Ostrohin raamattu
Ostrohin raamattu on ensimmäinen täydellinen kirkkoslaavinkielinen laitos kanonisen Raamatun Uudesta ja Vanhasta testamentista ja kolmesta ensimmäisestä makkabilaiskirjasta. Se on julkaistu Ostrohissa 1580–1581. Julkaisemisen taustavoima oli ruhtinas Konstanty Wasyl Ostrogski.[1][2]
Ostrohin raamatun on painanut Ivan Fedorov vuosina 1580–1581 silloisessa Puola-Liettuassa Ostrohissa (nyk. Ukrainassa) Ostrohin kirjapainossa 1 500–2 000 kappaleen painoksena.[3][4][5] Se on ensimmäinen täydellinen kirkkoslaavinkielinen kanonisen Raamatun laitos. Se sisältää Uuden ja Vanhan testamentin ja kolme ensimmäistä makkabilaiskirjaa. Tekstin valmistuksen ja painamisen rahoitti ruhtinas Konstanty Wasyl Ostrogski. 628 lehteä käsittävä kirja sisältää lähes 1 400 otsikkovinjettiä, alkukirjainta ja loppuvinjettiä, ja se on hienoimpia esimerkkejä 1500-luvun ukrainalaisesta kirjapainotaidosta. Teksti perustuu ruhtinas Ostrogskin kokoamiin Raamatun kirkkoslaavin- ja kreikankielisiin lähteisiin, joukossa Novgorodin arkkipiispa Gennadi Novgorodilaisen täydellinen vuoden 1499 Raamattu,[1] jonka hän sai tsaari Iivana Julmalta. Ostrogskin haluun perustaa kirjapaino ja julkaista sen painama kirkkoslaavinkielinen Raamattu vaikutti pyrkimys suojella ortodoksista uskoa leviämässä olevaa katolisuutta vastaan. Siinä tarkoituksessa hän aloitti aineiston kokoamisen jo paljon aikaisemmin.[6] Ostrogski oli myös ukrainalaisen kulttuurin suojelija[7].
Koristelun puuleikkaukset teki kirjanpainaja Fedorov itse.[6]
Herasym Smotrytskyi johtamat Ostrohin akatemian tutkijat vertasivat Vanhan testamentin lähteitä Septuagintaan tai käänsivät niitä uudestaan, toisinaan virheellisesti. Raamatun alussa on Ostrogskin ja Smotrytskyin alkusanat, Smotrytskyin Ostrogskiille omistamat runot ja Fedorovin jälkikirjoitus. Se on keskibulgarian ja itäslaavilaisen ortografian, fonetiikan ja morfologian sekoitusta. Sanaston venäjän painotus on todennäköisimmin peräisin Fedorovilta.[1]
Pamvo Berynda on tutkinut Ostrohin raamatun tekstiä ja käyttänyt siitä aineistona Leksykonissa (1627). Ostrohin raamatusta peräisin olevia psalmeja ovat translitteroineet latinalaiselle kirjaimistolle esimerkkeinä muinaisslaavista tšekkiläinen M. Filonomos-Benešovský (1587) ja puolalainen L. Górnicki (1594). Faksimilejäljennös Ostrohin raamatusta on julkaistu Kanadassa Winnipegissä 1983.[1]
Ostrohin raamattukäännös oli 170 vuotta käytössä Ukrainassa ja koko ortodoksisessa slaavilaisessa maailmassa sekä Moldovassa. Painosta arvioidaan olevan jäljellä noin 300–350 kappaletta kirjastoissa, museoissa ja arkistoissa.[8][6]
Raamattu painettiin Arsenios Kreikkalaisen ja Zahari Afanasevin[6] tekemin pienin korjauksin Moskovassa 1663. Tekstiä korjasi myöhemmin tutkijaryhmä, jota johtivat ensin Jepifani Slavynetsky ja myöhemmin Ja. Blonnitskyi ja Varlaam Laštševskyi, ja se palveli Vulgatan ainesten poistamisen jälkeen vuoden 1751 synodisen Raamatun eli Elisabetin Raamatun ja useiden myöhempien kirkkoslaavinkielisten painosten pohjana.[1] Elisabetin Raamattu tarkoittaa 18. joulukuuta 1751 julkaistua versiota, jonka Venäjän keisarinna Elisabet antoi tehtäväksi Kiovan akatemian professoreille Varlam Laštševskyille ja Gedeon Slonimskyille.[8] Venäjän ortodoksinen kirkkokin myöntää nykyisin, että Elisabetin Raamattu perustuu Ostrohin raamattuun[9].
Ostrohin akatemia on julkaissut vuonna 2006 Ostrohin raamatun nykyukrainaksi. Käännöstyön teki arkkimandriitta, teologian professori Rafail Torkonjak, ja häneltä meni työhön 30 vuotta.[9]
Ostrohin raamatun kunniaksi on vuonna 2007 lyöty muistoraha.[10]
Suomessa muokkaa
Kansalliskirjaston Slaavilaiseen kirjastoon hankittiin vuonna 1930 Fedorovin alkuperäispainoksen kappale, joka on peräisin professori Viljo Mansikalta.[11][7] Sergei Bogatyrev on tutkinut tätä kappaletta ja kirjoittanut siitä artikkelin.[12]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Ostroh Bible Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 24.9.2022, päivitetty 16.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Lubomyr Wynar: Ostrozky, Kostiantyn Vasyl (alkuteos Encyclopedia of Ukraine, vol. 3 (1993)) Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Ja. D. Isajevytš: Ostrozka Biblija (ОСТРОЗЬКА БІБЛІЯ) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), osa 7: Мі-О, history.org.ua. 2010. Viitattu 16.9.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Ja. D. Isajevytš: Fedorov Ivan (ФЕДОРОВ Іван) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), history.org.ua. Viitattu 16.9.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Bohdan Struminsky: Fedorovych (Fedorov), Ivan (alkuteos Encyclopedia of Ukraine, vol. 1 (1984)) Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 16.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Anna Vlasova, The Ostog Bible (Arkistoitu – Internet Archive) The London Library Blog 13.8.2012
- ↑ a b Elisabeth Tokoi, "Mitä tiedämme Ostrogin Raamatusta ja Ivan Fedorovista?" Miscellanea bibliographica, 11, 1971, s. 115–123 (HY:ssä olevasta s. 121–122)(Verkossa, Kansalliskirjasto)
- ↑ a b The anniversary of the Ostrog Bible, The Odessa Journal 12.7.2022 (englanniksi)
- ↑ a b Olha Reshetylova, Ostroh Bible brought to Kyiv day.kyiv.ura 21.11.2006, viitattu 24.9.2022 (englanniksi)
- ↑ The Ostroh Bible (Arkistoitu – Internet Archive) The Association of numismatists and collectors of Ukraine. Viitattu 24.9.2022 (englanniksi)
- ↑ Jarmo Suonsyrjä, Slaavilaisen kirjaston kokoelmien synty ja kartunta, Bibliophilos 2/1992 51. vuosikerta s. 17–20 (pdf)
- ↑ Sergei Bogatyrev, The Ostroh Bible from the National Library of Finland The Slavonic and East European Review Modern Humanities Research Association Volume 92, Number 4, October 2014 s. 704–728 (katkelma maksullisesta artikkelista)
Kirjallisuutta muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ostrohin raamattu Wikimedia Commonsissa
- Ostrog Bible Archive.org