Viljo Mansikka
suomalainen kansanrunouden tutkija
Viljo Johannes Mansikka (7. lokakuuta 1884 Viipuri – 20. maaliskuuta 1947 Helsinki)[1] oli suomalainen kansanrunoudentutkija. Hän oli vertailevan kansanrunouden ylimääräinen Helsingin yliopiston professori vuodesta 1927.[2] Hänen väitöskirjansa Über russische Zauberformeln synnytti aikanaan laajaa kansainvälistä keskustelua.[3]
Mansikka oli vuosina 1929–1932 Suomen Laulun, vuosina 1928–1944 Suomalais-latvialaisen yhdistyksen ja vuosina 1936–1944 Suomalais-tšekkoslovakialaisen kerhon puheenjohtaja. Mansikka toimi Etuvartiokansojen klubin puheenjohtajana 1920–1928. Hän kuului vuodesta 1924 Suomalaiseen Tiedeakatemiaan ja vuodesta 1928 Prahan slaavilaiseen instituuttiin ulkomaalaisena jäsenenä.[1][4]
Julkaisuja muokkaa
- Über russische Zauberformeln, 1909 (väitöskirja)
- Die Religion der Ostslaven I, 1922
- Litauische Zaubersprüche, 1929
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Pirkko-Liisa Rausmaa: Mansikka, Viljo Johannes (1884 - 1947) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 1336
- ↑ Jussi-Pekka Hakkarainen, Lukulampun valossa
- ↑ Jussi-Pekka Hakkarainen : Oppineiden talossa. Helsingin yliopiston slavistien kansainväliset verkostot Suomen Yliopistollisen Avustuskomitean toiminnan yhteydessä vuosina 1921–1925, Pro gradu -tutkielma, Nykykielten laitos, Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta 2011, sivu 35-37