Saparomakaki
Saparomakaki (Macaca nemestrina) on Bruneisa, Malesiassa ja osissa Indonesiaa, Thaimaata ja Singaporea tavattava makaki. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
| Saparomakaki | |
|---|---|
 Saparomakaki Prahan eläintarhassa. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Heimo: | Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae |
| Suku: | Makakit Macaca |
| Laji: | nemestrina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Macaca nemestrina |
|
 Saparomakakin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Taksonomia muokkaa
Saparomakaki kuuluu kädellisten lahkon makakien heimoon. Sen kaksiosaisen tieteellisen nimen Macaca nemestrina antoi Carl von Linné (Linnaeus) vuonna 1766. Laji Macaca nemestrina sisälsi aiemmin myös alalajin, jota kuitenkin nykyisin pidetään kokonaan omana lajinaan Macaca leonina. Vaikka M. leonina on oma lajinsa, se saattaa risteytyä saparomakakin kanssa.[1]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Saparomakakien urokset ovat naaraita kookkaampia. Urokset painavat 6,2–14,5 kiloa ja ovat pituudeltaan 495–564 mm. Naaraat ovat painoltaan 4,7–10,9 kiloa ja pituudeltaan 467–564 mm. Uroksilla on lisäksi naaraita suuremmat kulmahampaat. Makakeilla on oliivinruskea turkki selkäpuolelta nha valkoinen vatsapuolelta. Päälaella on mustaa tai ruskeaa karvoitusta. Makakien häntä on lyhyt ja muistuttaa hieman lajin nimen mukaisesti porsaan saparoa.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Saparomakakia tavataan Bruneissa, Malesiassa, Thaimaan eteläosissa ja Indonesiaan kuuluvilla Borneon, Sumatran ja Bangkan saarilla. Pieniä kantoja on myös Singaporessa ja Indonesian Natunasaarilla. Ennen saparomakakin alaljina pidetyn M. leoninan levinneisyysalue sijoittuu saparomakakin levinneisyysalueesta pohjoiseen, mutta kahden lajin esiintymisalueen tarkasta rajasta ei ole täyttä selvyyttä.[1]
Saparomakakin tyypillisin elinympäristö pon alankojen tai kukkuloiden sademetsät. Ajoittain sitä tavataan myös soilla. Tiheimmillään kannat ovat koskemattomissa sademetsissä.[2] Laji selviytyy kuitenkin myös maatalouskäytössä olevilla alueilla.[1]
Elintavat muokkaa
Saparomakakit ovat pääosin päiväaktiivisia ja ne viettävät suuren osan ajastaan maassa.[1] Saparomakait muodostavat 9–81 yksilön ryhmiä, jotka ravintoa etsiessään jakautuvat pienempiin alaryhmiin. Eri alaryhmät pitävät yhteyttä toisiinsa ääntelemällä. Päivittäin makakit liikkuvat ruuanhaussa 825–2964 metriä.[2]
Noin 74% saparomakakien ruokavaliosta koostuu hedelmistä. Muihin ravinnonlähteisiin lukeutuvat esimerkiksi siemenet, lehdet, sienet ja hyönteiset. Saparomakakit ryöstelevät myös ihmisten viljelmiä käyttäen ravinnokseen esimerkiksi papaijoita, maissia ja maniokkia. Ryöstellessään viljelmiä makakit osaavat vältellä ihmisiä. Ne käyvät viljelmillä usein myrskyjen aikaan viljelijöiden ollessa sisätiloissa. Yksi makakeista toimii vartijana ja päästää hälytysäänen ihmisiä havaitessaan.[2]
Uhat ja suojelu muokkaa
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt saparomakakin erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Lajin kantojen uskotaan vähentyneen viime vuosikymmenten aikana etenkin metsästyksen ja elinympäristön tuhoutumisen takia. Elinympäristö on pienentynyt esimerkiksi palmuöljyplantaasien, metsähakkuiden ja maanviljelyn takia. Maanviljelijät myös ampuvat makakeja tuhoeläiminä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Ruppert, N., Holzner, A., Hansen, M.F., Ang, A. & Jones-Engel, L.: Macaca nemestrina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Pigtail macaque - Macaca nemestrina Primate Info Net. Wisconsin Primate Research Center. Viitattu 26.1.2020. (englanniksi)