Taucher
Oy Mainos Taucher Reklam Ab oli vuosina 1940–1993 toiminut suomalainen mainostoimisto.[2] Se oli Suomen suurin mainostoimisto 1950-luvun alusta 1970-luvun lopulle.[3][4]
| Oy Mainos Taucher Reklam Ab | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1940 |
| Perustaja | P. H. Taucher, Bertil Svartström |
| Lakkautettu | 1993 |
| Toimitusjohtaja |
1940–1969 P. H. Taucher 1970–1987 Päivö Hankala 1987–1993 Jukka Riikonen |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Toimiala | mainostoimistot |
| Omistaja | Taucherin perhe, Young & Rubicam |
Sotien jälkeen Suomen suurimmaksi muokkaa
1930-luvulla Saksassa mainostoimistoissa työskennellyt arkkitehti Gunnar Taucherin poika Per Henrik Taucher perusti 1940 yhdessä Bertil Svartströmin kanssa mainostoimiston Helsinkiin nimellä Svartström & Taucher Oy-Ab.[5][3]
Oy Mainos Taucher Reklam Ab:ksi muuttunut toimisto nousi 1950-luvulla Suomen suurimmaksi mainostoimistoksi ja säilytti asemansa vuoteen 1978.[3] Taucher hallitsi suomalaista mainostoimistokenttää yhdessä mainostoimisto SEKin kanssa 1950-luvun alusta 1980-luvun alkuun saakka.[2][6]
Vuonna 1952 Taucherin henkilöstömäärä oli noin 30 ja kasvoi 1960-luvulla yli kahdensadan.[4] Taucherilla työskentelivät monet nimekkäät taiteilijat ja muut ajan kyvyt. Graafikko Per-Olof Nyström työskenteli Taucherilla peräti 40 vuotta kesätyöpaikasta 1948 aina eläkkeelle jäämiseensä 1988.[7] Helge Mether-Borgström oli Taucherilla 1957–1963[8] ja Lenita Airisto Taucherin tv-osaston toimittajana 1961–1962. Osasto tuotti televisiomainosten ohella viihdeohjelmia, kuten Trans-Meri-yhtiön kustantamaa Laila Kinnusen Kuukauden suositut -musiikkiohjelmaa, ja toi Suomeen maailmantähtiä kuten Hollywoodin seksipommin Jayne Mansfieldin.[9]
Muita tunnettuja Taucherin työntekijöitä olivat Börje Barkman ja Björn Landström sekä myöhemmin omat yrityksensä perustaneet Topi Törmä, Matti Viherjuuri, Martti Pohjalainen[10] ja Pepe Teirikari.[3] Taucherin viimeisten vuosien henkilöstöön kuuluivat muiden muassa Alpo Holopainen, Martti Puohiniemi ja Oulun Taucherin vetäjä Sinikka Virkkunen.[11][12]
1950-luvulta 1980-luvun alkuun Taucherin suurimpia asiakkaita oli Valtionrautatiet.[13] Muita suuria ja pitkäaikaisia asiakasyrityksiä olivat Arabia,[14] Fazer, Huhtamäki, Rosenlew, Medica, Leiras, Finlayson, Suomen Trikoo ja Puuvillatehtaitten Myyntikonttori PMK. Kansainvälisiä asiakkaita olivat Procter & Gamble ja Kellogg’s.[4]
Laajentumista ja kansainvälistymistä muokkaa
1950-luvun lopulla Taucher alkoi kansainvälistyä. Toimistoon perustettiin kansainvälinen osasto, jolla oli yhteistyöyhteydet mainostoimistoihin Ruotsissa, Tanskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 1969 perustettiin Tukholmaan tytäryhtiö Taucher Reklam AB:n, jonka vetäjänä toimi nuori Arne Wessberg.[4]
1970–1980-luvuilla Taucher laajeni Helsingin ulkopuolelle niin, että 1980-luvulla sillä oli toimistot myös Tampereella, Lahdessa, Oulussa ja Turussa (ent. LSM Oy). Taucherin tv-tuotantopäällikkönä toiminut Pepe Teirikari kuvailee muistelmissaan, miten 1970-luvun lopulla toimisto alkoi muuttua luovan ilmapiirin ylläpitäjästä ”rahantekokoneeksi”.[15]
Taucher-yhtiöiden liikevaihto vuonna 1986 oli 115,3 miljoonaa markkaa ja henkilöstömäärä 128. Mainos Taucherin asiakkaita olivat tuolloin muiden muassa Fazerin suklaa- ja makeisryhmä, Oy Ford Ab, Hoover-kodinkoneyhtiö, Nokia-Mobiran matkapuhelimet, Oy Gustav Paulig Ab, Suomen Yhdyspankki Oy SYP-invest Oy, Triumph International -liivivalmistaja, Valkoinen Risti ja Oy Wulff Ab.[16]
1980-luvun lopulla Taucherin yli 20-vuotinen yhteistyö amerikkalaisen Young & Rubicam -mainostoimistoketjun kanssa johti vähemmistöosakkuuteen suomalaistoimistossa, jonka nimeksi tuli Taucher Young & Rubicam.[17]
Konkurssi 1993 muokkaa
Suomen 1990-luvun alun lamasta Taucher ei selvinnyt, vaan teki konkurssin 1993. Jopa yrityksen työntekijöiden turvaksi kerätty eläkerahasto oli tyhjä, ja moni irtisanottu jäi ilman luvattua eläkettään.[15] Ainoat pelastuneet osat yhtiöryhmästä olivat mediatoimisto Datum, josta sittemmin tuli Omnicom-viestintäjätin OMD, sekä Oulun Taucher, joka jatkoi nimellä Mercum Fennica.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Salomonkatu 17. Autotalo, Finna. Viitattu 17.12.2015.
- ↑ a b c Pia Hyvönen: Mainostoimiston on vaikea vanheta Taloussanomat. 18.11.2002.
- ↑ a b c d Visa Heinonen: Kauppaneuvos Per Henrik Taucher (1915–2006), Oy Mainos Taucher Reklam Ab:n toimitusjohtaja. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d Heinonen, Visa ja Konttinen, Hannu: Nyt uutta Suomessa! Suomalaisen mainonnan historia, s. 157–158. Helsinki: Mainostajien liitto, 2001.
- ↑ Taucher Elonetissä Elonetissä
- ↑ AdAge Encyclopedia: Nordic Countries 15.9.2003. Advertising Age. englanti
- ↑ Finland-Finnair / Postikortti 85 Come to Finland. Viitattu 29.9.2013.
- ↑ Finlande=Romance / Juliste22 Come to Finland. Viitattu 29.9.2013.
- ↑ Lenita Airisto: Työvuodet (pdf) Lenita Airisto.
- ↑ Välähdys työmatkalla jäi historiaan – näin syntyi Fazerin Sinisen legendaarinen kappale Sininen hetki Fazer. Arkistoitu 26.10.2021. Viitattu 3.11.2021.
- ↑ Laurila, Petri (toim.): Markkinointi, Mainonta, Media, Myynti – Nimet 2005. Helsinki: Talentum, 2005. ISBN 952-14-0995-9.
- ↑ CV, Martti Puohiniemi. Viitattu 2.12.2014.
- ↑ Anne Juvonen: VR nostaa mainoshistoriansa framille 18.4.2012. Markkinointi & Mainonta. Viitattu 29.9.2013.
- ↑ Huokuna, Tiina: Vallankumous kotona! Arkielämän visuaalinen murros 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa, s. 43. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 9789515706485.
- ↑ a b Pepe Teirikari: Voittoja ja tappioita, Muistelmia mainoselokuvien maailmasta, s. 45–49. WSOY, 2000. ISBN 951-0-25369-3.
- ↑ Ritvos, Pekka & Veikkola, Vesa: Yrittämisen juhlaa. Yrittäjäin Fennia 1988. Artikkeli verkossa: Mainos Taucher Reklam (pdf) 1988. Suomen Yrittäjät. Arkistoitu 6.10.2014.
- ↑ Geraldine Fabrikant: Advertising; Young & Rubicam Buys Finnish Agency Stake The New York Times. 19.8.1988. englanti