Septenaari
Septenaari (lat. septenarius) eli heptapodia (m.kreik. ἑπτάπους, heptapūs, ”seitsenjalkainen”) on runomittojen tyyppi, jossa säe koostuu seitsemästä runojalasta ja ylimääräisestä tavusta (hyperkataleksis). Nimitykset ovat peräisin antiikin kreikkalaisesta metriikasta ja roomalaisesta runoudesta.[1] Mitta tunnetaan yleisimmin latinalaisperäisellä nimellään.
Jambin, trokeen ja anapestin tapauksessa, joissa metron koostuu kahdesta jalasta, septenaari vastaa käytännössä katalektista tetrametria.
Septenaarimittoja muokkaa
Roomalaisen runouden septenaarimittoja ovat muun muassa (
= lyhyt tavu, 
= pitkä tavu, 
= anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):[1]
Jambinen septenaari (ja7)
- Säe koostuu seitsemästä jambijalasta ja ylimääräisestä tavusta.
, , ,
|| , , ,
Trokeinen septenaari (tr7)
- Säe koostuu seitsemästä trokeejalasta ja ylimääräisestä tavusta.
- , , , || , , ,
Anapestinen septenaari (an7)
- Säe koostuu seitsemästä anapestijalasta ja ylimääräisestä tavusta.
- , , , || , , ,
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Boldrini, Sandro: Prosodie und Metrik der Römer, s. 107–108, 114–115, 121. Teubner Studienbücher. Kääntäjä Bruno W. Häuptli. Walter de Gruyter, 1999. ISBN 3110953331. Teoksen verkkoversio.