määrä vaimoja, eikä kaikkien henkilöllisyydestä voida edes olla varmoja. Tärkein vaimo oli kuitenkin Olympias, jonka kanssa Filippos sai yhden pojan, Aleksanteri Suuren. Olympias ei ollut makedonialainen vaan Epeiroksen kuninkaan Aleksanterin sisar. Filippos ja Olympias menivät naimisiin ainakin ennen vuotta 357 eaa. He saivat myös tyttären Kleopatran.[35]

Olympiaan lisäksi Filippoksen vaimoja olivat:[35]

  • Fila Elimiotiksen maakunnasta. Hänen isänsä oli Elimiotiksen hallitsija Derdas.
  • Audata Illyriasta. Audatan kanssa Filippos sai tyttären Kynanen, joka meni naimisiin syrjäytetyn Amyntas IV:n kanssa.
  • Filinna Larissan kaupungista Thessaliasta. Filinnan kanssa Filippos sai tyttären Thessaloniken ja pojan Filippos Arridaioksen, josta Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen tuli Makedonian kuningas.
  • Nikesipolis (Νικησίπολις) Thessalian Ferain kaupungista.
  • Meda (Μήδα) Makedonian pohjoispuolella asuvien getien kuninkaan Kothelaan tytär.
  • Kleopatra Eyrydike (Κλεοπάτρα Ευρυδικη), Attaloksen veljentytär, jonka kanssa Filippos meni naimisiin vähän ennen kuolemaansa.

Historioitsija Junianus Justinus mainitsee yhden pojan, Karanoksen, joka olisi ollut Aleksanteri Suuren velipuoli. Justinusta pidetään epäluotettavana, eikä Karanosta löydy muista lähteistä.[36]

Filippos henkilönä

 
Filippoksen kultainen hauta-arkku ja kruunu Verginan museossa.[37]

Ihmisenä Filipposta luonnehditaan hyvin kovaotteiseksi ja tavoiltaan karkeaksi, mutta samanaikaisesti hyvin älykkääksi, voimakasluonteiseksi ja kyvykkääksi hallitsijaksi. Hän oli hyvin rohkea, taisteli aina eturivissä joukkojensa mukana ja johti joukkojaan edestä. Hän osasi myös käsitellä ihmisiä ja toimia diplomaattisesti tarvittaessa. Hän oli taitava organisoija ja osasi soveltaa sotatekniikan ja taktiikan uutuuksia omaan armeijaansa ja luoda siitä aikansa mahtitekijän. Juuri hänen ansiotaan oli, että Makedonia nousi puolibarbaarisesta, takapajuisesta kuningaskunnasta aikansa paikalliseksi suurvallaksi.[38]

Filippoksen nimiin on laitettu joitakin lentäviä lauseita:

»Ei ole olemassa niin korkeaa muuria, ettei kullalla kuormattu aasi kiipeäisi sen ylitse.[39]»

Toinen hyvin kuuluisa sanonta, jota on pantu Filippoksen suuhun:

»Hajoita ja hallitse.[39]»

Antiikin lähteet

Antiikin historioitsijoista Theopompos Khioslainen kirjoitti 58 kirjaa käsittäneen Filippikan, joka pääasiassa käsitteli Filippoksen hallituskautta. Teos valmistui vuonna 324 eaa. Teos käsitteli myös paljon muita ajan tapahtumia, maantiedettä, kulttuuria ja uskontoa. Marcus Junianus Justinuksen yhteenveto Filippikasta, Historiarum Philippicarum libri XLIV on säilynyt nykypäivään. Filippikasta on säilynyt myös useita katkelmia.[40] Toinen tärkeä lähde, joka kattaa Filippoksen hallituskauden on Diodoros Sisilialaisen maailmanhistoria.[41]

Filippoksen aikana vaikuttaneiden ateenalaisten reetoreiden Demostheneksen ja hänen poliittisen vastustajansa Aiskhineen puheita on säilynyt nykypäivään, ja ne antavat joissain tapauksissa lisätietoja tapahtumista, joita Justinus ja Diodoros eivät mainitse. Muita lähteitä ovat muun muassa Filokhoroksen Atthis, Polyainoksen Strategemata, Pausaniaksen matkakuvaukset ja Plutarkhoksen elämäkerrat.[42]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f Lendering, Jona: Philip II of Macedonia (1) Livius.org. Viitattu 29. toukokuuta 2007.
  2. ↑ Cawkwell 1978, s. 17–19.
  3. ↑ Cawkwell, s.26
  4. ↑ a b Cawkwell, s. 27.
  5. ↑ Cawkwell, s. 28.
  6. ↑ a b Cawkwell, s. 29.
  7. ↑ Diodoros, 16.4.2.
  8. ↑ Diodoros, 16.4.5.
  9. ↑ Cawkwell, s. 30.
  10. ↑ Natoli, Anthony Francis: The Letter of Speusippus to Philip II. Introduction, Text, Translation and Commentary; with an Appendix on the Thirty-first Socratic Letter Attributed to Plato, s. 32. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2004. ISBN 3515083960. (englanniksi), Precious Metals 1981: Proceedings of the Fifth International Precious Metals Institute Conference, Held in Providence, Rhode Island, June 2-5, 1981, s. 56. Amsterdam: Elsevier, 2013. ISBN 1483189473. (englanniksi)
  11. ↑ a b Cawkwell, s. 61.
  12. ↑ Gabriel 2010, s. 137–138.
  13. ↑ Cawkwell, s. 62.
  14. ↑ Buckler, John: Philip II and the Sacred War, s. 79. Brill Archive, 1989. ISBN 90-04-09095-9. (englanniksi)
  15. ↑ Gabriel 2010 s. 135.
  16. ↑ Cawkwell, s. 66.
  17. ↑ Cawkwell, s. 73–74.
  18. ↑ a b Cawkwell, s. 75.
  19. ↑ Cawkwell, s. 76.
  20. ↑ a b Cawkwell, s. 79–81.
  21. ↑ Cawkwell, s. 85–90.
  22. ↑ Cawkwell, s. 91–107.
  23. ↑ a b Lendering, Jona: Philip II of Macedonia (1) Livius.orgJohn. Viitattu 29.5.2007. (englanniksi)
  24. ↑ Lendering, Jona: The Corinthian league Livius.org. Viitattu 30.5.2007. (englanniksi)
  25. ↑ Diodoros Sisilialainen: Diodorus Siculus (1st Cent BCE): The Battle of Chaeronea, 338 BCE 30.5.2007. Ancient History Sourcebook. (englanniksi)
  26. ↑ Roisman, Worthington 2011 s. 179.
  27. ↑ a b Heckel, Waldemar: The Marshals of Alexander's Empire, s. 4–5. London: Routledge, 1992. 9780415050531. (englanniksi)
  28. ↑ Roisman & Worthington 2011, s. 180.
  29. ↑ Roisman & Worthington 2011 s. 182.
  30. ↑ Gabriel 2010 s. 61.
  31. ↑ Gabriel 2010 s. 61, 72–75.
  32. ↑ Gabriel 2010 s. 62–72.
  33. ↑ Gabriel 2010, s. 53.
  34. ↑ Gabriel 2010, s. 47, 92, 129–130.
  35. ↑ a b Roisman, Joseph: Ancient Greece from Homer to Alexander: The Evidence, s. 527-529. New York: John Wiley & Sons, 2011. ISBN 1405127759. (englanniksi)
  36. ↑ Justinus, Marcus Junianus: Epitome of the Philippic History of Pompeius Trogus. translated, with notes, by the Rev. John Selby Watson. Boox XI.2 Corpus scriptorum latinorum, a digital library of Latin literature. Viitattu 30.5.2007.
  37. ↑ Griffiths, Sarah: Alexander the Great's FATHER found: Ancient Greek tomb discovered in 1977 confirmed to contain King Philip II Daily Mail. 13.10.2014. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  38. ↑ Gabriel 2010, s. 18-23.
  39. ↑ a b Makedonian Filippos. Teoksessa Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita, s. 180. (Antikens historier, 1959.) Suomennos: Maija Westerlund. 3. täydennetty painos (1. painos 1963). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
  40. ↑ Lendering, Jona: Theopompus of Chios Livius.org. Viitattu 17. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  41. ↑ Lendering, Jona: Diodorus of Sicily Livius.org. Viitattu 17.6.2007. (englanniksi)
  42. ↑ Cawkwell 1978, s. 185-187.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Amyntas IV 		Makedonian kuningas Seuraaja:
Aleksanteri Suuri
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Filippos_II&oldid=14672843”