Syyttömyysolettama

Syyttömyysolettama on keskeisiin ihmisoikeuksiin kuuluva periaate, jonka mukaan todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle ja jokaista, todennäköisin syin epäiltyäkin, on pidettävä syyttömänä. Hänen ei tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta. Kun syyte hylätään, ei tuomioistuin tuomitse syytettyä syyttömäksi vaan hän on ollut sitä koko ajan. Oikeudenkäynnin ja esitutkinnan aikana ei siis periaatteessa pitäisi olla epäselvää tilannetta, jossa haetaan vastausta onko henkilö syyllinen vai syytön. Tuomioistuimen tehtävänä on vastata vain siihen kysymykseen osoittaako syyttäjän näyttö syytetyn syylliseksi.

Periaate ilmaistaan YK:n ihmisoikeusjulistuksen 11 artiklassa: Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.

Myös muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on asiasta säännös. Sen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Artiklan 1 kappaleessa taas edellytetään, että rikossyytteet tulee käsitellä nimenomaan riippumattomassa tuomioistuimessa, niitä ei voi jättää minkään hallinnollisen viranomaisen ratkaistavaksi. Edelleen vaaditaan, että tuomioistuimen menettelyn tulee täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.

Syyttömyysolettama Suomessa

Esitutkintalain 4 luvun 2 § mukaan rikoksesta epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä. Myös hyvään journalistiseen tapaan kuuluu syyttömyysolettama. Suomalaisten journalistin ohjeiden mukaan oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.

Katso myös

• Itsekriminointisuoja