Neuvostoliiton sankari
Neuvostoliiton sankari (ven. Герой Советского Союза, Geroi Sovetskogo Sojuza) oli korkein Neuvostoliiton myöntämä arvonimi. Sen kunniamerkkinä oli mitali, jossa kultainen tähti varustettuna punaisella nauhalla. Neuvostoliiton sankareille luovutettiin myös Leninin kunniamerkki.[1]
Neuvostoliiton hajottua palkinnon perinnettä jatkavat Venäjällä Venäjän federaation sankari, Ukrainassa Ukrainan sankari ja Valko-Venäjällä Valko-Venäjän sankari -kunniamerkit.
Historia ja sankareiksi nimitettyjä henkilöitä muokkaa
Neuvostoliiton keskushallinto perusti arvonimen 1934. Olemassaolonsa aikana arvonimi annettiin yhteensä 12 500 henkilölle, joista suurin osa oli suuren isänmaallisen sodan sankareita: 11 635 sankaria, sekä 101 kaksi ja kolme kolme kertaa arvonimellä palkittua henkilöä. Arvonimi voitiin myöntää postuumisti kuten Aleksandr Matrosoville, joka peitti vihollisen konekiväärin tulituksen omalla ruumiillaan, ja Timur Frunzelle, joka kuoli ilmataistelussa suurta ylivoimaa vastaan.[2]
Ensimmäiset mitalit saivat pilotit Anatoli Ljapidevski, Sigizmund Levanevski, Vasili Molokov, Mavriki Slepnjov, Nikolai Kamanin, Ivan Doronin ja Mihail Vodopjanov, jotka osallistuivat Jäämerellä uponneen jäänmurtaja Tšeljuskinin miehistön etsintä- ja pelastusoperaatioon helmikuussa 1934.
Talvisodan taistelutoimista Neuvostoliiton sankariksi nimitettiin 417 sotilasta.[1]
Kunnianimi myönnettiin 101 henkilölle kaksi kertaa. Näiden henkilöiden kunniaksi pystytettiin pronssinen rintakuvapatsas muistokirjoituksella.
Neuvostoliittolaiset lentäjät Aleksandr Pokryškin ja Ivan Kožedub saivat palkinnon kolmesti. Heidän kunniakseen oli tarkoitus pystyttää patsaat palatsin yhteyteen, jota ei koskaan kuitenkaan rakennettu. Myös Semjon Budjonnyille myönnettiin palkinto kolmesti. Georgi Žukov ja Leonid Brežnev saivat palkinnon neljä kertaa.
Arvonimi myönnettiin myös kahdelletoista sankarikaupungille ja Brestin linnoitukselle toisen maailmansodan aikaisen sankarillisuuden kunniaksi.
Arvonimi oli mahdollista myöntää myös ulkomaalaiselle. 44 ulkomaan kansalaista sai arvonimen. Saajina olivat Neuvostoliiton avaruusohjelmassa lentäneet kosmonautit ja eräät ulkomaiset valtiojohtajat.[3]
Arvonimi alkoi menettää arvostustaan 1970-luvulla. Monille poliittisille ja sotilaallisille johtajille myönnettiin syntymäpäivälahjoiksi mitaleja, vaikkeivät he koskaan elämänsä aikana tehneet minkäänlaisia urhoollisuutta vaativia tekoja isänmaansa hyväksi. Neuvostoliiton korkein neuvosto päätti 1988, ettei kunniamitalia voida myöntää ihmiselle kuin kerran elämänsä aikana.
Etuoikeuksia muokkaa
Sankariksi nimitetyille henkilöille myönnettiin monia etuoikeuksia:[4]
- ohituskaista asuntojonossa ja 50 prosentin alennus vuokraan
- vuosittainen edestakaisinmatka lentokoneen ensimmäisessä luokassa
- vapaalippu paikallisliikenteessä
- ilmainen lippu sanitoorioon tai lepokotiin kerran vuodessa
- etuja terveydenhuollossa ja vapaa-ajanviettopaikoissa
Sankarikaupunkien tunnus- ja muistomerkistöä muokkaa
-
Volgogradin vaakuna -
Sevastopolin vaakuna -
Kertšin vaakuna -
Kiovan vaakuna (1957-1995) -
Tulan lippu
-
Pietarin (Leningradin) sankarikaupungin kunniamerkki -
Sankarikaupungin obeliski Pietarissa
Filateliassa muokkaa
-
Brestin linnoitus -
Moskova -
Aleksandr Kosmodemjanski -
Sergei Gritsevets -
-
-
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
_and_Air_Battle).jpg)
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Antero Uitto ja Carl-Fredrik Geust: Mannerheim-linja — talvisodan legenda, s. 216. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-7042-1.
- ↑ Frunze, Timur Mikhailovich www.tracesofwar.com. Viitattu 4.6.2014.
- ↑ Статистика :: Герои страны www.warheroes.ru. (venäjäksi)
- ↑ Alander, Jussi-Pekka: Neuvostoliiton kunniamitalit, s. 14. Tampere: Apali, 2012. ISBN 978-952-5877-13-7.
Aiheesta muualla muokkaa
- Герои страны (venäjäksi)