Miinanraivaaja
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Miinanraivaaja on alus, jolla raivataan merimiinoja laivaväyliltä ja satamista. Alukset jaetaan karkeasti kosketus- ja heräteraivaajiin.
Kosketusraivaajat muokkaa
Kosketusraivaaja on tyypeistä vanhempi. Alustyyppinä käytettiin aluksia, joiden peräkannella oli runsaasti tilaa raivauskaluston käsittelyä varten sekä raskaat nostopuomit ja vinssit.
Raivattaessa raivaaja hinaa perässään erityisillä kohoilla ja syvyysleijoilla varustettua vaijeria, jossa on määrävälein mekaanisia tai räjähdysnalleilla toimivia leikkureita, joiden osuessa merimiinan kiinnitysvaijeriin, vaijeri katkeaa ja miina kohoaa pintaan purettavaksi tai tuhottavaksi.
Raivaamisen estämiseksi tai hidastamiseksi oli erilaisia menetelmiä. Raivauskalustojen tuhoamiseen käytettiin joko räjähtäviä tai leikkurilla toimivia raivausesteitä.
Heräteraivaaja muokkaa
Heräteraivaaja rakennetaan antimagneettisista materiaaleista ja käytetään herätemiinojen etsintään ja tuhoamiseen. Aluksi herätemiinat raivattiin hinaamalla raivaaja-aluksen perässä ääniherätteisten miinojen tuhoamiseen tarkoitettua, potkuriääniä jäljittelevää ns. melukohoa ja magneettiherätteisten miinojen raivaamiseen käytettiin joko kohoilla varustettua kaapelilenkkiä, isoon tukinmuotoiseen kellukkeeseen tai useampaan rinnakkain hinattuun veneeseen sijoitettua sähkömagneettia. Virta näihin kaikkiin saatiin raivaajaan sijoitetusta erillisestä generaattorista.
Lähteet muokkaa
- Kijanen, Kalervo (toim.): Suomen Laivasto 1918 - 1968 Otava, 1968.
- Eero Pakkala (toim.): Suomi ja meri. WSOY 1981. ISBN 951-0-10692-5.
