Wikipedia

M. A. Numminen

suomalainen muusikko, säveltäjä ja taiteilija

Mies Mauri Antero Numminen[1] (s. 12. maaliskuuta 1940 Somero)[2] on suomalainen muusikko, taiteilija ja kulttuurin monitoimimies. Numminen asuu nykyään Helsingissä ja Lempäälässä.[3] Numminen on toiminut uransa aikana muun muassa laulajana, säveltäjänä, sanoittajana, kirjailijana, runoilijana, näyttelijänä, tuottajana ja lyhytelokuvien ohjaajana. Lastenlaulut, joita hän on esittänyt usein Gommi-jänishahmona, ovat mahdollisesti tunnetuin osa hänen tuotannostaan, mutta sävellyksiin kuuluu myös paljon epäsovinnaiseen tyyliin tehtyä populaarimusiikkia sekä taidemusiikkia. Nummisen lauluääni on hyvin omintakeinen.kenen mukaan?

M. A. Numminen
M. A. Numminen vuonna 2011.
M. A. Numminen vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt12. maaliskuuta 1940 (ikä 84)
Somero
Ammatti Laulaja, muusikko, säveltäjä, kirjailija, tuottaja ym.
Muusikko
Taiteilijanimi M. A. Numminen
La Kamarado
Ruotsin Kuningas
Viljo Kyttälä
Oriveden Kenkätehdas
Usko Suomalainen
E. Väline
Gommi
Laulukielet suomi, ruotsi, saksa, englanti
Aktiivisena 1963–2020
Tyylilajit Jazz, avantgarde, tango, swing, rock, iskelmä, lastenlaulu,huumorimusiikki psykedeelinen rock, blues, progressiivinen rock, klassinen musiikki, elektroninen musiikki, hiphop
Soittimet Laulu, banjo, kitara, rummut
Yhtyeet Viisi vierasta miestä
The Orgiastic Nalle Puh Big Band
Suomen Talvisota 1939–1940
Sähkökvartetti
Uusrahvaanomainen Jatsiorkesteri
Gommi ja Pommi
Gommi ja Rommi
Underground Rock Orchestra
Riemu-Trio
Aiheesta muualla
www.ma-numminen.net ja www.manumminen.com/en/main

Elämä ja ura muokkaa

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

M. A. Numminen varttui Somerolla, missä hänen isänsä Paavo Numminen oli edistysmielistä osuustoimintaa edustaneen Osuusliike Oraksen toimitusjohtajana, ja kävi koulunsa Someron yhteiskoulussa, jossa opettajina olivat muiden muassa esperantisti ja vapaan kasvatuksen kannattaja Joel Vilkki ja murreperinteen kerääjä Tapio Horila.[4] Vuosina 1958–1960 Numminen toimi silloin tällöin somerolaisen Unto Monosen yhtyeessä rumpalina[2]. Hänen ensimmäinen oma yhtyeensä oli Viisi vierasta miestä, jossa olivat mukana Nummisen koulutoverit Tommi Parko, Kullervo Aura, Heikki Kasari, Arto Koskinen ja Veli Verronen.[4][5]

Opinnot muokkaa

Vuonna 1960 Numminen muutti Helsinkiin tavoitteenaan opiskella kansantaloustiedettä. Pian oppiaineeksi kuitenkin vaihtui valtio-oppi ja tämän jälkeen sosiologia, kielitiede ja filosofia. Erikoistumisalakseen Numminen valitsi kielisosiologian.[6] Numminen tutki muun muassa stadin slangia, ja hänen vuonna 1965 tekemäänsä äänitettä kolmen vuosina 1899–1905 syntyneen vanhan stadin slangin puhujan keskustelusta pidetään merkittävimpänä vapaasta puheesta tehtynä vanhan stadin slangin äänitallenteena.[2][7] Kotipaikkakunnallaan hän äänitti Someron murretta[8] ja teki opinnäytteen Somerniemen murteesta[2]. Lisäksi Numminen opiskeli muun muassa suomalais-ugrilaisia kieliä, kansanrunoutta, bantu- ja eskimokieliä sekä tähtitiedettä. Kahdeksan vuoden jälkeen, laulajan ja muusikon uran ollessa jo pitkällä opinnot kuitenkin jäivät.[2]

Laulajana ja muusikkona muokkaa

Pian Helsinkiin muutettuaan Numminen perusti yhdessä tovereidensa Pekka Gronowin ja Jyrki Parkkisen kanssa yhtyeen The Orgiastic Nalle Puh Big Band. Ryhmän ainoa ammattimuusikko oli Pekka Pöyry. Nummisen laulajanura alkoi juuri tässä yhtyeessä. Nalle Puh -orkesterissa tarvittiin laulusolistia, eikä kukaan muu sen jäsenistä suostunut laulajaksi kuin Numminen. Hänkään ei ollut innostunut laulamaan "omalla äänellään" ja niin hän keksi itselleen parodisen laulutavan. Tämä uusi laulutyyli miellytti Nummista itseäänkin ja hän otti sen käyttöönsä pysyvästi.

 
Numminen esiintymässä DBTL-musiikkifestivaaleilla vuonna 2006.

1960-luvulla Numminen tunnettiin eräänlaisena avantgarde/underground -taiteilijana, joka kohahdutti lauluillaan kuten "Nuoren aviomiehen on syytä muistaa" ja Unto Monosen säveltämä "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa".[9] Hän oli myös Suomen Talvisota 1939–1940 -ryhmän jäsen ja oli mukana myös niin ikään Somerolta kotoisin olleen Rauli Badding Somerjoen uran alkuvaiheissa. Alkuaikoinaan Numminen pyrki usein tietoisesti ärsyttämään ihmisiä. Tässä hän onnistui hyvin esimerkiksi tulkitsemalla Schubertin liedejä omalla lauluäänellään.

Vuonna 1970 Numminen perusti pianisti Jani Uhleniuksen kanssa yhtyeen Uusrahvaanomainen jatsiorkesteri, joka on toiminnassa edelleen. Eläkkeelle yhtyeestä ovat siirtyneet Aaro Kurkela sekä Kalevi Viitamäki. Nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat Nummisen ja Uhleniuksen lisäksi hanuristi Pedro Hietanen, viulisti Jari Lappalainen sekä basisti Heikki "Häkä" Virtanen. 1970-luvun lopulla Numminen alkoi esiintyä Pedro Hietasen kanssa, ja kenties tunnetuimmaksi hän on tullutkin juuri Hietasen aisaparina.

1970-luvulla Numminen nousi kansansuosikiksi lastenlauluillaan elokuvassa Herra Huu – Jestapa Jepulis, Penikat Sipuliks (1973, Numminen näytteli pääroolia) ja TV-sarjassa Jänikset maailmankartalle! (1977, Numminen näytteli jänistä). Samaan aikaan hän saavutti suosiota myös Ruotsissa erityisesti laulullaan "Gummiboll" (suomeksi versio "Kumipallo", alkuperäiskappale Gene Pitneyn Bobby Veelle tekemä "Rubber Ball").

Numminen on levyttänyt useista kappaleistaan ja levyistään myös ruotsinkielisen version. Kotimaisten kielten lisäksi hän on levyttänyt kappaleita myös esimerkiksi englanniksi, saksaksi, venäjäksi ja esperantoksi.

Numminen kertoo muistelmateoksessaan On syytä muistaa lopettaneensa muusikonuransa koronapandemian vuoksi vuonna 2020 ja keskittyvänsä jatkossa kirjoittamiseen.[10]

Muu toiminta muokkaa

Numminen on esiintynyt nykyisessä Radio Suomessa vuodesta 1984 yhdessä näytelmäkirjailija Juha Siltasen kanssa Yömyöhä-ohjelmassa.

Vuonna 1986 M. A. Numminen julkaisi kirjan Baarien mies, jota varten hän vieraili 350 keskiolutbaarissa ympäri Suomen. Kirjalla oli oma roolinsa 1980-luvun lopulta alkaneen keskiolutbuumin synnyttämisessä. Se julkaistiin saksaksi 2003 nimellä Der Kneipenmann. Numminen toimi vuosina 1997–2004 Suomen Olutseuran puheenjohtajana sekä Olut-lehden ja Juomanlaskijan toimitusneuvostoissa kirjoittaen useita olutartikkeleita.

M. A. Nummista pidetään myös Suomi-undergroundin isähahmona, joka aloitti konemusiikkiharrastuksen jo vuonna 1964, ensimmäisenä Suomessa. Alkuaikoinaan hän keikkaili Erkki Kurenniemen suunnitteleman sähköisen "laulukoneen" kanssa. Myöhemmin hän esiintyi Sähkökvartetti-elektrokoneen kanssa. Numminen on keikkaillut syksystä 2004 asti DJ Sanen kanssa. Heidän duonsa on esittänyt underground-runoutta ja remiksattua tuotantoa monelta vuosikymmeneltä. Musiikillisesti he ovat esittäneet ambienttia, drum’n’bassia, elektroa, hiphoppia ja kaikkea niiden sekoitusta. 2005 he julkaisivat ensimmäisen yhteisen levynsä, nimeltään Contro Corrente EP.

 
M. A. Numminen esiintymässä Ilosaarirockissa heinäkuussa 2008.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla M. A. Numminen on esiintynyt muun muassa tv-lupamaksukampanjassa.[11]

Perhe muokkaa

M. A. Nummisen ensimmäinen puoliso oli Sirpa Numminen, o.s. Kuosa.[4] Nummisen nykyinen puoliso on Helena Vapaa.[12] Hänellä ei ole biologisia lapsia edellisestä eroon päättyneestä eikä nykyisestä liitosta.[13]

Tunnustuksia muokkaa

Vuonna 2005 Aleksis Kiven Seura myönsi M.A. Nummiselle Eskon puumerkki -palkinnon.[14]

Tammikuussa 2011 Åbo Akademi ilmoitti, että Numminen promovoidaan 20. toukokuuta 2011 valtiotieteen kunniatohtoriksi. Perusteluiden mukaan Numminen on rakentanut siltaa taiteen ja tieteen välille. Samaa sillanrakennusta hän on harrastanut suomen- ja ruotsinkielisten välillä Suomessa.[15] Toukokuussa 2014 Numminen vihittiin myös Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi filosofisen tiedekunnan promootiossa.[16]

Heinäkuussa 2023 Nummiselle myönnettiin Juha Vainio -palkinto.[17]

Diskografia muokkaa

M. A. Numminen levyillä muokkaa

EP:t muokkaa

  • M.A. Numminen laulaa (Eteenpäin! 1966)
  • M.A. Numminen laulaa jälleen (Eteenpäin! 1966)
  • Luonnonsuojelu (Love Records 1970)
  • Pynnisen perintö (Love Records 1971)
  • Franz Schubert Lieder (Eteenpäin! 1972)
  • Jos ei Elisabethin reidet niin kauniit ois / Joku vei naiseni / Erämaan kuutamoyössä / Vanha likainen mies ei rakasta rokkia (Eteenpäin! 1994)
  • Elisabeths tår och lår / Nån kom och stal min brud / I ödemarkens stjärnenatt / Rock är inte snuskhummerns musik (Eteenpäin! 1994)
  • M.A.Numminen Goes Tech-No – Yes sir, Ich kann boogie / Dabei weiss die ganze Welt Ich liebe dich / Tech-Perhaps (Olarin musiikki Oy 1995)
  • Contro Corrente (Eteenpäin! 2005)
  • Viihdekäyttäjä (Rockadillo Records 2006)
  • Tijuana Taxi feat. M.A. Numminen (Water-Proof Records 2006)

Kokoelmalevyt muokkaa

  • Uudet lastenlaulut 1 (Anuco 1974)
  • M.A. Nummisen suosituimmat (Anuco 1974)
  • M.A. Nummisen 60-luku (Rockadillo 1985)
  • Klassikot – Ne Parhaat (Castle Finland 1990)
  • Den eviga årgången – M.A. Numminens bästa (Amigo Music 1990)
  • Suosituimmat lastenlaulut (EMI 1998)
  • Kiusankappaleita I (singlet, EP:t ja erillisäänitteet 1966–1973) (Love Records / Siboney 2000)
  • Kiusankappaleita II (singlet, EP:t ja erillisäänitteet 1974–1988) (Love Records / Siboney 2000)
  • Kiusankappaleita III (singlet, EP:t ja erillisäänitteet 1989–2001) (Love Records / Siboney 2001)
  • Dägä Dägä – Finnwelten (Trikont 2001)
  • Valtava Jänis – Gommin ja Pommin kaikki seikkailut (EMI 2002)
  • M.A. Numminen sings Wittgenstein (Zweitausendeins Versands 2003)
  • Suomihuiput – lastenlaulut (EMI 2004)
  • Pulla kasvaa – Jänismiehen ihan kaikki lastenlevyt (6CD, EMI 2012)

Singlet muokkaa

Numminen on julkaissut lukuisia singlejä, joiden kappaleita ei ole julkaistu varsinaisilla albumeilla. Kiusankappaleita -kokoelmat sisältävät kaikki vuosien 1966–2001 aikana julkaistut singlet, EP:t ja erillisäänitteet. Vuonna 2010 ilmestyi Toivo Kärjen sävellykseen ja Reino Helismaan sanoitukseen perustuva Hiilen kiertokulku luonnossa -niminen singlejulkaisu [18].

Musiikkiteokset ja laulusarjat muokkaa

  • Tractatus-sarja (sävelletty filosofi Ludwig Wittgensteinin teokseen "Tractatus Logico-Philosoficus", 1966)
  • Mitä merkillistä metsässä (musiikki Jarkko Laineen lastennäytelmään, 1973)
  • Kauko on kako (musiikki Helena Reunan lastennäytelmään, 1974)
  • Soi, sieluni, soi! (laulusarja Nikolai Toropaisen runoihin, 1975)
  • Kanteletar-sarja (5-osainen mieskuoroteos Joensuun laulujuhlille, 1982)
  • Missä jatsi on piilossa? (lastenmusikaali Pori Jazziin, 1982)
  • Helena est libertas (musiikki Helena Vapaan taidenäyttelyyn, 1983)
  • Earth's Answer (laulusarja William Blaken runoihin, 1991)
  • Rameaus brorson (pienoisooppera, 1993)
  • Gustaf II Adolfs afskedstal (mieskuoroteos, 1994)
  • Wings (laulusarja Miroslav Holubin runoihin, 1996)
  • Pohjoinen Tango-oratorio (Helsingin Juhlaviikot, 1997)
  • Ajatelma (laulusarja Larin-Kyöstin runoihin, 1997)
  • Hannu ja Kerttu (musiikki Jussi Helmisen lastennäytelmään, 1998)
  • Aenigma Aeternum (sävellys ja libretto ooppera-oratorioon, Manus, 2001)
  • Utopia (tunnusmusiikin sävellys ja esitys maailmanlaajuiseen Utopia -taidenäyttelyyn, 2001)

Radiokuunnelmat ja -ohjelmat muokkaa

  • Maanalaista menoa (ruotsiksi nimellä Underjorden – finns den?) (Suomen Talvisota 1939–1940 -ryhmän tekemä radio-ohjelma, 1968–1969)
  • Grieg I–II (kaksi sävelradiokuunnelmaa, 1969)
  • Ludwig-pojan viaton murha I–III (kolme kokeellista sävelradiokuunnelmaa, 1969–1971)
  • Oppositioteatteri (kokeellinen teos automekaanikko Matti Lehtisen ajatusten ja juttujen pohjalta, 1972)
  • Iso Iita ja jesuiitat (käsikirjoitus ja musiikki näyttelijä Ida Aalbergin 100-vuotisjuhlakuunnelmaan, 1974)
  • Hörs dåligt, hörs bra (radiokuunnelma, 1975)
  • Yömyöhä (Nummisen ja Juha Siltasen toimittama radio-ohjelma, 1984–)
  • Fedjä-setä ja täti Tamara (Numminen sävelsi lasten radiokuunnelmaan musiikin, 1996)
  • Einstein, Weinstein, Wittgenstein (Nummisen saksaksi käsikirjoittama radiokuunnelma, esitetty Saksassa vuonna 2005 ja Suomessa vuonna 2006)

Kirjallinen tuotanto muokkaa

  • Kauneimmat runot. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
  • Lastuja. Helsinki: Kirjayhtymä, 1971.
  • Satuja. Taruja ja tosioita elämästä. Kansi ja värikuvat: Timo Aarniala. Piirrokset: Tommi Parko & M. A. Numminen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1975. ISBN 951-26-1123-6.
  • Jänikset maailmankartalle! Seikkailukertomus lapsille. Helsinki: Kirjayhtymä, 1977. ISBN 951-26-1412-X.
  • Numminen, M. A. & Saarinen, Esa: Terässinfonia. Espoo: Weilin+Göös, 1981. ISBN 951-35-2634-8.
  • Passio Libertatis. Helsinki: Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2353-6.
  • Baarien mies. Tosiokuvitteellinen romaani. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-3003-6.
  • Kirjeitä virolaiselle runoilijalle. Valokuvat: Helena Vapaa. Piirrokset: M. A. Numminen. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14695-1.
  • Into, Markku & Numminen, M. A.: Etsivätoimisto Andrejev & Milton. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9845-1.
  • Tango on intohimoni. Espoo: Schildts, 1998. ISBN 951-50-0918-9.
  • Helsinkiin. Opiskelija Juho Niityn sivistyshankkeet 1960–1964. Espoo: Schildts, 1999. ISBN 951-50-1054-3.
  • Laine, Jarkko & Into, Markku & Numminen, M. A.: Naapuri. Helsinki: Johnny Kniga, 2002. ISBN 951-0-27477-1.
  • Rehtorin päiväkirja. Interaktiivinen kalenteri vuodelle 2004. Helsinki: Johnny Kniga, 2003. ISBN 951-0-28282-0.
  • Jazzin meining. Rajamäki: Aviador, 2016. ISBN 978-952-7063-09-5.
  • Kaukana väijyy ystäviä – Muistelmat I. Helsinki: Docendo, 2020. ISBN 978-952-2918-28-4.
  • On syytä muistaa – Muistelmat II. Helsinki: Docendo, 2021. ISBN 9789523820869.

Filmografia muokkaa

Elokuvat muokkaa

  • Vesilasi (lyhytelokuva, jonka Numminen käsikirjoitti, ohjasi ja kuvasi, 1963)
  • Tiiliseinä (lyhytelokuva, jonka Numminen käsikirjoitti, ohjasi ja kuvasi, 1963)
  • Axolon-tango (mainoselokuva, jossa Numminen toimi säveltäjänä ja esiintyjänä, 1967)
  • Ampumarata (sisältää Nummisen säveltämän tangon, 1969)
  • Hei hei – tämä on totta (TV:ssä esitetty kokeellinen dokumenttielokuva, jossa Numminen esiintyy, 1969)
  • Bensaa suonissa (Numminen sävelsi ja sovitti osan elokuvan musiikista sekä toimi studio-orkesterin kapellimestarina, 1970)
  • Kreivi (Numminen näytteli sivuroolin ja sävelsi osan musiikista, 1971)
  • Perkele! Kuvia Suomesta (Numminen sävelsi elokuvan musiikin ja lauloi osan lauluista, 1971)
  • Orimattila 1935 (Numminen sävelsi elokuvan musiikin, 1972)
  • Siunattu virka (Numminen sävelsi ja lauloi laulun, 1972)
  • Herra Huu – jestapa jepulis, penikat sipuliks (Numminen esitti pääroolin, käsikirjoitti elokuvan yhdessä Jarkko Laineen kanssa, teki elokuvaan musiikin ja lauloi, 1973)
  • Karvat (elokuva sisältää Nummisen sanoittaman laulun, 1974)
  • Karkkia vain karkkipäivänä (Numminen esiintyi laulaen säveltämänsä ja sanoittamansa laulun, 1974)
  • Jänikset maailmankartalle! (Numminen näytteli pääroolin, toimi kertojana, sävelsi ja sanoitti elokuvan laulut, lauloi sekä käsikirjoitti TV-elokuvan, 1977)
  • Jussi lapsenvahtina (Numminen sanoitti TV-ohjelman laulut, toimi säveltäjänä sekä käsikirjoitti ohjelman yhdessä Sirpa Nummisen kanssa, 1980)
  • Det frusna Atlantis (Numminen näytteli pääroolin ja sävelsi osan musiikista, 1980)
  • Kultarukki (Numminen sävelsi animaatioelokuvan musiikin sekä toimi kertojana, 1983)
  • Punaheltta (Numminen sävelsi lyhytelokuvan musiikin, 1985)
  • Bröderna Mozart (Numminen näytteli sivuroolin ja lauloi, 1986)
  • Ihmeaapinen (Numminen sävelsi animaatioon musiikin, 1986)
  • Hurjan pojan koti (Numminen näytteli sivuroolin, 1987)
  • Tehdään, tehdään (Numminen sävelsi, sanoitti ja lauloi lyhytelokuvan musiikin, 1988)
  • Kohti hohtavaa tulevaisuutta (Numminen ohjasi sekä teki käsikirjoituksen ja musiikin, 1989)
  • Rautamimmi (Numminen sävelsi ja sanoitti elokuvan musiikin, 1991)
  • Ratkaisukeskeinen asiakastyö (Numminen sävelsi lyhytelokuvaan musiikin, 1991)
  • In Caupona veritas – Baarissa on totuus (Numminen käsikirjoitti elokuvan, sävelsi musiikin, lauloi sekä esiintyi toisessa pääroolissa, 1992)
  • Baarini on linnani (Numminen teki käsikirjoituksen sekä toimi lyhytelokuvan kertojana, 1992)
  • Kukon ja kanan sauna (Numminen sävelsi animaation musiikin, 1992)
  • Joulubileet (Numminen esiintyi sivuroolissa, 1996)
  • Satumaa – Unto Monosen elämä ja tangot (Numminen käsikirjoitti elokuvan yhdessä Claes Olssonin kanssa, toimi dokumentin kertojana sekä lauloi sanoittamansa kappaleen, 1999)
  • Helsinginkatua pitkin (2013)

TV-sarjat muokkaa

  • Gommi, Pommi ja Pemmi (Numminen esitti toista pääroolia, sanoitti ja sävelsi sarjan laulut, lauloi sekä teki käsikirjoituksen, 1988)
  • Gommi, Pommi ja Pemmi II (Numminen esitti toista pääroolia, sanoitti ja sävelsi sarjan laulut, lauloi sekä teki käsikirjoituksen, 1991)
  • Gommin ja Pommin seikkailut (Numminen esitti toista pääroolia, sanoitti ja sävelsi sarjan laulut, lauloi sekä teki käsikirjoituksen, 1991–1992)
  • Joulukalenteri 1995 – Gommin ja Pommin seikkailuja (Numminen esitti toista pääroolia, sanoitti ja sävelsi sarjan laulut, lauloi sekä teki käsikirjoituksen, 1995)

Musiikkivideot muokkaa

  • The General Form of a Truth-Function (1991) – Nummisen itsensä käsikirjoittama video
  • M.A. Numminen Sings Wittgenstein – Wovon man nicht sprechen kann (1993)
  • Tietämättömyydessään (1994)
  • M.A. Numminen Goes Tech-No – Yes Sir, Ich kann Boogie (1995)
  • M.A. Numminen Goes Tech-No – Yes Sir, jag är Boogie (1995)
  • M.A. Numminen Meets Schubert – Ständchen (1997)
  • Fahrradfahren ist notwendig (1999) – Nummisen itsensä käsikirjoittama video
  • M.A. Numminen Turns Rabbit (The Universal Declaration of the Rights of the Rabbits) (1999)
  • Mini & Maxxxi (2005)
  • Sedena con la mia donna nel parco del parlamento (2006)
  • Valotin-rap (2007)

Dokumenttielokuvat muokkaa

  • Tack människor – En film om M. A. Numminen (Kiitos ihmiset – Elokuva M. A. Nummisesta) (2011)

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Doktorspromotion den 20 maj 2011 (arkistoitu sivu) (pdf) (s. 36) Web.archive.org. Arkistoitu 16.7.2020. Viitattu 4.3.2020.
  2. ↑ a b c d e Biografia Nummisen kotisivuilla
  3. ↑ http://www.yle.fi/mobiiliuutiset/uutiset/kulttuuri2293820.html[vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b c Komu, Eija: M. A. Numminen. "Kansainvälisesti tunnettu baritoni" 26.3.2012. Someron kaupunginkirjasto. Viitattu 4.8.2023.
  5. ↑ Heikki Metsämäki ja Juha Miettinen: Badding: Rauli Somerjoen elämä ja laulut, s. 38. Sputnik, 1996. ISBN 951-97431-0-3.
  6. ↑ Pari kantamandariinia ja muita kiinnostavia tyyppejä. Kontakti, 1999, nro 1, s. 10–11. Kontakti ry. lehden verkkoversio (pdf). Viitattu 25.9.2014.
  7. ↑ Jarva, Vesa: Old Helsinki slang and language mixing. Journal of Language Contact, 2008, nro VARIA 1, s. 62. Artikelin verkkoversio. Viitattu 24.9.2014.
  8. ↑ Virtaranta, Pertti: Someron murrekirja. Vammala: SKS, 1973. ISBN 951-717-008-4.
  9. ↑ Peltola, Satu-Lotta: Sukupuolivalistuslaulut saivat poliisit paikalle ja M. A. Nummisen uran nousuun Yle Uutiset. 14.8.2016. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 4.8.2023.
  10. ↑ Uusitorppa, Harri: M. A. Numminen kertoo muistelmissaan, että hän ei palaa muusikoksi: nyt 81-vuotias keskittyy kirjoittamiseen Helsingin Sanomat. 16.1.2022. Viitattu 15.2.2022.
  11. ↑ Otsamo, Kirsikka: M. A. Numminen Aamulehti. 9.4.2009. Viitattu 27.4.2010. [vanhentunut linkki]
  12. ↑ Rantanen, Kimmo: 50 vuotta M.A. Nummisen ensilevystä: ”Urani olisi kuihtunut parissa vuodessa, jos olisin laulanut väärin” (Nainen oli Helena Vapaa ja hänestä tuli Nummisen vaimo.) Ilta-Sanomat. 17.12.2016. Viitattu 30.4.2018.
  13. ↑ Seppälä, Aila: Taiteilijajuhlavuottaan viettävä M.A. Numminen: "Haluan olla mies enkä jänis" (...ei ollut biologisia lapsia, eikä niitä ole M.A.:llakaan.) Iltalehti. 25.7.2016. Viitattu 30.4.2018.
  14. ↑ Eskon puumerkki M.A. Nummiselle Turun Sanomat. 11.10.2005. Viitattu 12.10.2014.
  15. ↑ Åbo Akademis hedersdoktorer 2011 Åbo Akademi. Viitattu 24.1.2011.
  16. ↑ Taiteilija M. A. Numminen ja professori Per-Edvin Persson filosofisen tiedekunnan kunniatohtoreiksi 27.2.2014. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 19.10.2014. Viitattu 4.8.2023.
  17. ↑ Kaipainen, Minna; Mäkelä, Maria: Arvostettu Juha Vainio -sanoittajapalkinto M. A. Nummiselle Yle Uutiset. 27.7.2023. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 4.8.2023.
  18. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel – Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 944. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Gronow, Pekka: ”Numminen, Mauri Antero (1940–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 202–203. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta M. A. Numminen.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta M. A. Numminen.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=M._A._Numminen&oldid=22120347”