Tapio Matti Köykkä (22. huhtikuuta 1911 Jalasjärvi12. lokakuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen äänentoistoalan keksijä. Hän kehitti 1960-luvulla Ortoperspekta-stereojärjestelmän ja havaitsi ensimmäisenä TIM-särönä tunnetun ilmiön.

Köykkä pääsi ylioppilaaksi 1931 Vaasan Suomalaisesta Lyseosta. Seuraavana vuonna hän perusti Vaasan Radiokonepaja Oy nimisen yrityksen joka myi radioita ja valmisti äänentoistolaitteita, kaiuttimia ja ääniprojektoreita. Köykkä aikoi aloittaa myös radioiden valmistuksen ja sitä varten hän rakensi jo muutamia prototyyppejä.

Vuosina 1937–1939 Köykkä toimi Helsinkiin perustetun Haapala Oy:n radiotehtaan johtajana ja pääsuunnittelijana. Tämä tehdas valmisti Wattram-merkkisiä radioita mutta sen toiminta päättyi talvisodan aikana. Talvisodan jälkeen Köykkä oli AEG:n Telefunken-työpajan päällikkönä.

Jatkosodan päätyttyä Köykkä toimi vuonna 1943 perustetun Oy Radioputki Ab:n teknisenä johtajana. Tämä yritys valmisti kotimaisia radioputkia ja sen osakkaina olivat Oy Airam Ab, Suomen Kaapelitehdas Oy, Oy Strömberg Ab sekä suomalaiset radiotehtaat. Kotimaiset radioputket jäivät kuitenkin lopulta hintakilpailussa häviölle ulkomaisten vastaavien tuotteiden kanssa.

Seuraavaksi Köykkä oli vuosina 1947–1953 Suomen Philips Oy:n mittalaiteosaston päällikkönä ja vuonna 1953 hänestä tuli Helvar Oy:n laboratorion päällikkö ja radioiden suunnittelija. Köykkä keksi 1955 vastavaihevahvistimen.[1] Myöhemmin Köykkä vielä paranteli keksintöään.[2] Tämän keksinnön hyödyntämistä varten hän perusti Voimaradio Oy nimisen yrityksen. Köykän vahvistinkeksintö otettiin käyttöön ympäri maailmaa ja amerikkalainen Westinghouse tarjosi hänelle työpaikkaa Yhdysvalloista mutta Köykkä halusi jäädä Suomeen. Köykän yritys Voimaradio Oy valmisti keskusradioita ja muita äänentoistolaitteita ammattikäyttäjille. Voimaradion valmistamien Voima-merkkisten putkivahvistimien tunnetuin malli oli Voima OP3.

Vuonna 1962 Köykkä jätti patenttihakemuksen kehittämälleen Ortoperspekta-stereojärjestelmälle. Hän kävi oikeutta tanskalaista Bang & Olufsenia vastaan koska tämä valmisti Köykän patenttia loukkaavia laitteita. Oikeusjuttu päättyi Köykän voittoon ja Voimaradio Oy sai korvauksia Bang & Olufsenilta ja Oy Lohja Ab:ltä. ASA Radio ja Salora sen sijaan sopivat aikanaan patentin käytöstä Köykän kanssa.

Vuonna 1969 ilmestyi ERT (Elektroniikka-Radio-TV)-lehdessä Köykän artikkeli Katkoäänien rikkoutuminen äänentoistossa jossa hän osoitti omien havaintojensa pohjalta että transistorivahvistimia käyttäneiden äänentoistolaitteiden huono äänenlaatu johtui katkoäänien eli transienttien särkymisestä.[3] Myöhemmin vuonna 1974 Matti Otala osoitti TIM-särötutkimuksissaan Köykän havainnot paikkansapitäviksi.[4][5] Otala kehitti myös teorian siitä miten transistorivahvistimien äänenlaatua voitiin parantaa.

Muita Köykän keksintöjä olivat 1976 kehitetty puolijohteita käyttävä vahvistin jonka äänentoisto oli yhtä hyvä kuin perinteisillä putkivahvistimilla sekä uusi transienttien toistoa parantava kohinanpoistojärjestelmä jolle Köykkä haki patenttia 1981. Näitä keksintöjä Köykkä käytti WATTRAM-stereojärjestelmässään.

Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Köykkä, Tapio Matti: Vuorovaihevahvistin. Patenttilehti, 15.4.1955. Helsinki: Patentti- ja rekisterihallitus. Patentti N:o 27332.
  2. Köykkä, Tapio Matti: Vuorovaihevahvistin. Patenttilehti, 30.9.1958. Helsinki: Patentti- ja rekisterihallitus. Patentti N:o 29642.
  3. Köykkä, Tapio M.: Katkoäänien rikkoutuminen äänentoistossa. (Miksi ääni on huono, vaikka mittaustulokset ovat hyvät) ERT, 1969, nro 1, s. 27–28, 31–32.
  4. Otala, Matti: Transient Distortion in Transistorized Audio Power Amplifiers. IEEE Transactions on Audio and Electroacoustics, syyskuu 1970, AU-18. vsk, nro 3. (englanniksi)
  5. Kotilainen, Lauri: Tapio M. Köykkä stereotekniikan toisinajattelija. (Maailmankuulu suomalainen vahvistinsuunnittelija Matti Otala on eräissä lehtihaastatteluissaan antanut kunnian hänet maailmalla kuuluisaksi tehneen TIM-särön ”keksimisestä” Köykälle.) Hifi-lehti, huhtikuu 1979, nro 4/1979, s. 2–4.

Aiheesta muualla muokkaa