Wikipedia

Jalasjärvi

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Kurikkaa

Jalasjärvi on nykyisin Kurikkaan kuuluva entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asui sen lakkauttamishetkellä 7 779 ihmistä[2], ja sen pinta-ala oli 830,42 km², josta 12,11 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 9,51 asukasta/km². Jalasjärven naapurikunnat olivat Ilmajoki, Karvia, Kauhajoki, Kihniö, Kurikka, Parkano ja Seinäjoki.

Jalasjärvi
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kurikka

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°29′20″N, 022°45′45″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Seinäjoen seutukunta
Kuntanumero 164
Hallinnollinen keskus Jalasjärven kirkonkylä
Perustettu 1867
Liitetty 2016
– liitoskunnat Kurikka
Jalasjärvi
– syntynyt kunta Kurikka
Pinta-ala 830,42 km² [1]
(1.1.2015)
– maa 818,31 km²
– sisävesi 12,11 km²
Väkiluku 7 779  [2]
(31.12.2015)
– väestötiheys 9,51 as./km² (31.12.2015)

Jalasjärvi liitettiin Kurikkaan vuoden 2016 alussa Jalasjärven ja Kurikan yhteisestä esityksestä.[3][4]

Historia muokkaa

Esihistoria ja asutuksen syntyminen muokkaa

Jalasjärven seudun nousu merestä alkoi noin 6000 eKr. ja kokonaisuudessaan alue oli noussut veden alta noin 2000 vuotta myöhemmin. Ensimmäiset ihmiset saapuivat alueelle Suomusjärven kulttuurin loppuvaiheessa. Koskuen kylästä Jalasjoen molemmin puolin Kohtakankaan ympäristöstä on löydetty kolme tuon ajan asuinpaikkaa. Samaan kulttuuriin kuuluvia esineitä on löydetty hajalöytyinä.[5]

Vasarakirveskulttuurin esineistöä on löydetty Koskuelta, Ilvesjoelta, Hirvijärveltä sekä Jokipiistä. Erityisesti Luopajärven ympäristöstä on löydetty rautakauden esineistöä. Jalasjoki oli Satakunnan eränkävijöiden väylä, jota pitkin kuljettiin Kyrönmaalle. Jalasjärven erämaat kuuluivat aluksi satakuntalaisille mutta siirtyivät 1400-luvulla Kyrön asukkaille.[5]

Pysyvä asutus muodostui 1500-luvulla ja Jalasjärven ensimmäiset asukkaat olivat ilmajokisia ja kyröläisiät alonpoikia. Vanhimmat talot ovat todennäköisesti Jokipii ja Luopa. Jalasjärvi mainitaan ensimmäisen kerran Ilmajoen kylän 1557. Seudun halki kuli vanha Kyrönkankaan talvitie, joka välitti Satakunnan ja Pohjanmaan välistä liikennettä. 1600-luvun alussa Jokipiissä toimi kestikievari.[6]

Nuijasota muokkaa

Nuijasodan aikaan Jalasjärvellä ei tiettävästi taisteltu, mutta Kyrönkankaan tietä kulkeneet sotajoukot aiheuttivat seudulla suurta tuhoa. Nuijasodan aiheuttaman hävityksen jälkeen asutus taantui ja 1600-luvun puolivälissäkin maksavia taloja oli vain seitsemän.[6]

Itsenäistyminen seurakuntana (1730–1867) muokkaa

Jalasjärvi kuului alkujaan Ilmajoen seurakuntaan. Vuonna 1686 Jalasjärvestä muodostettiin saarnahuonekunta ja vuonna 1701 seutu siirtyi Kurikan kappelin alaisuuteen. Kuitenkin jo vuonna 1730 Jalasjärvestä muodostettiin oma kappeliseurakuntansa. Jalasjärven kappelikirkko oli valmistunut 1725 ja uusi kirkko rakennettiin vuosina 1799–1800. Jalasjärven seurakunta itsenäsityi vuonna 1858.[6]

1700-luvun puolivälin jälkeen alkoi voimakas asuttamissen kausi. Tervapoltto oli noussut alueen merkittäväksi elinkeinoksi 1600-luvun lopulla ja laajat metsät tarjosivat hyvät mahdollisuudet tervanpolttoon. Isojako toteutettiin 1780-luvulla ja edisti tilojen halkomista. Väestönkasvu jatkui voimakkaana yli sadan vuoden ajan.[6]

Jalasjärven asutus keskittyi Jalasjoen ja sen sivujokien varsille sekä järvien rannoille. Tervanpolton vähentyessä alkoi uusien viljelymaiden raivaaminen sekä karjatalouden kehittäminen. Kydönpolttomenetelmällä saatiin lisämaata suoalueista ja myös matalia järviä kuivatettiin 1800-luvun kuluessa.[6]

Vuonna 1805 Vaasan läänin maaherra vahvisti Ilmajoen kyläasetuksen, mikä koski myös Jalasjärveä. Jalasjärven kinkeripiireiksi jaettiin Luopajärvi, Jokipii, Jalasjärvi, Hirvijoki, Vallinkylä, Keskikylä, Koskue ja Ilvesjoki.[6]

Kehittyminen kuntana (1867–2016) muokkaa

Jalasjärven kunta perustettiin 1867, joka oli myös ankara nälkävuosi. Taivalmaan kautta rakennettiin Peräseinäjoelle johtava Tokerotie valtion hätäaputöynä. Työntekijät saivat palkakseen jauhoja, joista he valmistivat "tokeroa". Taivalmaassa on paljastettu Tokerotien tekijöiden muistomerkki.[6]

Jalasjärvellä oli hyvät edellytykset harjoittaa maataloutta, joka olikin kunnan pääasiallinen elinkeino. Myös perinteisiä käsityöammatteja harjoitettiin. 1900-luvun alussa Jalasjärven elinkeinoelämä alkoi monipuolistua. Koskisen Jalasjoen vesivoimaa on käytetty hyväksi 1800-luvulta lähtien. 1920-luvun alussa kunnassa toimi 13 vesimyllyä ja 4 vesisahaa. Ensimmäiset höyrysahat perustettiin 1900-luvun alussa. Mantilassa toimi virvoitusjuomatehdas 1930-luvulla ja samaan aikaan aloitti toimintansa myös Eero Lumiahon Liikenne Oy.[6]

Jalasjärveläiset kuuluivat pääasiassa viime sotien aikana Pohjanmaalta koottuun jalkaväkirykmentti 58:an. Aluejärjestelmän periaatteiden mukaisesti suuri osa meni jalkaväkeen, minkä vuoksi kaatuneiden määrä oli tappioiden vuoksi huomattava. Jalkaväkirykmentti 16 ja Jalkaväkirykmentti 58 muodostivat 19. divisioonan rungon. Myöhemmin jatkosodan asemasotavaiheen jälkeen JR 58 sai täydennyksiä muun muassa joutsalaisista.

Suomen Tasavallan Vartiosto muokkaa

Jalasjärveltä on alkanut Suomen itsenäisyyden aikainen asevelvollisuus vuonna 1918. Suomen maavoimien ensimmäinen joukko-osasto, Suomen Tasavallan Vartiosto, muodostettiin pääasiassa Jalasjärven suojeluskunnan pohjalle. Suomen Tasavallan Vartiostosta muodostettiin sisällissodan kestäessä osa Seinäjoen Krenatööripataljoonaa. Alkuvaiheen jälkeen oli ryhdytty täydentämään joukkoja ja lopulta myös perustamaan joukkoja vanhaan autonomian aikaiseen asevelvollisuuslakiin nojaten. Näin ollen Suomen puolustusvoimien maavoimien asevelvollisuus alkoi Jalasjärveltä. Kronstadtin kapinan jälkeen Jalasjärvelle tuli pakolaisina myös venäläisiä.

Maantiede muokkaa

Jalasjärven asukasluvun kehitys
Vuosi Asukasluku
1805 246 [7]
1810 267 [7]
1815 419 [7]
1820 454 [7]
1825 489 [7]
1830 524 [7]
1835 520 [7]
1840 556 [7]
1845 769 [7]
1850 823 [7]
1917 13 861 [8]
1939 14 520 [9]
1996 9 490
1997 9 292
1998 9 155
1999 9 038
2000 8 924
2001 8 830
2002 8 792
2003 8 760
2004 8 691
2005 8 631
2006 8 532

Jalasjärven Jalasjärvi sijaitsee Kivistön kylässä, kun taas valtatie 3:n itäpuolella, kirkonkylän kohdalla näkyvä järvi on Lamminjärvi.

Jalasjärven eteläosassa on runsaasti järviä metsäteiden varrella. Jalasjärvi sijaitsee pääradan varrella. Siellä on kolme Ratahallintokeskuksen liikennepaikkaa: Jalasjärven liikennepaikka Alavallissa, Ylivallin liikennepaikka Ylivallissa sekä Madesjärven liikennepaikka. Liikennepaikat ovat palvelleet lähinnä turpeen- ja puuntuotannon tarvitsemia raskaita kuljetuksia. Ylivallin asfaltoidulla liikennepaikalla, jonka lastauskenttä on asfaltoitu, on harjoitettu myös mikroautoilua.

Jalasjärven eteläosan Saarijärveltä itään valtatie 3:n itäpuolella on Pohjan Korpilammi, Iso Madesjärvi ja Vähä Madesjärvi, Kolhonjärvi, Liikajärvi, Liikapuron tekojärvi ja Lamminjärvi. Lisäksi joillain paikoilla on tierakennuksissa käytettyjen kivenottamoiden pohjalla lähdevettä, mikä on mahdollistanut uimisen ja kalastamisen, vaikka paikat eivät ole virallisia uimapaikkoja. Tällainen paikka on esimerkiksi Ala-Koskuella murskaksi kutsuttu paikka valtatie 3:n länsipuolella, joka on aikaisemmin ollut uimapaikka ja jossa on loivan rannan jälkeen jyrkästi syvenevä pohja.

Etelässä, joka kuuluu talousmaantieteellisesti Suomenselän suomaahan, on metsäautoteitä, hiekkakankaita ja metsätaloutta, kun taas pohjoisessa, Jokipiissä ja Luopajärvellä on laajoja peltoaukeita sekä maidontuotantoalueita. Jalasjärven keskisillä ja pohjoisilla alueilla, lähellä Peräseinäjokea on turvetuotantoalueita.

Kylät muokkaa

Alavalli, Hirvijärvi, Ilvesjoki, Jalasjärvi, Jokipii, Keskikylä, Koskue, Luopajärvi, Sikakylä, Taivalmaa ja Ylivalli.

Pohjanmaan portti muokkaa

 
Jalasjärven kotiseutumuseo valtatie 3:n suunnasta katsottuna.

Aikaisemmin matkailumarkkinoinnissa Jalasjärveä kutsuttiin Pohjanmaan portiksi viitaten siihen että se on ensimmäinen Vaasan läänin ja Etelä-Pohjanmaan kunta Satakunnasta ja Pohjois-Hämeestä tultaessa. Ilmaisua on käyttänyt aikaisemmin Koskuen Esso. Sen arvellaan kuitenkin olevan alun perin vuodelta 1932, jolloin nykyistä eduskunnan liikennevaltiokuntaa vastaava kulkulaitosvaliokunta vieraili Jalasjärvellä, ja kuntaan johtavan valtatien varteen oli rakennettu portti tervehdyksellä varustettuna.

Talous muokkaa

Entisen kunnan alueella toimii noin 550 yritystä, joista tunnetuimpia ovat Jalas, Juustoportti, Jokipiin Pellava, Listatalo, L-Kaluste, Pramia ja Lennol.

Aikaisemmin Jalas valmisti hiihtokenkiä murtomaasuksiin, mutta on sittemmin erikoistunut turvajalkineisiin. Juustoportti Keskikylän Pentinmäellä on matkailunähtävyys. Siellä valmistetaan juustoja.

Koja Oy on Jalasjärvellä merkittävä työnantaja. Lisäksi seudulla on pienempiä yrityksiä, kuten Tarja Salonrannan uniikkitaidekeramiikkaa valmistava Taijulinpaja ja Vesa Ritolan kalkkunatila, joka valittiin vuoden 2012 kalkkunatilaksi. Jalasjärven Keskikylässä sijaitsee tunnettu ruokapaikka Pihlajan Kevari, joka on toiminut eteläpohjalaisten juhlapaikkana vuodesta 1966.

Jalasjärvellä on noin 550 maatilaa, jotka tuottavat yhteensä noin 3,5 miljoonaa kiloa sianlihaa, 1,1 miljoonaa kiloa naudanlihaa ja 27,4 miljoonaa litraa maitoa. Jalasjärvi on Suomen kolmanneksi suurin maidontuottaja-alue ja se kuuluu maan kymmenen suurimman lihantuottajaseudun joukkoon.

Väestö muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Jalasjärven väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
 10 259
1985
  
 10 250
1990
  
 9 846
1995
  
 9 618
2000
  
 8 924
2005
  
 8 631
2010
  
 8 214
Lähde: Tilastokeskus.[10]

Koulutus muokkaa

Jalasjärvellä toimii viisi 1.–6. luokkien peruskoulua (Hirvijärven koulu, Kirkonkylän koulu, Koskuen koulu, Luopajärven koulu ja Metsolan koulu), peruskoulun 7–9 luokkien koulu (Jalasjärven yläaste ja lukio). Kirkonkylän koulu siirtyi elokuussa 2005 keskustasta uusiin tiloihin koulukeskukseen, jossa lukio ja yläaste myös toimivat. Koulukeskuksessa kaikilla kolmella koululla on muun muassa yhteinen ruokasali ja liikuntatilat. Keskustan nuorisotalona toimii yli satavuotias seurantalo Vilhola.

Vuoteen 2016 asti toimi myös Jalasjärven aikuiskoulutuskeskus JAKK, joka oli valtakunnallinen aikuiskouluttaja ja kehittäjä. JAKK toimi 11 paikkakunnalla. Koulutusaloja olivat autoala, kuljetus-logistiikka, maarakennus-infra-ala, talonrakennus ja teollisuus. Lokakuussa 2011 opetus- ja kulttuuriministeriö päätti, että Jalasjärven kunta joutuu maksamaan takaisin JAKKille vuosina 2005–2009 maksettuja oppisopimuskoulutusrahoja lähes 35 miljoonaa euroa.[11]

Kulttuuri muokkaa

Tuulimyllyt muokkaa

 
Jalasjärven tuulimyllyaiheinen linja-autopysäkki Ala-Koskuella.

Jalasjärven epävirallinen symboli on tuulimylly, joista tunnetuin sijaitsee Aittomäellä valtatie 3:n itäpuolella, noin kilometrin Jalasjärven kirkonkylästä etelään päin. Luopajärvellä, Seinäjoelle, Ilmajoen kautta, johtavan valtatie 19:n itäpuolella on myös samaa kokoluokkaa oleva tuulimylly. Lisäksi Jalasjärvellä linja-autopysäkkien katoksissa on tuulimyllyn tyylitellyt kuvat molemmissa päissä. Jalasjärven kotiseutumuseossa on kaksi tuulimyllyä. Jalasjärvellä on myös kolme nykyaikaista kolmilapaista tuulivoimalaa. Yksi näistä sijaitsee Jokipiissä on Kurikkaan johtavan valtatie 3:n varrella ja kaksi Ilvesjoella Karviaan johtavan seututie 273:n varrella.

Ruokakulttuuri muokkaa

Jalasjärven pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla kotijuusto ja talkkuna.[12]

Museot muokkaa

Jalasjärven kotiseutumuseon alueella on sotaveteraanien perinnetalo, jossa on Jalasjärven suojeluskuntaan ja toisen maailmansodan aikaan liittyviä esineitä, muun muassa kokoelma jalkaväen käsiaseita sekä kirjallisuutta. Jalkaväkirykmentti 58:lle on Jalasjärven kirkon länsipuolella muistokivi. Kirkkomaan hautausmaalla on jokaisella haudatulla kivestä veistetty risti.

Nähtävyydet muokkaa

 
Jalasjärven Pirunpesä

Tapahtumat muokkaa

Musiikki muokkaa

Urheilu muokkaa

Liikenne muokkaa

 
Valtateiden 3 ja 19 liittymä Jalasjärvellä

Jalasjärven läpi kulkee vilkasliikenteinen valtatie 3 Helsingistä Vaasaan ja Jalasjärveltä lähtee valtatie 19 Uuteenkaarlepyyhyn.

Jalasjärven itäosan kautta kulkee 1970-luvun alussa liikenteelle avattu Tampere–Seinäjoki-rata, mutta sillä ei ole henkilöliikennepaikkoja Jalasjärven alueella. Lähimmät rautatieasemat ovat Seinäjoella ja Parkanossa.[14] Lähin matkustajaliikenteen käytössä oleva lentokenttä on Vaasan lentoasema.

Välimatkoja muokkaa

 
Jalasjärven päätiet ja kylät

Tunnettuja jalasjärveläisiä muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986. ISBN 951-1-08930-7.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2015 1.1.2015. Maanmittauslaitos. Viitattu 8.1.2016.
  2. ↑ a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2015. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2016.
  3. ↑ Tero Koskinen: Virkkunen pakkoliitoksista: Kunnissa otetaan kriisimenettely nyt vakavammin YLE Uutiset. 12.6.2014. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 12.7.2015.
  4. ↑ Hallitus: Jalasjärvi liitetään Kurikkaan Yle Uutiset. 12.6.2014. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 29.1.2015.
  5. ↑ a b Rikkinen & Sihvo 1986, s. 66
  6. ↑ a b c d e f g h Rikkinen & Sihvo 1986, s. 67
  7. ↑ a b c d e f g h i j K. A, Bäckman (Knut Adolf Bäckman), suomentanut Toivo Vuorela: Jalasjärven kappeli, s. 80. Vammala: Suomalaisen kirjallisuuden seura. ISBN 951-717-201-X.
  8. ↑ Toimittanut Raimo Salokangas et. al.: ”Taulukko 3, Vapaussodassa kaatuneet eteläpohjalaiset”, Etelä-Pohjanmaan historia, s. 583. . ISBN 951-766-097-9.
  9. ↑ Toimittanut Raimo Salokangas et. al.: ”Taulukko 5, Talvi- ja jatkosodassa kaatuneet eteläpohjalaiset”, Etelä-Pohjanmaan historia, s. 624. . ISBN 951-766-097-9.
  10. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013. [vanhentunut linkki]
  11. ↑ http://yle.fi/alueet/pohjanmaa/2011/10/jalasjarven_kunnalta_peritaan_35_miljoonaa_perusteettomia_etuja_2925263.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 147. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  13. ↑ download.asp Länsi-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 29.11.2008.
  14. ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 136. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  15. ↑ Samppa Aittoniemi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  16. ↑ Tekoniemi, Leo & Läikkö, Erkki: ”Friikooli – seppä ja pelimanni”, Jokipii: kirja kotikylästämme, s. 95–96. Jalasjärvi: Jokipiin kylän kirjatoimikunta, 1996. ISBN 952-90-8024-7.
  17. ↑ Suuri Musiikkitietosanakirja 2 C-Ha, s. 267. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1990. ISBN 951-35-4726-4.
  18. ↑ Salomon Hongisto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  19. ↑ Kajava, Jukka: Kuolleita: Naapurilähiön Hinni, näyttelijä Alli Häjänen Helsingin Sanomat (Digilehti, maksullinen). 21.12.1993. Viitattu 1.7.2021.
  20. ↑ Elias Ilkka kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Viitattu 1.7.2021.
  21. ↑ Juutinen, Tapio: Kokoelmat kertovat 10/2015: vänrikki Asser Järvisen Istres’n lentokoulussa vuonna 1919 käyttämä kypärä ilmailumuseo.fi. 28.10.2015. Viitattu 1.7.2021.
  22. ↑ Sykkö, Sami: Opiskelijana matkoilla. Helsingin Sanomat, 21.3.2004. Digilehti (maksullinen). Viitattu 1.7.2021.
  23. ↑ Kestävyysjuoksija Sinikka Keskitalo on kuollut Ilkka. 14.11.2011. Viitattu 1.7.2021.
  24. ↑ Jarkko Kinnunen mtvuutiset.fi. Viitattu 1.7.2021.
  25. ↑ Kotilainen, Sofia: Maanviljelysneuvos Antti Kiviniemi (1941–). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 20.5.2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 31.5.2023.
  26. ↑ Saulo, Sandra: Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi on velhojen sukua yle.fi. 30.6.2019. Viitattu 1.7.2021.
  27. ↑ Mari Kiviniemi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  28. ↑ Nuorivaara, Johanna: Toivo Louko: Kymmenen virran maa Yle Elävä arkisto. 8.12.2006. Viitattu 1.7.2021.
  29. ↑ Mikko Luopajärvi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  30. ↑ Paloniemi, Milla kirjasampo.fi. Viitattu 1.7.2021.
  31. ↑ Peltomaa, Martti kirjasampo.fi. Viitattu 1.7.2021.
  32. ↑ Kirsi Ranto on ostamassa vanhaa koulua Jalasjärveltä Ilkka. 18.09.2012. Viitattu 1.7.2021.
  33. ↑ Puoluesihteeri Ossi Sandvik – periksiantamaton pohjalainen Suomen Uutiset. 3.5.2013. Viitattu 1.7.2021.
  34. ↑ Mäkinen, Riitta: Maanviljelysneuvos Antti Tukeva (1953–). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 24.2.2015. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.5.2023.
  35. ↑ Teppo Välimäki Porstuakirjastot, Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 1.7.2021.
  36. ↑ Yli-Jokipii, Pentti: Lapsuuteni maantiede. Jalasjärven joulu, 1990, s. 10–12.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Aila Pelkonen-Westberg "Ukrainasta Kronstadtin kautta Jalasjärvelle : Feodor Hribinik (1900–1973)". Teoksessa: Jalasjärven kotiseutulukemisto. 3, toimittanut Eero Vankka. Jalasjärvi: Jalasjärvi-seura, 2003 ISBN 952-91-6566-8

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jalasjärvi.
 
Jalasjärvi
Kylät
Järvet ja lammet
Joet ja luomat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalasjärvi&oldid=22234497”