Oi Herra, jos mä matkamies maan
Oi Herra, jos mä matkamies maan on virsi, jonka on sanoittanut Wilhelmi Malmivaara vuonna 1903. Se otettiin virsikirjaan 1938. Virren kaksi versiota ovat säveltäneet Mikael Nyberg 1920 ja Erik August Hagfors 1874.[1] Tätä virttä käytetään usein hautajaisissa.[2] Virsi kuuluu myös Siionin virsiin.[3]
Malmivaara kirjoitti tekstin toimiessaan pohjoispohjalaisen Paavolan seurakunnan kirkkoherrana. Teksti syntyi, kun paikkakunnalla raivonnut lavantautiepidemia oli vienyt hänen perheestään lyhyessä ajassa kolme jäsentä, äidin ja kaksi tytärtä. Se syntyi murheen murtaman ja yksinäisen miehen virtenä Erik August Hagforsin sävelmään "Minne käy tuulen ilmassa tie". Malmivaara oli mieltynyt lauluun ja toivoi sen päätyvän myös hengelliseen käyttöön. Kun virsi 1920-luvun alussa liitettiin kokoelmaan Hengellisiä lauluja ja virsiä, Mikael Nyberg sepitti siihen uuden sävelmän.[4]
Kurja matkamies maan muokkaa
Tuomari Nurmio teki 1979 virrestä pahennustakin aiheuttaneen mukaelman Kurja matkamies maan, joka julkaistiin hänen ensimmäisen singlensä a-puolena. B-puolella oli suuren menestyksen saanut kappale Valo yössä.[5][6]
Nurmio oli muuttanut virren sanoja jonkin verran. Sanat “Mua auta, Herra, mä toivon vaan” olivat nyt muodossa “Ai jumalauta, mä toivon vaan”, ja Herran sijaan laulettiin rouvasta.[6]
Kun Kurja matkamies maan esitettiin Yleisradion tauottomassa Kevyesti keskellä päivää -äänilevykonsertissa, Yleisradion puhelinkeskus tukkeutui kuuntelijoiden vihaisista soitoista.[7] Kappaletta käsiteltiin radion ohjelmaneuvostossa, kun eräs keskustalainen pastori oli sitä vaatinut.[6]
Yleisradio päätti, ettei levyä soiteta juontamattomissa ohjelmissa. Kun Heikki Harma (Hector) hieman myöhemmin haastatteli Nurmiota ohjelmassaan Pop eilen – tänään ja soitti ohjelman päätteeksi suuttumusta herättäneen levyn, minkäänlaista reaktiota ei syntynyt, vaikka ohjelma lähetettiin pääsiäissunnuntaina.[7]
Nurmio kertoo, että laulu aiheutti hänelle myös välirikon joidenkin sukulaisten kanssa, jotka olivat Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon körttejä.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Virret 631a ja 631b; Virsikirja; Evl.fi
- ↑ Muistotilaisuuden virret ja muu musiikki; Evl-fi
- ↑ Siionin virret, Virret 251-260; Herättäjäyhdistys
- ↑ Tauno Väinölä: Virsikirjamme virret, s. 647–648. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-611-2.
- ↑ Jukka Lindfors: Mielipahaa ohjelmaneuvostossa; Elävä arkisto; YLE 22.1.2010
- ↑ a b c d Jussi Lehmusvesi: Tää on viimeinen laulu: ‘Elämä on muualla’, Nurmio sanoo. Helsingin Sanomat, 27.8.2019, s. B 4–5. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 27.8.2019.
- ↑ a b Jake Nyman, Jukka Lindfors ja Pekka Gronow (toim.): Suomi soi 3: ääniaalloilta parrasvaloihin, s. 40. Helsinki: Tammi, 2004.