Sven Jalavisto
Sven Ille Agaton Jalavisto, vuoteen 1925 Elmgren (29. elokuuta 1905 Hamina[1] – 5. elokuuta 1974 Helsinki[2]) oli diplomi-insinööri ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvon.
Henkilöhistoria muokkaa
Sven Jalaviston vanhemmat olivat ylilääkäri Robert Elias Elmgren ja Inez Helena Meurman ja puoliso vuodesta 1934 Alli Hilja Tuulikki Hupa (entinen Höglund).[1] Fysiologian professori Eeva Jalavisto ja laulaja Tuomi Elmgren-Heinonen olivat hänen sisariaan.[3] Jalavisto tuli ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1923 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1928, insinööriupseerin tutkinnon hän suoritti Kadettikoulussa 1929. Jalavisto oli Suomenlinnan ja Santahaminan teknisten laitosten käyttöinsinööri 1929–1931, Valtion laivatelakan Suomenlinnan sähkölaitoksen käyttöinsinööri 1932–1934, Suomen Sähkö -yhtiön palveluksessa 1934–1936, Oulu Oy:n voimalaitos- ja sähköinsinööri 1936–1941, Weilin & Göös -yhtiön teknillinen johtaja 1941–1948 ja HPY:n toimitusjohtaja 1948–1970. Jalavistolla oli useita luottamustoimia, kuten Puhelinlaitosten Liiton puheenjohtajuus 1949–1965. Kauppaneuvoksen arvon hän sai 1969. Sotilasarvoltaan Jalavisto oli insinöörimajuri.[1][2][4]
Julkaisuja muokkaa
- Piirteitä graafisesta teollisuudestamme 50 vuoden ajalta, 1946
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Pentti Huovinen, L. Arvi P. Poijärvi, Keijo Virtanen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1970, s. 310–311. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 6.8.1974, s. 9.
- ↑ Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 199–200. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Fraser, Ole (toim.): Suomen Sähköinsinööriliitto r.y. Matrikkeli. Finlands Elektroingenjörsförbund r.f. Matrikel 1926–1951, s. 112. Helsinki: Suomen Sähköinsinööriliitto, 1951.