Nenäinniemi
Nenäinniemi on kaupunginosa Jyväskylässä ja osa Kuokkalan suuraluetta. Se sijaitsee Päijänteen Pohjanlahden ja Hämeenlahden rannalla. Sen väkiluku oli 2 196 joulukuussa 2020.[1]
| Nenäinniemi | |
|---|---|
 |
|
| Kaupunki | Jyväskylä |
| Suuralue | Kuokkala |
| Kaupunginosa nro | 26 |
| Väkiluku | 2 196 (2020) |
| Osa-alueet | Pohjanlahti, Maso, Kuivaniemi, Huhtalahti, Naattia, Salmenkivi |
Nenäinniemi on omakotitalovaltaista aluetta, mutta siellä on myös kerros- ja rivitaloja. Osa alueen kadunnimistä on nimetty niiden Hämeen pitäjien mukaan, joista ensimmäiset Jyväskylän seudun asukkaat tulivat (Pälkäne, Hauho, Alvettula, Sääksmäki ja Tuulos).[2][3] Kaupunginosassa on samanniminen niemi.
Historiaa muokkaa
Nenäinniemi asutettiin melko myöhään; vuoden 1845 pitäjänkartan mukaan niemellä ei ollut yhtäkään taloa.[4] Pieniä Korttajärvelle eli Puuppolaan kuuluneita vesijättömaita lukuun ottamatta niemi kuului Jyväskylän rekisterikylään. Nykyinen Tikan lähellä oleva Pohjanlahden pienalue puolestaan kuului Keljon kylään.[5][6] Isossajaossa Nenäinniemi jaettiin nykyisen Kuokkalan alueen kantatalojen kesken siten, että länsiosa tuli kuulumaan Kekkolalle, itäosa Kuokkalalle ja Naattiansaari Survolle.[7]
Alueen vanhimmat talot olivat Naattia, Maso ja Kuivaniemi.[8][9] Vuonna 1923 Toivo Salonen osti Naattian talon ja piti Naattiansaarella pientä teurastamoa.[10] Vuonna 1948 niemeen perustettiin vielä Vaskon ja Pönkälän talot Sortavalan maalaiskunnasta Nenäinniemeen sijoitetuille evakoille.[11] 1950-luvulla Tikan koulun lähelle, Pohjanlahden päähän syntyi Pohjanperäksi kutsuttu asuinalue.[12]
Nenäinniemen jätevesipuhdistamo perustettiin vuonna 1973.[13] Ensimmäiset asemakaavat Nenäinniemelle laadittiin 1980-luvulla.[14]
Nenäinniemessä toimi vuoteen 2010 asti 30 henkeä työllistänyt Fazerin Jyväskylän leipomo.[15] Fazer oli kymmenen vuotta aikaisemmin ostanut leipomon itselleen Ruthin leipomo Oy:ltä. Fazerin vetäytyessä rakennuksesta vanha omistaja päätti palata tiloihin ja leipomon toiminta jatkui yrittäjävetoisena Ruthin leipomon nimellä.[16] Nenäinniemessä on myös melontaseura Melanvilauttajat ry:n tukikohta.
Nimi muokkaa
Nenäinniemen nimi viittaa niemen moniin "neniin" eli pienempiin niemiin. Nientä on aikaisemmin kutsuttu myös Hämeenniemeksi, joka on samaa perua kuin läheisen Hämeenlahden nimi.[6] Ennen kaupunginosien ja asuinalueiden nimien virallistamista 1980-luvun yleiskaavan laatimisen yhteydessä Nenäinniemestä käytettiin myös nimitystä Nenäniemi tai jopa Nenyenniemi.[17]
Lähteet muokkaa
- Seppo Lähteenmäki: Wanha Keljo - osa nykyistä Jyväskylää: elämänmenoa ja muisteluksia Keljon kaupunkilaistuvasta maalaisympäristöstä. Jyväskylä: Keljon perinnekirjatoimikunta, 1992. ISBN 978-952-90-3704-9. teoksen tiedot Finnassa.
Viitteet muokkaa
- ↑ Jyväskylän väestö pienalueittain. Jyväskylän kaupunki. Viitattu 1.1.2022.
- ↑ Jyväskylän karttapalvelu (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 15.2.2014.
- ↑ Päiviö Tommila, Jyväskylän kaupungin historia 1837–1965, I osa. Jyväskylä 1972. s. 17–18.
- ↑ Maanmittauslaitoksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma) - Pitäjänkartasto - 3212 05 Ia.* -/- - Jyväskylä - Kansallisarkisto astia.narc.fi. Viitattu 28.7.2023.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3212 05 Jyväskylä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1963. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 28.7.2023)
- ↑ a b Wanha Keljo, sivu 528.
- ↑ Wanha Keljo, s. 40+45 (kartta ja sen selite).
- ↑ Wanha Keljo, s. 81 (kartta).
- ↑ Jyväskylän karttapalvelu (kts. historialliset kartat > peruskartta 1922) kartta.jkl.fi. Arkistoitu 22.11.2020. Viitattu 28.7.2023.
- ↑ Wanha Keljo, s. 163.
- ↑ Wanha Keljo, s. 91.
- ↑ Wanha Keljo, s. 86-87.
- ↑ Marja Kokko: Jyväskylän kaupungin historia 1965-2008 (s. 58, verkkoversiossa 32). Osittain korj. 2. p. Jyväskylän kaupunki, 2012. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Wanha Keljo, s. 90.
- ↑ Airola, Laura: Fazerilla paistuvat viimeiset leivät. 19.1.2009. YLE Keski-Suomi. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 19.1.2010.
- ↑ Ruthin leipomo > Historiaa N.d.. Ruthin leipomo Oy. Viitattu 19.12.2010.
- ↑ Jyväskylän kaupungin historia 1965-2008, s. 22 (verkkovers. 14).
