Ryysyranta (kappale)
| ”Ryysyranta” Irwin Goodman | ||
|---|---|---|
| ||
| Singlen tiedot | ||
| Albumilta | Reteesti vaan | |
| B-puoli | ”Muutakin on kierretty kuin tahkoa” | |
| Julkaistu | 1967 | |
| Tyylilaji | folk, iskelmä | |
| Levy-yhtiö | Fazer Finnlevy | |
| Irwin Goodmanin muut singlet | ||
| ”Äiti” 1967 |
”Ryysyranta” 1967 |
”Kun ei rahat riitä” 1967 |
”Ryysyranta” on Irwin Goodmanin kappale, joka ilmestyi singlenä vuonna 1967 sekä Reteesti vaan -albumilla vuonna 1968.[1] Kappaleen sävelsi Goodman ja sanoitti Vexi Salmi nimimerkillä Emil Retee.
Synty muokkaa
Kappale on saanut nimensä Ilmari Kiannon Ryysyrannan Jooseppi -romaanin mukaan. Kappale sai alkunsa siitä, että tuntematon henkilö pyysi Irwiniä tekemään Ryysyrannasta kappaleen.[2] Irwin kysyi Vexi Salmelta, voisiko Ryysyrannasta tehdä laulun. Salmi luki Kiannon kirjan uudelleen ja teki kappaleen, jonka tekemiseen hän kysyi neuvoa myös Toivo Kärjeltä.[3] Ryysyranta on myös Goodmanin vuonna 1969 rakennuttaman omakotitalon nimi.
Yhteiskunnallinen tausta muokkaa
Ryysyranta-kappale julkaistiin ajankohtana, jolloin suomalainen yhteiskunta oli historiallisen rakennemuutoksen kourissa. Maa- ja metsätalouden työllistävä vaikutus väheni 1960-luvun aikana voimakkaasti koneellistumisen myötä. Maaseudun muinainen pulma liikaväestöstä oli palannut, vaikka siitä oli välillä jo näytetty päästyn. 1800-luvun lopun Savon loiset olivat saaneet seuraajansa Itä- ja Pohjois-Suomen metsäseuduille. Vaikka 1960-luvun maalaisköyhälistön olot eivät olleet läheskään yhtä kurjat kuin Ilmari Kiannon romaanin syntyaikoihin 1920-luvulla, muihin sosiaaliryhmiin nähden syrjäseutujen eläjät olivat yhä peränpitäjiä elintasokakun jaossa.[4]
Yleisen elintason noustessa katsottiin olojen ns. kehitysalueilla suhteellisesti kurjistuvan, ja puhuttiin ”paluusta Ryysyrantaan”. Kansainvälisen kehitysmaatietoisuuden lisääntyessä alettiin Suomen sisäinenkin kehitys nähdä osana maailmanlaajuista kurjistumista. Monet yhteiskuntatutkijat, kuten Lars Wahlbeck, Auvo Kiiskinen ja Olavi Riihinen osoittivat alueellisten erojen muodostuneen jo 1960-luvun alkupuolella suuriksi. Kehittyneitä Etelä- ja Länsi-Suomea alettiin kutsua teollisuus-Suomeksi tai hyvinvointi-Suomeksi, alikehittyneitä Itä- ja Pohjois-Suomea taas siirtomaa-, reuna- tai luonnon-Suomeksi; tarkkaa rajaa näiden välille oli kuitenkin vaikea vetää.[5]
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti Pekka Haatanen piirsi teoksessaan Suomen maalaisköyhälistö (WSOY, 1968) uuden maalaisköyhälistön edustajan muotokuvan:
»Hän on syrjäisten seutujen pienviljelijä, useimmiten kääpiöviljelmän haltija, joka tilansa syrjäisen sijainnin johdosta jatkuvasti joutuu kärsimään niin avoimesta kuin piilevästä työttömyydestä ja sitä myöten rahan puutteesta. Parhaat miehuusvuodet ovat hänellä jo takanapäin ja niinpä hänen ansiotulonsa ovat vuosi vuodelta vähenemässä eikä hänellä myöskään ole edellytyksiä tai halua tilansa tuoton lisäämiseen koneistamisen tai erikoistumisen avulla. Puuttuu pääomia ja tilat ovat sitä paitsi syrjässä. Viljelijän ja hänen vaimonsa ”henkinen kyvykkyys” on arvioitavissa heikommaksi kuin menestyneiden ammattiveljien tai -sisarien.»
Haatanen jatkoi, että tämä menestymättömien pienviljelijöiden viimeinen sukupolvi eli syrjäseuduilla vuosikymmeniä muusta maaseudusta jälkeenjääneenä ja että yhä uudelleen ”on tavallista suuremmassa määrin kohtalo” syntyä syrjäsuomalaisen pientilallisen poikana. Passiivisuus, köyhyys ja syrjäinen kotiseutu kietoutuivat edelleen yhteen.[4]
Kappaleen rakenne muokkaa
Laulun alkusäkeen sanat (”Olet maamme armahin Suomenmaa”) ja sävel on lainattu sarkastisessa mielessä suoraan J. H. Erkon tunnetusta Kansalaislaulusta, jota se kuitenkaan ei muilta osiltaan, sisällöltään tai tyyliltään lainkaan muistuta.[2] Jaakko Borgin sovitus rakentuu vastakkainasetteluille: kappaleessa on sekä isänmaallista laulua juhlavalla rintaäänellä, Irwinin venyttelevää kerrontaa vähäosaisten arjesta, fanfaarinomaisia trumpettivälikkeitä että orkesterin riehakasta soitantaa. Melodiansa puolesta Ryysyranta voisi olla jenkka, mutta rumpukompin nopeamman poljennon ja vahvojen takapotkuiskujen ansiosta se kuulostaa enemmän 1960-luvun rockmusiikilta kuin perinteiseltä jenkalta. Melodian hidasliikkeisyys antaa laulusolistille mahdollisuudet hyödyntää nasaalista lauluääntään täydellä teholla.[7]
Kappaleen vastaanotto ja menestys muokkaa
Ryysyranta-laulun sanat koettiin kainuulaisten keskuudessa loukkaavana, mutta kappaleesta tuli kuitenkin Suomessa hitti.[8][2] M. A. Numminen luonnehti Suosikki-lehdessä vuonna 1968 Ryysyranta-kappaletta ”yhteiskunnallisesti merkittäväksi teokseksi”.[9] Ryysyranta-single pysyi myyntilistan kärkipaikalla neljä kuukautta lokakuusta 1967 tammikuuhun 1968, sitä myytiin yli 25 000 kappaletta, ja Irwin Goodman sai siitä uransa ensimmäisen kultalevyn.[10]
Kokoonpano muokkaa
- Jaakko Borg - kapellimestari
- Erkki Karjalainen - trumpetti
- Rauno Lehtinen - mandoliini
- Taisto Wesslin - kitara
- Erkki Seppä - basso
- Ossi Kuula - rummut
Lähde:[11]
Lähteet muokkaa
- ↑ irwin Goodman veikkotiitto.fi. Viitattu 13.9.2011.
- ↑ a b c Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen: Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 335, 338. Paavo Oinonen: Satumaa ja ryysyranta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0.
- ↑ Martti Heikkilä: Sanoittaja Vexi Salmi Selvis 2/2012. Viitattu 6.6.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Veikko Huttunen: Kansakunnan historia 7: täysi-ikäinen kansakunta, s. 656–658. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06296-0.
- ↑ Huttunen 1974, s. 661–662.
- ↑ Pekka Haatanen: Suomen maalaisköyhälistö tutkimusten ja kaunokirjallisuuden valossa, s. 285. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
- ↑ Jukka Lindfors, Pekka Gronow ja Jake Nyman: Suomi soi 2: rautalangasta hiphoppiin, s. 293. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2506-8.
- ↑ Kainuu - kurjuuden tyyssija? www.reijoheikkinen.fi. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 25.2.2016.
- ↑ Lindfors, Gronow & Nyman, s. 294.
- ↑ Jake Nyman: Suomi soi 4: suuri suomalainen listakirja, s. 119–120. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2504-1.
- ↑ Salmi - Rantala - Nissilä: Irwin Goodman: Vain Elämää (kootut levytykset), s. 203. Warner Music Finland OY, 2010.