Euroopan ihmisoikeussopimus
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) on Euroopan neuvoston puitteissa tehty yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta.[1] Siihen ovat liittyneet Euroopan neuvoston 46 jäsenmaata. Alkuperäisessä muodossaan sopimus tehtiin 4. marraskuuta 1950 Euroopan neuvoston silloisten jäsenmaiden kesken. Suomi liittyi sopimukseen toukokuussa 1989 ja se tuli Suomea sitovana voimaan vuotta myöhemmin. Sopimuksen 1 artiklan mukaan siihen liittyneet maat sitoutuvat takaamaan sopimuksessa mainitut oikeudet kaikille, siis myös valtion lainkäyttövallan piiriin kuuluville ulkomaalaisille.
| Euroopan ihmisoikeussopimus | |
|---|---|
| Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi | |
.svg) |
|
| Allekirjoitettu | 4. marraskuuta 1950 |
| Osapuolet | |
| Alkuperäiset allekirjoittajat | Euroopan neuvoston jäsenmaat |
Ihmisoikeussopimuksen jäsenmaat sitoutuvat turvaamaan lainsäädännössään ja oikeuskäytännössään sopimuksessa jokaiselle yksilölle taatut oikeudet. Velvollisuus noudattaa ihmisoikeussopimuksen määräyksiä on niin viranomaisilla kuin tuomioistuimillakin. Jos yksilö kokee oikeuksiaan loukatun, hän voi valittaa loukkauksesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka on Euroopan neuvoston alainen organisaatio. Jos ihmisoikeustuomioistuin toteaa loukkauksen tapahtuneen, se voi määrätä sopimusvaltion maksamaan loukatulle hyvitystä. Valituksen edellytyksenä on kuitenkin, että loukattu on käyttänyt saatavillaan olevat kansalliset valitustiet esimerkiksi Suomen tapauksessa valittamalla aina korkeimpiin oikeusasteisiin asti.
Suojatut ihmisoikeudet muokkaa
Ihmisoikeussopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa suojatut ihmisoikeudet ovat:
- oikeus elämään (2 artikla)
- kidutuksen kielto (3 artikla)
- orjuuden ja pakkotyön kielto (4 artikla)
- oikeus vapauteen ja turvallisuuteen (5 artikla)
- oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (6 artikla)
- kielto tuomita teosta, jota ei ole tekohetkellä säädetty rikokseksi (7 artikla)
- oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta (8 artikla)
- ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus (9 artikla)
- sananvapaus (10 artikla)
- kokoontumisvapaus ja yhdistymisvapaus (11 artikla)
- oikeus avioliittoon (12 artikla)
- oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon (13 artikla)
- syrjinnän kielto (14 artikla)
- omaisuuden suoja (1. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
- oikeus koulutukseen (1. lisäpöytäkirja, 2 artikla)
- oikeus vapaisiin vaaleihin (1. lisäpöytäkirja, 3 artikla)
- velkavankeuden kielto (4. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
- liikkumisvapaus (4. lisäpöytäkirja, 2 artikla)
- kansalaisen karkottamisen kielto (4. lisäpöytäkirja, 3 artikla)
- ulkomaalaisten joukkokarkotusten kielto (4. lisäpöytäkirja, 4 artikla)
- kuolemanrangaistuksen kielto (6. ja 13. lisäpöytäkirja).
- ne bis in idem, ei syytettä tai rangaistusta kahdesti samassa asiassa (7. lisäpöytäkirja, 4 artikla)
- oikeus hakea muutosta rikosasiassa (7. lisäpöytäkirja 2 artikla)
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Pellonpää, Matti: "Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kansainvälinen valvonta". Teoksessa Pekka Hallberg – Heikki Karapuu – Martin Scheinin – Kaarlo Tuori – Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeudet. WSOY, Helsinki 1999.
Viitteet muokkaa
- ↑ Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 99. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.