Operaatio Linebacker I
Operaatio Linebacker I oli Yhdysvaltain ilmavoimien ja laivaston ilmavoimien Pohjois-Vietnamia vastaan järjestetty ilmaiskuoperaatio Vietnamin sodan aikana 10. toukokuuta – 23. lokakuuta 1972. Sen tavoitteena oli estää Pohjois-Vietnamin sotilaallinen voitto niin sanotun pääsiäshyökkäyksen aikana ja pakottaa pohjoinen neuvottelemaan rauhasta Yhdysvalloille hyväksyttävin ehdoin. Richard Nixon määräsi iskut pohjoiseen keskeytettäviksi, kun pohjoisen hyökkäys oli tyrehtynyt ja pohjoisen uskottiin alkaneen neuvotella paremmin ehdoin.
| Operaatio Linebacker I | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Vietnamin sotaa | |||||||
 Ilmaisku siltaa vastaan Hải Dươngissa.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
ilmavoimat 44 lentokonetta |
62 lentokonetta | ||||||
Operaatiota pidettiin huomattavasti menestyksekkäämpänä kuin esimerkiksi sitä edeltänyttä operaatio Rolling Thunderia. Ilmavoimilla oli Linebacker I:n aikana käytössään esimerkiksi laserohjattuja pommeja, jotka tekivät mahdollisiksi entistä tarkemmat iskut kohteita vastaan. Operaatiota seurasi joulukuussa 1972 operaatio Linebacker II.
Tausta muokkaa
Aikaisemmat Pohjois-Vietnamiin kohdistuneet suuret ilmapommitukset olivat päättyneet operaatio Rolling Thunderin loputtua vuonna 1968. Uusien ilmapommitusten aloittamista oli alettu suunnitella jo vuoden 1972 alussa. Maaliskuussa Yhdysvaltojen ilmavoimat ja laivasto olivat jo tuoneet Vietnamiin huomattavia vahvistuksia tulevaa operaatiota varten. Uusien ilmapommitusten tarpeellisuudesta vakuututtiin viimeistään Pohjois-Vietnamin aloitettua huhtikuussa niin sanotun pääsiäishyökkäyksensä.[1]
Operaatio Linebackerillä oli kaksi strategista tavoitetta: sen tuli estää Pohjois-Vietnamin sotilaallinen voitto ja pakottaa maa neuvottelemaan Yhdysvalloille hyväksyttävissä olevin ehdoin. Operatiivisia tavoitteita oli kolme; Pohjois-Vietnamissa olevien täydennysten ja tarvikkeiden tuhoaminen, maan eristäminen sen huoltoyhteyksistä ulkomaille ja sen Etelä-Vietnamiin tuomien täydennys- ja tarvikekuljetusten estäminen. Operaatio Rolling Thunderin tavoin kohteena tulisivat olemaan esimerkiksi maantiet, rautatiet, sillat, varastot, parakit ja voimalaitokset. Operaatio Linebackerin aikana sotilasjohdolle annettiin kuitenkin paljon vapaamat kädet valita iskujen kohteet. Toinen huomattava ero oli uudet asetekniikat,[2] jotka mahdollistvat huomattavasti aiempaa tarkemmat iskut.[1] Käytössä oli nyt esimerkiksi laserohjattuja ja elektro-optisesti ohjattuja pommeja.[2]
Operaatio muokkaa
Operaatio Linebacker I:n ensimmäinen ilmaisku tehtiin 10. toukokuuta 1972. 32 ilmavoimien McDonnell Douglas F-4 Phantom -hävittäjäpommittajaa iski Long Biênin siltaa ja Yên Viênin rautatieasemaa vastaan Hanoissa. Grumman A-6 Intruder- ja LTV A-7 Corsair II -koneet pudottivat 12. toukokuuta miinoja Hải Phòngin satamaan.[2] Yksi operaation onnistuneimmista yksittäisistä iskuista oli Thanh Hóan sillan tuhoaminen 13. toukokuuta. Siltaa oli pommitettu useaan otteeseen operaatio Rolling Thunderin aikana, mutta se oli säilynyt ehjänä. Siltaa ei saatu sittemmin korjattua koko loppusodan aikana.[1] Seuranneiden päivien aikana tehtiin myös useita iskuja Hanoista Kiinaan johtaville rautateille ja niiden silloille. Siltojen korjaamista häirittiin jatkoiskuilla. Kesäkuun loppuun mennessä oli tuhottu yli 400 siltaa ja tunnelia.[2]
Rautatie- ja maantieverkkoon kohdistuneiden iskujen jälkeen hyökättiin Pohjois-Vietnamin polttoainevarastoja, sotilastukikohtia ja sähkövoimaloita vastaan. Tarkempien pommien avulla saatettiin hyökätä kohteita vastaan myös lähellä siviiliasutusta ilman suurempia siviiliuhreja. Syyskuuhun mennessä Pohjois-Vietnamista etelään tuotujen täydennysten määrä oli jo puolittunut operaation alkuun verrattuna. Etelä-Vietnamin asevoimien oli myös onnistunut vallata takaisin huomattava osa sen pääsiäishyökkäyksen aikana menettämistä alueista.[2]
Operatiolla oli myös haasteita. Suurimmat yksittäiset tappiot koettiin 27. kesäkuuta, jolloin ilmavoimat menetti neljä Phantom-konettaan. Kolme niistä menetettiin Pohjois-Vietnamin Mikojan–Gurevitš-koneille niin, ettei pohjoisvietnamilaiset kärsineet lainkaan tappioita.[1] 12. elokuuta mennessä oli ollut tarkoitus suorittaa 22 400 sotalentoa, mutta näistä 15 prosenttia oli jouduttu peruuttamaan huonon sään takia. Esimerkiksi Henry Kissinger arvosteli kovin sanoin peruutettujen lentojen määrää.[1]
2. toukokuuta 1972 katkenneet rauhanneuvottelut Pohjois-Vietnamin ja Yhdysvaltojen välillä aloitettiin uudelleen 12. toukokuuta eli hieman jälkeen operaatio Linebacker I:n alun. Vasta syyskuussa pohjoisessa oltiin valmiita keskustelemaan ehdoista, jotka olisivat mahdollisia myös Yhdysvalloille. Richard Nixon keskeytti Pohjois-Vietnamin pommitukset 23. lokakuuta.[2]
Seuraukset muokkaa
Operaation päättyessä Pohjois-Vietnamiin oli tehty noin 18 000 taistelulentoa[1] ja pommeja pudotettu 155 548 tonnia.[2] Yhdysvaltojen ilmavoimat oli menettänyt 44 lentokonetta. Niistä viisi oli tuhoutunut ilmatorjuntatulessa, 12 ilmatorjuntaohjusten takia ja 27 vietnamilaisten hävittäjille. Laivaston ilmavoimien tappiot olivat 47 konetta, joista 27 menetettiin ilmatorjuntatulessa, 17 ilmatorjuntaohjuksille ja yksi hävittäjille. Pohjois-Vietnamin ilmavoimat oli menettänyt 62 hävittäjää.[1]
Linebacker I oli huomattavasti menestyksekkäämpi kuin aikaisempi operaatio Rolling Thunder. Operaation menestykseen vaikutti esimerkiksi iskuille annetut vapaammat kädet sekä uusi teknologia ja tarkemmat iskut ilman sivullisia uhreja.[2]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Operaatio Linebacker I Wikimedia Commonsissa
