Oleg Makarov
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Oleg Grigorjevitš Makarov (ven. Олег Григорьевич Макаров, 6. tammikuuta 1933 Udomljassa, Venäjän SFNT:ssä, Neuvostoliitossa – 28. toukokuuta 2003 Moskovassa, Venäjällä) oli neuvostoliittolainen insinööri ja kosmonautti.
| Oleg Grigorjevitš Makarov | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. tammikuuta 1933 Udomlja Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 28. toukokuuta 2003 (70 vuotta) Moskova, Venäjä |
| Kansalaisuus |
Venäjä |
| Ammatti | insinööri |
| Ura | |
| Tyyppi | Avaruuslennolle osallistuja |
| Aika avaruudessa | 21 vuorokautta |
| Eläköityminen | 4. huhtikuuta 1986 |
| Lennot | |
| Sojuz 12 | |
| Sojuz 18-1 | |
| Sojuz 27 | |
| Sojuz 26 | |
| Sojuz T-3 | |
Elämäkerta muokkaa
Oleg Makarov valmistui insinööriksi moskovalaisesta Bauman-instituutista vuonna 1957. Hän pääsi Vostok-avaruusaluksen suunnitteluinsinööriksi. Hän osallistui myös Saljut-avaruusaseman suunnitteluun. Vuonna 1966 hänet valittiin kosmonauttikoulutukseen. Hän kuuluin niihin kosmonautteihin, jotka koulutettiin Neuvostoliiton suunnittelemaa Kuu-lentoa varten.
Vuonna 1973 Makarov lensi ensi kerran avaruuteen, aluksena oli Sojuz 12. Vuonna 1975 hän oli valmis Sojuz 18-1 -lennolle, jonka laukaisu jäi ballistiseksi lennoksi. Vuonna 1978 Makarov lensi Saljut 6 -avaruusasemalle Sojuz 27 -aluksella palaten Sojuz 26 -aluksella. Viimeisen avaruuslennon hän teki vuonna 1980, kun hän oli osa Saljut 6:n yhdeksättä miehistöä, avaruusalus oli Sojuz T-3. Kaikkiaan hän oli avaruudessa 21 vuorokautta.
4. huhtikuuta 1986 Makarov erosi kosmonauttijoukoista. Hänestä tuli NPO Energijan (nykyinen Energija) tekninen johtaja. Hän osallistui Mir-avaruusaseman ja Buran-avaruussukkulan suunnitteluun.
Makarov kuoli vuonna 2003 sydänkohtaukseen. Hän oli naimisissa ja perheessä on kaksi lasta.
Oleg Makarov sai kahdesti Neuvostoliiton sankari -mitalin ja neljä kertaa Leninin kunniamerkin.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oleg Makarov Wikimedia Commonsissa
- Biographie von Oleg Grigorjewitsch Makarow bei spacefacts.de
- Peter Stache: Raumfahrer von A bis Z. Berlin [Ost]: Militärverlag der Deutschen Demokratischen Republik 1988, ISBN 3-327-00527-3