Pietarin taideakatemia

Repin-instituutti eli Pietarin taideakatemia on osa Venäjän taideakatemiaa (ven. Российская Академия художеств, Rossijskaja Akademija hudožestv) ja toimii Moskovan Surikov-instituutin ohella Venäjän korkeinta kuvataiteen ja arkkitehtuurin opetusta tarjoavana oppilaitoksena.

Akatemiarakennus rakennettiin 1764–1789 Jean-Baptiste Vallin de la Mothen ja Aleksandr Kokorinovin suunnitelmien mukaan.

Akatemia 1900-luvun alussa.

Valeri Jakobi, Taideakatemian vihkiäiset, 1889.

Laitoksen koko nimi on ollut vuodesta 1944 lähtien Pietarin Repinille nimetty maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin valtiollinen akateeminen instituutti (ven. Санкт-Петербургский Государственный академический институт живописи, скульптуры и архитектуры им. И.Е. Репина; Sankt-Peterbugski Gosudarstvennyi akademitšeski institut živopisi, skulptury i arhitektury im. I. Je. Repina). Nimenä on ollut myös Venäjän Taideakatemia vuodesta 1932 ja Neuvostoliiton taideakatemia vuonna 1947.

Repin-instituutti jatkaa 1757 perustetun Keisarillisen taideakatemian (ven. Императорская Академия художеств; Imperatorskaja Akademija hudožestv) perinnettä ja toimii sille pystytetyssä rakennuksessa Pietarissa Nevan rannalla.

Laitokset ovat (2012): maalaustaide, graafinen taide, arkkitehtuuri, kuvanveisto sekä taiteen teoria ja taidehistoria.

Historia

Perustaminen

Pietari I halusi perustaa 1720-luvulla Italian ja Ranskan taideakatemian mallin mukaisen taideakatemian myös Pietariin. Senaatti oli jo vahvistamassa taideakatemiahankkeen vuonna 1724, mutta Pietari I:n kuolema ja vallan vaihtuminen siirsivät taideakatemian perustamista niin, että sen varsinainen toiminta taiteilijoiden kouluttajana alkoi vasta 1757 Pietari I:n tyttären Elisabetin aikana.

Tämän Kolmen jaloimman taiteen akatemian perustamiseen vaikuttivat merkittävästi kreivi Ivan Šuvalov (1727–1797), joka kuului myös Moskovan yliopiston perustajiin, sekä kuin tiedemies Mihail Lomonosov (1711–1765). Kreivi Šuvalov oli Elisabet I:n läheinen ystävä. Kreivi oli valistusmies, toimi taidemesenaattina ja omisti laajan taidekokoelman ja kirjaston.

Alkuvuodet Moskovassa 1757–1763

Seitsemän ensimmäistä vuotta (1757–1763) taideakatemia kuului Moskovan yliopistoon ja toimi siis aluksi Moskovassa johtajanaan kreivi Ivan Šuvalov. Oppilaille ei asetettu ikärajaa; pääsykokeiden pääpaino oli piirustuksessa ja taideaineissa. Moskovalaisia oppilaita oli 16 ja pietarilaisia 20. Opintojen pituutta ei oltu määrätty ja oppiaineina olivat muun muassa arkkitehtuuri, maalaustaide ja kuvanveisto. Lisäksi oli yleissivistäviä aineita kuten arkeologia, historia, fysiikka, kemia ja matematiikka. Ensimmäinen tentti järjestettiin vuonna 1762. Moskovan vuosina pääpaino oli taideopetuksessa.

Muutto Pietariin 1763

Taideakatemia siirtyi vuonna 1763 Pietariin, jossa toiminta alkoi Šuvalovin palatsissa vuonna 1764, koska omia tiloja ei vielä ollut. Muuttoon vaikutti erityisesti Ivan Šuvalov, koska myös Tiedeakatemia toimi Pietarissa ja Moskova kiinnosti tuona aikana sen takia vähemmän ja työtarjouksia oli Moskovassa vähän. Oppilaat saivat käyttöönsä myös Šuvalovin taidekokoelmat että kirjaston.

Maksim Vorobjov, Akatemian laituria reunustavat egyptiläiset sfinksit, 1835.

1764–1794

Toiminta alkoi Pietarissa vuonna 1764. Katariina II oli mukana Taideakatemian johtajaksi valitun Ivan Betskoin (Betskij 1704–1795) kanssa tekemässä oppilaitoksen virallisia ohjesääntöjä leimaten ja allekirjoittaen joka sivun uudistuksesta, joka tuli voimaan vuonna 1764. Opiskelijoiksi otettiin joka kolmas vuosi 65 viisi- tai kuusivuotiasta poikaa ja opinnot kestivät 15–18 vuotta. Säännöt olivat samat kuin aikuisopiskelijoilla. Pienimpiä poikia opetettiin niin sanotussa kasvattiosastossa, jossa annettiin monipuolista perusopetusta. Opiskelu jakautui viiteen eri vaiheeseen ikäryhmien mukaan.

Taideakatemiaan päästäkseen maaorjien oli esitettävä tilanomistajan kirje vapaudestaan. Sen puuttuminen ei kuitenkaan estänyt oppiin pääsyä, aluksi asiaa katsottiin läpi sormien. Ilmeisesti muun muassa Orest Kiprenski ja Vasili Tropinin pääsivät näin Taideakatemiaan. Näin alettiin opettaa uutta sivistynyttä sukupolvea Venäjälle.

Ensimmäiset oppilaat valmistuivat vuonna 1767 ja samana vuonna lähetettiin ulkomaille ensimmäiset kuvanveiston jatko-opiskelijat Fedot Šubin ja Fjodor Gordejev.

Johtoon valittu Ivan Betskoi (Betskij 1704–1795) laati Taideakatemian ensimmäisen virallisen ohjesäännön. Betskoi oli keisarillisen hovin suosiossa ja Katariina II:n salainen neuvonantaja. Betskoi oli mukana myös perustamassa naisopistoa, myöhempää Smolnan instituuttia, missä tulevat hovineidot koulutettiin. Taideakatemiasta tuli valtiollinen organisaatio, joka valvoi taidetta koskevia asioita koko maassa ja jakoi taiteilijoille kunniamerkkejä ja palkintoja. Betskoi oli usein eri mieltä jaetuista kunnianosoituksista. Hänestä niillä usein peitettiin taitamattomuutta. Ensimmäisinä vuosina vain harvat oppilaat ylsivät asetettuihin tavoitteisiin.

Taideakatemia edisti voimakkaasti uusklassismin periaatteita lähettämällä merkittävimpiä venäläisiä taiteilijoita ulkomaille opiskelemaan Italiaan ja Ranskaan antiikin ja renessanssin tyylisuuntia. Taideakatemian käytössä oli suuri kokoelma laadukkaita taideteoksia, joita opiskelijat saivat tutkia ja kopioida. Klassismia pidettiin kritiikkinä vallitsevalle sievistelevälle ja pinnalliselle kuvakäsitykselle. Sen suosion nousuun vaikutti suuresti taidehistorian tutkimuksen kehittyminen ja suuret Pompejin ja Herculaneumin arkeologiset löydöt

Ensimmäisiä valmistuneita olivat muun muassa arkkitehti Vasili Baženov, taidemaalari Anton Losenko ja arkkitehti Aleksandr Kokorinov.

Olosuhteet 1700-luvulla

Ajat olivat poliittisesti vaikeat, keinottelu, juonittelu, valehtelu, kateus ja suoranainen henkinen väkivalta hajotti Taideakatemian yhteisöä. Itsenäisesti työskentelevien taiteilijoiden elämä oli hankalaa tällaisessa ympäristössä. Tämän kaiken keskellä taideakatemian rakennuksen suunnitellut arkkitehti Aleksadr Kokorinov teki itsemurhan vuonna 1772 häneen kohdistuneiden väärien syytösten takia. Seuraavana vuonna taidemaalari Anton Losenko, joka oli mukana Taideakatemian taloudenhoidossa, kuoli hämärissä olosuhteissa. Vuonna 1799 arkkitehti Vasili Baženov, joka oli yrittänyt korjata Taideakatemian epäkohtia ja oli mukana hallinnollisissa tehtävissä, sai surmansa yhtä kummallisesti kuin Losenko.

Venäjän kurjat olot ja köyhyys saivat vanhemmat lähettämään lapsensa Taideakatemiaan taloudellisista syistä, sillä opiskelemaan otetut lapset saivat täysihoidon. Kuitenkin 1700-luvun loppupuolella esiintyi joukko jalomielisiä hyväntekijöitä, jotka halusivat tukea varattomia opiskelijoita. Heitä olivat muun muassa kreivi Aleksandr Stroganov (1733–1843), Taideakatemian johtaja 1800-luvun alussa ja ruhtinas Nikolai Jusupov.

1794–1797

Johtajana ollut kreivi Aleksei Musin-Puškin (1744–1817) oli muinaisvenäläisten käsikirjoitusten keräilijä. Hän sai myös hankituksi rahoituksen Taideakatemian lisärakennusta varten.

1797–1800

Johtajaksi valittiin ranskalainen diplomaatti, kirjailija, antiikin taiteen harrastaja ja Ranskan akatemian jäsen Marie-Gabriel-Florent-Auguste de Choiseul-Gouffier (1752–1817). Koska hän ei osannut venäjää, hänen apunaan oli arkkitehti Vasili Baženov, joka kuoli kummallisissa olosuhteissa vuonna 1799.

1800–1811

Kreivi Aleksandr Stroganovin johtajakaudella oppilaiksi alettiin ottaa kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaita poikia ja opiskeluaikaa lyhennettiin 12 vuoteen. Oppilaita oli kaikkiaan lähes 300, jokaisella luokalla 30 oppilasta ja tarvittaessa otettiin käyttöön rinnakkaisluokkajärjestelmä. Jokainen vuosi 15 oppilasta pääsi vapaaoppilaaksi. Lukuvuosi jaettiin kahdeksi lukukaudeksi. Syyslukukausi käsitti kuukaudet syyskuusta joulukuuhun ja kevätlukukausi kesti tammikuusta toukokuuhun. Lomilla oppilaiden tuli opiskella itsenäisesti. Ulkomaille lähettiin enemmän stipendiaatteja kuin aikaisemmin.

Taideakatemian neuvosto vastasi oppilaiden työsuorituksista. Neuvosto myös jakoi harkintansa mukaan tilaustyöt sekä opiskelijoille että jo valmistuneille.

1812–1843

Vuosina 1812–1816 johdossa oli varajohtaja Pjotr Tsekalevski, jolloin elettiin välivaihetta. Vuosina 1817–1843 johtajana oli Aleksei Olenin.

Toimitilat

Aluksi toimitilat olivat kreivi Ivan Šuvalovin varassa. Pietariin muutetun Taideakatemian katsottiin tarvitsevan arvonsa mukaiset omat tilat ja suunnittelu aloitettiin välittömästi vuonna 1764, mutta rakennus valmistui vasta 25 vuotta myöhemmin vuonna 1788. Se oli Taideakatemian oman kasvatin arkkitehti Aleksandr Kokorinovin ja Jean-Baptiste Vallin de la Mothe'in suunnittelema ja piirtämä. Johtajana vuosina 1794–1797 toiminut Aleksei Musin-Puškin sai hankittua vielä rahoituksen lisärakennusta varten. Konstantin Ton suunnitteli vuosina 1832–1834 Nevajokeen rajoittuvan aukion. Venäjälle ostettiin ranskalaisen arkeologiryhmän Egyptistä löytämät 3 000 vuotta vanhat sfinksit ja sijoitettiin Nevan rantaan Taideakatemian eteen.

Opettajia

G. K. Mihailov, Taideakatemian toinen antiikkisali, 1836.

Ivan Betskoin aikana tärkeimmät maalaustaiteen opettajat olivat Dmitri Levitski (muotokuvamaalaus), Gavril Kozlov (historiamaalaus) ja Semjon Šedrin (maisemamaalaus). Palkka oli huono ja opettajat vaihtuivat jatkuvasti hankalien elämänolosuhteidensa takia. Velkojensa takia heidän omaisuuttaan ulosmitattiin tai he joutuivat veloistaan vankilaan.^selvennä

Opetuksen suuntaviivoja

Klassismin perusteiden opetusta tuettiin vuonna 1772 julkaistulla Anton Losenkon kirjalla Ihmisen mittasuhteiden lyhyt selostus. Tämä taidemaalari-kirjailija sai surmansa hämärissä olosuhteissa vuonna 1773.

Jo 1700-luvun lopulla piirustusluokalla alettiin siirtyä realistisempaan kuvaukseen kuin aikaisemmin. Kun myös lomilla piti työskennellä, oppilaat saivat kosketuksen ympäristöönsä. Kuvanveisto- ja maalausluokilla ei varhaisia realismin suuntaisia kokeiluja sallittu. Opettajat saattoivat repiä oppilaiden piirustukset tai tuhota veistokset, jotka oli hävitettävä muotteja myöten, jos ne opettajan mielestä olivat jotenkin rahvaanomaisia. Realistisemman kansankuvauksen katsottiin pilkkaavan antiikin Kreikan ja Italian renessanssin tuotteita.

1800-luvulle tultaessa opetusta uudistettiin. Maalausluokalla tehtiin malliharjoitelmia ja ulkoilmaluonnoksia, arkkitehtiluokalla harjoiteltiin rakennustyömailla. Täydentäviä opetusaineita poistettiin ja teoriaa lisättiin. Vuonna 1893 oppilaitos jaettiin Taideakatemiaksi ja Taiteelliseksi Korkeakouluksi.^lähde?

Neuvostoliiton aika

Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen akatemia koki muutoksia. Neuvostoliiton aikana akatemian opetus jatkui, mutta se muutti nimeään ja organisaatiotaan useita kertoja. Koko Venäjän Taideakatemia perustettiin vuonna 1932, Neuvostoliiton taideakatemia vuonna 1947. Vuonna 1944 oppilaitos nimettiin Ilja Repinin mukaan Pietarin Repinille nimetty maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin valtiolliseksi akateemiseksi instituutiksi.

Taideakatemia tänään

Opetus on jaettu neljään tiedekuntaan: maalaustaide, grafiikka, arkkitehtuuri ja taidehistoria. Niissä opiskelu kestää viisi tai kuusi vuotta.

Opetusta Kotkassa ja Imatralla

Repin-instituutti on osa Venäjän taideakatemian laajaa organisaatiota. Instituutilla on sivutoimipiste myös Kotkassa. Kotkan Kyminlinnassa vuonna 2006 alkanut koulutus keskittyy klassisen maalaustaiteen opetukseen. Koulutusta jatkettiin kesällä 2008 muuton jälkeen Kotkan entisen Höyrypanimon tiloissa.

Pietarin taideakatemia tekee yhteistyötä myös Imatran taidekoulun kanssa.

Lähteet

• Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide – Ikoneista avantgarden kynnykselle. WSOY, 2006. ISBN 951-0-29968-5.

Aiheesta muualla

• Basile Baudez, L'académie impériale des beaux-arts de Saint-Pétersbourg (1757-1802), du Moujik à l'artiste. Thèse de l' École des Chartes soutenue en 2000. (ranskaksi)
• I. Repin St.Petersburg State Academy Institute of Painting, Sculpture and Architecture. (englanniksi) (venäjäksi)
• The St. Petersburg State Academic Institute of Fine Arts, ArtRoots.com (englanniksi)