Otto Karl von Rosen

Otto Karl Robert von Rosen (11. toukokuuta 1884 Solna, Ruotsi – 26. toukokuuta 1963 Breared, Halland, Ruotsi) oli ruotsalainen paroni, joka oli Saksan palveluksessa ensimmäisen maailmansodan aikana ja yritti sabotoida Norjasta Venäjälle Pohjois-Suomen läpi suuntautunutta sotatarvikkeiden kuljetuksia muun muassa levittämällä pernaruttobakteereita. Pernaruttoa oli tarkoitus tartuttaa kuljetuksissa käytettyihin hevosiin ja poroihin.

Elämäkerta muokkaa

Solnasta kotoisin ollut von Rosen palveli Ruotsin armeijassa luutnanttina ja oli mukana Lontoon olympialaisissa 1908 Ruotsin joukkueessa. Erottuaan armeijan palveluksesta 1909 hän asui Suomessa vuodesta 1912 alkaen toimien tehtaanjohtajana. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua von Rosen liittyi Suomessa toimineeseen maanalaiseen vastarintaliikkeeseen. Hän värväsi kolme agenttia, joiden tehtävänä oli toimittaa muun muassa räjähdysaineita Suomeen Ruotsin kautta Saksasta. Agenteista Raoul Graaf ja Gustav Halfdan Stärky olivat ruotsalaisia turkismetsästäjiä ja eränkävijöitä, kun taas Emil Jokela oli suomalainen. Von Rosen perusti toimintaa varten myös kaupan alalla toimineen peiteyrityksen, koska salainen toiminta edellytti runsasta matkustamista, mikä saattoi herättää viranomaisten huomiota eri maissa. Von Rosenin kerrotaan olleen mukanaan sabotaasitoiminnassa Muurmannin ratatyömaalla, jossa hän räjäytti ammusvarikon ja osan rakenteilla ollutta rataa.

Vuoden 1916 aikana von Rosen alkoi toimittaa Suomeen myös Saksasta hankittuja pernaruttobakteereita. Bakteerit oli sijoitettu sokeripalojen sisään pieniin lasiampulleihin, ja niitä oli tarkoitus levittää Suomessa venäläisten varuskuntien hevostalleille hevosten rehun joukkoon. Tämä oli osa sitä biologista sodankäyntiä, jota Saksa kävi liittoutuneita vastaan tuohon aikaan vaihtelevalla menestyksellä.

Syyskuussa 1916 von Rosen saapui taas Tukholmaan Berliinistä. Hänellä oli nyt mukanaan Suomeen toimitettavaksi pernaruttobakteerien lisäksi lihasäilykepurkkeihin pakattua termiittiä sekä magnesiumjauhetta ja kynänmuotoisia sytyttimiä termiitin sytyttämiseen. Von Rosen kuljetti nämä tarvikkeet agenttiensa kanssa Pohjois-Ruotsiin Vittangiin, josta ne oli tarkoitus kuljettaa salaa Suomeen. Venäläiset olivat kuitenkin vahvistaneet rajavalvontaa, joten miehet joutuivat siirtymään pohjoisemmaksi Sopperoon. Sopperossa paikallinen poliisi tuli kuitenkin epäluuloiseksi ja tarkasti miesten matkatavarat takavarikoiden lopulta jäljellä olleen termiitin. Magnesium, sytyttimet sekä pernaruttobakteerit jäivät kuitenkin miesten haltuun.

Von Rosen miehineen lähti nyt Sopperosta Karesuvantoon. Täällä he yrittivät useita kertoja päästä yhteyteen Suomen puolen vastarintamiesten siinä kuitenkaan onnistumatta. Von Rosen lähti 6. joulukuuta 1916 Norjan Kautokeinoon yhdessä Stärkyn ja Emil Jokelan kanssa Graafin jäädessä Ruotsiin. Vuoden 1916 lopulla von Rosen sai lopulta yhteyden Suomessa toimivaan vastarintaan ja toimitti heille porokyydillä mukanaan tuomiaan tarvikkeita. Paleltumavammoista kärsineet von Rosen ja Emil Jokela saapuivat Karasjoelle 14. tammikuuta 1917 ja von Rosen lähetti täältä sähkeen toimeksiantajilleen Tukholmaan.

Norjalaiset viranomaiset pidättivät von Rosenin, Stärkyn ja Jokelan Kautokeinossa 1. helmikuuta 1917. Stärky ja Jokela sekä miehiltä takavarikoidut tarvikkeet kuljetettiin Vadsöhön, ja von Rosen vietiin Kristianiaan. Miehillä oli ollut pidätyshetkellä hallussaan vielä purkillinen magnesiumjauhetta, sytyttimiä, kamera, pistooli ja kivääri, von Rosenin pitämä päiväkirja, pullollinen suuvettä, Ruotsin, Suomen ja Venäjän rahaa sekä kaksi laatikollista sokeripaloja. Kuulusteluissa miehet kiistivät syyllistyneensä vakoiluun tai sabotaasiin ja kertoivat aikoneensa vain avustaa suomalaisia sekä Suomessa olleita saksalaisia sotavankeja. Lopulta viranomaiset karkottivat von Rosenin 21. helmikuuta Ruotsiin ja luopuivat syytteistä Stärkyä ja Jokelaa vastaan. Takavarikoitu materiaali toimitettiin Kristianiaan tarkempia tutkimuksia varten.

Tutkimuksissa paljastui, että sokeripalat sisälsivät pieniä lasiampulleja, joissa oli pernaruttobakteereita, suuvesipullossa oli bakteeriliuosta, jota oli ollut tarkoitus levittää karjanrehuun, ja lisäksi peltisessä pöytäsuolapurkissa olikin sisältönä voimakasta räjähdysainetta. Nämä löydöt hälyttivät Norjan viranomaiset ja neljä kuukautta myöhemmin he tutkivat saksalaisen diplomaattikuriirin paroni Walter von Rautenfelsin matkatavarat ja löysivät sieltä pommeja, sytyttimiä sekä pernaruttobakteereita sisältäneitä sokeripaloja. Von Rautenfels oli toimittanut näitä tarvikkeita säännöllisesti Saksasta diplomaattipostin mukana Norjaan ja Ruotsiin. Täältä niitä oli viety Suomeen ja myös norjalaisissa satamissa käyneisiin amerikkalaisiin laivoihin oli asetettuja pommeja.

Norjalaisten takavarikoimat sokeripalat vietiin Yhdysvaltoihin, jossa ne tuhottiin vuonna 1965. Vuonna 1997 löytyi Trondheimin poliisimuseon arkistosta vielä pari von Rosenilta 1917 takavarikoitua sokeripalaa. Toisessa palassa ollut ampulli sisälsi vielä eläviä pernaruttobakteereita.

Otto von Rosen palasi Saksaan, josta hänet lähetettiin Turkkiin Turkin ilmavoimissa toimineeseen hävittäjäyksikköön. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä von Rosen oli mukana Kuurinmaalla toimineissa saksalaisissa Freikorps-joukoissa ja asettui sittemmin asumaan Danzigiin mutta hän muutti sieltä takaisin Ruotsiin 1939.

Otto Karl von Rosen

Elämäkerta muokkaa

Lähteet muokkaa