Pohja-Suomi
historiallinen hallintoalue, myöhemmin laamannikunta Suomessa
Pohja-Suomi oli keskiaikainen hallintoalue ja myöhemmin laamannikunta Suomessa aina 1700-luvulle saakka.
Varsinais-Suomen historiallinen maakunta on jaettu Pohja-Suomeen ja Etelä-Suomeen 1300-luvun alussa. Alueita johtivat voudit. Alueiden raja kulki Aurajoessa ja niillä on ollut jonkinlainen oikeudenhoidollinen ja hallinnollinen asema, mistä on viitteitä esimerkiksi takamaiden jaossa. Vuonna 1435 Suomen laamannikunta jaettiin kahtia ja jakona toimi Varsinais-Suomen aluejako.[1] Ruotsin Itämaahan syntyivät Pohja-Suomen ja Etelä-Suomen laamannikunnat, jotka uloittuivat Varsinais-Suomen ulkopuolelle.[2]
Pohja-Suomi jaettiin kahtia vuonna 1776. Tuolloin syntyivät Turun ja Porin ja Vaasan ja Oulun eli Pohjanmaan laamannikunnat.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Aulis Oja: Keskiaikaisen Etelä-Suomen asutus ja aluejaot (pdf) (s. 7–9) Helsinki, 1955. Suomen historiallinen seura. Viitattu 18.10.2019.
- ↑ a b Norrfinne lagsaga Nordisk familjebok (ruotsiksi)