Operaatio Cedar Falls
Operaatio Cedar Falls oli Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin asevoimien toteuttama operaatio Vietkongin ja Pohjois-Vietnamin asevoimia vastaan Vietnamin sodan aikana 5.–26. tammikuuta 1967 Etelä-Vietnamin niin sanotun Rautakolmion alueella.
| Operaatio Cedar Falls | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Vietnamin sotaa | |||||||
 Kartta operaation toteutuksesta
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
83 kaatunutta |
750 kaatunutta | ||||||
Operaatio onnistui ensisijaisissa tavoitteissaan ja Rautakolmio vallattiin pienin tappion. Vihollisen joukkojen tuhoamisessa ei kuitenkaan onnistuttu, vaan niiden onnistui vetäytyä Kambodžan puolelle. Yhdysvalloissa sodan vastaista mielipidettä vahvisti uutisointi 6 000:n asukkaan Bến Súcin kylän pakkoevakuoinnista ja tuhoamisesta.
Tausta muokkaa
Rautakolmio oli noin 310 neliökilometrin kokoinen alue Etelä-Vietnamin Bình Dươngin maakunnassa parin tunnin matkan päässä maan pääkaupunki Saigonista. Alue oli tunnettu vietnamilaisten vastarintataistelijoiden tukialueena jo Ranskan siirtomaakaudella. Indokiinan sodan päätyttyä ja maan jakauduttua kahtia Pohjois-Vietnam oli aloittanut joukkojen ja tarvikkeiden lähettämisen sinne tukialueen luomiseksi. Vietkongilla oli laajaa kannatusta paikallisten keskuudessa. Vietnamin sodan sytyttyä rautakolmio oli Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin joukkoja vastaan tehtyjen hyökkäysten tukialue. Sen puolustamiseksi oli rakennettu vahvoja linnoituksia ja tunneliverkko. Yhdysvaltojen pitkän aikavälin suunnitelma oli ajaa vihollisen joukkoja pois asutetuilta alueilta, jolloin ne voitasiin tuhota. Yhdysvallat oli toteuttanut syyskuussa 1966 alueella operaatio Attleboron. Vaikka operaatio oli sinänsä voitto yhdysvaltalaisille, Vietkong ja pohjoisvietnamilaiset olivat palanneet rautakolmioon yhdysvaltalaisjoukkojen vetäydyttyä operaation päätyttyä. Operaatio Cedar Falls seurasi tammikuussa 1967.[1]
Military Assistance Command, Vietnamin (MACV) komentaja kenraali William Westmoreland määräsi sotatoimien valmistelut niin sanotun War Zone C:n alueella kesällä 1966. Sotatoimet oli tarkoitus aloittaa joulun ja uudenvuoden lomien jälkeen. Suunnittelu oli II FFV:n komentajan kenraaliluutnantti Jonathan O. Seamanin vastuulla. Seaman piti operaation toteutusta Rautakolmion alueella myös suunnitellun operaatio Junction Cityn toteuttamisen edellytyksenä. Ennen operaation toteuttamista Vietkongin sissien liikkeitä alueella tarkkailtiin kuukausien ajan. Operaation tavoitteeksi asetettiin Vietkongin sotilasalue IV:n päätukikohta. Operaation toteuttamiseksi päätettiin käyttää niin sanottua vasara ja alasin -taktiikkaa. Alasimen muodostivat operaation ensimmäisessä vaiheessa joukot, jotka valtaisivat ilmateitse 5.–8. tammikuuta Bến Súcin kylän Rautakolmion luoteiskulmassa. Vasaran muodostaisivat 9. tammikuuta operaation toisessa vaiheessa idästä länteen hyökkäävät joukot. Joukot koostuivat kahdesta Yhdysvaltojen ja yhdestä Etelä-Vietnamin divisioonasta sekä niitä tukevista tykistön ja ilmavoimien yksiköistä.[2]
Operaatio muokkaa
Operaation ensimmäinen vaihe alkoi 5. tammikuuta 1967. Hieman yli 400 miehen vahvuinen yhdysvaltalainen jalkaväen pataljoona kuljetettiin Vietkongin pataljoonan puolustamaan Bến Súcin kylään 60:llä helikopterilla. Yllätyksen varmistamiseksi hyökkäystä edeltävää tulivalmistelua ei tehty. Yllätyksessä onnistuttiin lähes täydellisesti, ja kylä oli vallattu keskipäivään mennessä. Paikalle tuotiin etelävietnamilainen pataljoona suorittamaan kylän etsintöjä. Vietkongin tunnelit räjäytettiin ja lähistön puut ja pensaikot raivattiin. Kylän noin 6 000 asukasta siirrettiin leirille Phú Cườngin lähistölle.[2]
Aamulla 9. tammikuuta viisi yhdysvaltalaista jalkaväenpataljoonaa, kaksi ratsuväen pataljoonaa ja tykistöpataljoona aloittivat operaation vasaravaiheen rautakolmion pohjoispuolella. Niitä tukivat hyökkäävät joukot idästä.[2] Operaation toteuttamiseen osallistui yhteensä noin 30 000 yhdysvaltalaista ja etelävietnamilaista sotilasta.[1] Pääosan varsinaisesta työstä toteutettiin kuitenkin pienillä yksiköillä, jotka osallistuivat päivin vihollisen etsintään ja väijytyksiin öisin. Joukot eivät kohdanneet kiivasta vastarintaa, sillä pohjoisvietnamilaiset pyrkivät taistelun sijana vetäytymään omien joukkojensa säästämiseksi. Operaatio päättyi 26. tammikuuta.[2]
Seuraukset muokkaa
Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin joukkojen kärsimien tappioiden, viholliselle aiheutettujen tappioiden ja materiaalivahinkojen kannalta operaatio Cedar Falls oli huomattava menestys.[2] Joukot oppivat paljon esimerkiksi vihollisten käyttämien suojien tuhoamisesta, helikopterien laskeutumispaikkojen valmistelusta ja pioneeritoiminnasta. Tunnetuiksi tulivat nyt vihollisen tunneliverkostoa vastaan käytetyt niin sanotut tunnelirotat. Rautakolmion alueella oli tuhottu 2 711 eekkeriä metsää ja valmisteltu 34 laskeutumispaikkaa helikoptereille. MACV:n arvion mukaan vihollselta oli kaatunut 750 miestä ja 280 vankeina. Chiêu Hồi -ohjelman mukaisesti 540 vihollista oli loikannut Etelä-Vietnamin puolelle. Operaatiota toteuttaneet joukot olivat kärsineet 83 miestä kaatuneina ja 345 haavoittuneina. Vietkong oli menettänyt tärkeän tukialueen pääkaupunki Saigonin vieressä.[2]
Operaation pidempiaikaiset tulokset jäivät kuitenkin huomattavasti pienemmäksi. Vietkong oli vetänyt joukkonsa Kambodžan puolelle, eikä niitä onnistuttu siksi tuhoamaan. Yhdysvaltojen johto ei vielä sodan tässä vaiheessa sallinut esimerkiksi ilmaiskujen tekemistä Kambodžan puolelle. Yhdysvalloissa operaation julkisuuskuva kärsi Bến Súcin kylän tuhoamisesta ja sen aiheuttamasta pakolaistilanteesta. The New Yorker -lehden toimittaja Jonathan Schell julkaisi kesällä 1967 laajan reportaasin kylän tuhoamisesta. Uutisointi johti osaltaan Vietnamin sodan vastaisen liikkeen vahvistumiseen.[1]