Kädelliset
Kädelliset (Primates) on nisäkkäiden lahko, johon ihminenkin kuuluu. Useimmat kädelliset elävät trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä, usein puissa. Kädelliset ovat saaneet suomenkielisen nimensä kyvystään tarttua raajoilla eri esineisiin, koska niiden peukalo ja osalla lajeista myös isovarvas pystyy kääntymään muita sormia tai varpaita vasten.
| Kädelliset | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläimet Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: |
Kädelliset Primates Linnaeus, 1758 |
 Kädellisten levinneisyys ihmistä lukuun ottamatta. |
|
| Alalahkot | |
|
|
| Katso myös | |
Kädellisten ja niiden evoluution tieteellistä tutkimusta kutsutaan primatologiaksi.[1]
Levinneisyys ja elinalueet muokkaa
Kädelliset ovat hyvin monimuotoinen eläinryhmä. Eri lajit ovat sopeutuneet erilaisiin elinympäristöihin Etelä- ja Keski-Amerikassa, Itä-, Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, Afrikan mantereella ja Madagaskarilla. Useimmat kädellislajit elävät kuumissa ja kosteissa trooppisissa ja subtrooppisissa sademetsissä. Ne elävät useimmiten puissa; vain muutama laji elää maassa metsänpohjassa tai avoimessa maastossa.[2]
Kädellislajeja on IUCN:n mukaan yli 500 ja sukuja 81, joskin sukujen määrä on joissain luokitteluissa annettu pienemmäksikin. Eniten sukuja elää Afrikan mantereella, koska siellä jotkin lajit ovat sopeutuneet elämään muuallakin kuin metsissä.[2]
Kädelliset voidaan jakaa seitsemään ryhmään sen mukaan, miten ne ovat sopeutuneet evolutiivisesti erilaisiin elinympäristöihinsä:[3]
- Makit (Madagaskar)
- Lorit (Afrikka, Aasia)
- Galagot (Afrikka, Aasia)
- Kummituseläimet (Aasia)
- Uuden maailman apinat (Amerikka)
- Vanhan maailman apinat (Afrikka, Aasia)
- Ihmisapinat (Afrikka, Aasia)
Piirteet muokkaa
Pienimmät kädelliset ovat alle 30 gramman painoisia. Suurimmat painavat yli 150 kilogrammaa.[4]
Kädellisten hampaisto on sopeutunut kaikkiruokaisuuteen. Kädelliset syövät paljon hedelmiä, ja proteiininsa ne ottavat lehdistä, hyönteisistä tai lihasta.[5]
Kädellisten aivot ovat suhteellisen suuret muihin nisäkkäisiin verrattuna. Erityisen hyvin kehittyneet ovat ne aivojen osat, jotka liittyvät liikkumiseen, käden aistiherkkyyteen sekä käden ja silmän koordinaatioon.[6]
Kädelliset liikkuvat neljällä jalalla. Jotkin lajit osaavat loikata puussa tai heilauttaa itsensä käsiensä varassa oksalta toiselle.[7] Kädellisillä on pitkät sormet ja varpaat. Ne pystyvät tarttumaan käsillään ja jaloillaan oksiin, emoon ja ruokaan, koska niiden peukalot ja isovarpaat pystyvät taipumaan muita sormia vasten. Lisäksi niiden hartiat ja lantio ovat hyvin liikkuvaisia. Jotkin lajit käyttävät pitkää häntäänsä tasapainottamaan asentoaan puussa.[8]
Kädellisillä on suuret silmät sekä tarkka näkö, tasapainoaisti ja tuntoaisti. Ne näkevät eteenpäin suuntautuneilla silmillään hyvin etäisyyksiä, mistä on hyötyä oksistoissa liikkumisessa.[9]
Sosiaalinen elämä muokkaa
Kädelliset ovat sosiaalisia eläimiä, jotka elävät aina saman lajin muodostamissa ryhmissä. Samalla alueella elää kuitenkin lähes aina useampi kuin yksi kädellislaji.[10] Kädellisillä on monenlaisia sosiaalisia järjestelmiä. Jotkin lajit ovat osittain yksineläjiä, jotkin elävät pareittain, jotkin yhden tai useamman uroksen sekä usean naaraan ryhmissä, ja jotkin hyvin monimutkaisissa satojen yksilöiden yhteisöissä.[11]
Lisääntyminen muokkaa
Kädelliset synnyttävät tavallisesti vain yhden poikasen kerrallaan. Jotkin lajit synnyttävät aina kaksoset. Poikanen pystyy melkein heti takertumaan emoonsa ja kulkemaan näin sen mukana.[12]
Uhanalaisuus muokkaa
Kädelliset ovat suurista nisäkkäistä nykyisin kaikkein uhanalaisin ryhmä. Kädellisten suurin uhka on niiden metsien ja elinympäristöjen hävittäminen.[13]
Kehitys muokkaa
Varhaisimmat kädelliset kehittyivät mesotsooisen maailmankauden lopussa yli 65 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten sukupuuton aikaan. Niiden kehitys jatkui kenotsooisen maailmankauden aikana.
Varhaisimmat kädellisten fossiilit on ajoitettu 65–54 miljoonan vuoden taakse. Kaikkein varhaisimmista kantamuodoista ei ole löydetty fossiileja, koska niiden elinympäristö ei ollut erityisen otollinen fossiilien muodostumiselle.
Kädellisten kehitys alkoi ilmeisesti hyönteissyöjämäisistä nisäkkäistä. Alkukädelliset (Plesiadapiformes) olivat vain hiiren, korkeintaan kissan kokoisia. Kantamuodon arvellaan muistuttaneen päästäisiä. Se liikkui öisin ja eli maassa. Alkukädelliset eivät juurikaan muistuttaneet myöhempiä sukulaisiaan, vaan ne luokitellaan kädellisiksi lähinnä hampaiden ja välikorvan rakenteiden perusteella.
Alkukädellisten jälkeen tulleet kädelliset sijoitetaan kahteen heimoon, omomyidit (Omomyidae) ja adapidit (Adapidae). Nämä alkukädellisiä kehittyneemmät lajit levisivät ympäri maapallon. Eoseenikaudella näiden kehittyneiden kädellisten kilpailuetuja olivat erikoistumattomuus, suuret aivot ruumiiseen nähden ja binokulaarinen näkö. Näiden ominaisuuksien takia ne oppivat uusia käyttäytymistapoja, käyttivät monipuolista ruokaa ja oppivat löytämään uusia ravintokohteita. Eoseenikauden kädelliset muistuttivat nykyisiä makeja ja kummituseläimiä.
Vielä tuntematon, luultavasti melkoisesti puoliapinoita muistuttanut kädellismuoto kehittyi edelleen. Vähitellen tämä muoto alkoi muistuttaa yhä enemmän nykyisiä apinoita. DNA-molekyylien perusteella itä- ja länsiapinat jakaantuivat jo varhaisessa vaiheessa, eoseenikauden lopussa. DNA-molekyylit osoittavat myös sen, että häntä- ja ihmisapinat jakaantuivat oligoseenikauden lopulla. Näistä oligoseenikauden apinoista on löydetty runsaasti fossiilisia todisteita.
Varhaisimpien tunnettujen ihmisapinoiden, joihin myös ihminen kuuluu, tiedetään eläneen Afrikassa 23–15 miljoonaa vuotta sitten mioseenikauden alkupuolella. Ihmiset kehittyivät viime vuosimiljoonina, teriäärikauden lopulla ja kvartäärikaudella mioseeni-, plioseeni- ja pleistoseenikauden aikana.
Luokittelu muokkaa
Kädelliset jakaantuvat kahteen alalahkoon: ensimmäisen (Strepsirrhini) muodostavat puoliapinat, joihin kuuluvat esimerkiksi makit (l. lemurit), sormieläimet ja lorit. Toiseen alalahkoon (Haplorrhini) kuuluvat korkeammalle kehittyneet kädelliset kuten kummituseläimet, mölyapinat, paviaanit, simpanssit ja ihminen. Jälkimmäiset muodostavat kummituseläimiä lukuun ottamatta apinoiden (Simiiformes) ryhmän.
Nykyisen luokituksen (2005) mukaan lahko jaetaan alalahkoihin, osalahkoihin, yläheimoihin ja heimoihin seuraavasti:[14]
|
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Rosenberger, Alfred L.: Primates: An Introduction. Routledge, 2024. ISBN 9781032189918.
Viitteet muokkaa
- ↑ Rosenberger 2024, s. 1.
- ↑ a b Rosenberger 2024, s. 2, 7–10.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 2–4.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 10.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 29–30.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 32.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 11.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 30–36.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 31–32, 36.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 6–7.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 11–12.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 33.
- ↑ Rosenberger 2024, s. 24–26.
- ↑ Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Primates Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 30.10.2010. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Valste, Juha: Apinasta ihmiseksi. WSOY, 2004.