Mih’ail Stefanovitš
Mih’ail Iharavitš Stefanovitš (valkoven. Міхаіл Ігаравіч Стэфановіч; ven. Михаил Игоревич Стефанович, Mihail Igorevitš Stefanovitš; s. 27. marraskuuta 1989 Minsk, Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto) on valkovenäläinen jääkiekkoilija, joka pelaa kotimaassaan Ekstraliga-joukkue H’K Njoman Hrodnassa. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä,[1] mutta Stefanovitš osaa pelata myös laidassa. Hän laukoo oikealta.[2]
| Mih’ail Stefanovitš | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. marraskuuta 1989 Minsk, Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus |
 Valko-Venäjä |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | oikea |
| Pituus | 189 cm |
| Paino | 97 kg |
| Seura | |
| Seura | H’K Njoman Hrodna |
| Sarja | Ekstraliga |
| Pelinumero | 10 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2006– |
| Aik. seurat |
H’K Homel (BXL) Reading Royals (ECHL) Toronto Marlies (AHL) Dinamo Minsk (KHL) Toros Neftekamsk (VHL) Lada Toljatti (VHL) Dizel Penza (VHL) Rapid City Rush (ECHL) |
| NHL-varaus |
98. varaus, 2008 Toronto Maple Leafs |
| KHL-varaus |
2. varaus, 2009 Dinamo Minsk |
Ura muokkaa
Seuraura muokkaa
Stefanovitš on Dinamo Minskin kasvatti. Hän debytoi seuran miesten kakkosjoukkueessa vain 14-vuotiaana Valko-Venäjän toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Vyšeišaja ligassa kaudella 2004–2005, mutta Stefanovitš siirtyi kesken kauden kuitenkin H’K Homelin kakkosjoukkueeseen. Hän pelasi siellä lähes koko kauden 2005–2006, mutta vain 15-vuotias Stefanovitš sai tililleen myös yhden Valko-Venäjän cupin ottelun Homelin Ekstraliga-joukkueessa. Hän debytoi Ekstraligassa kuitenkin seuraavalla kaudella 2006–2007, jolloin Stefanovitšin tulokaskausi toi 40 runkosarjaottelussa tehot 16+9=25 ja viidessä playoff-ottelussa tehot 1+1=2. Hän jakoi Homelin sisäisen maalipörssin kolmannen sijan Valentyn Oletskyin ja Vladimir Iljinin kanssa.[2]
QMJHL-joukkue Québec Remparts varasi Stefanovitšin 54. pelaajana CHL:n varaustilaisuudessa 2007. Hän pelasi alkukaudella 2007–2008 Homelissa yhden runkosarja- ja kahdeksan Valko-Venäjän cupin ottelua. Stefanovitš oli cupissa joukkueen paras maalintekijä kuudella osumallaan. Hän siirtyi kuitenkin jo QMJHL-kauden kynnyksellä Rempartsiin, jonka toiseksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies Stefanovitš oli tehoilla 32+34=66.[1] Hän voitti liigan tulokkaiden maalipörssin. Stefanovitš pelasi kauden aikana myös CHL Top Prospects Gamessa. Hänet palkittiin kauden päätteeksi QMJHL:n parhaana NHL-varausikäisenä pelaajana Mike Bossy Trophylla.[2]
Toronto Maple Leafs varasi Stefanovitšin neljännellä kierroksella 98. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2008. Kaudella 2008–2009 hän oli Rempartin paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 49+27=76. Stefanovitš sijoittui koko QMJHL:n maalipörssissä kolmanneksi. Hänestä tuli myös kaikkien aikojen eniten maaleja tehnyt valkovenäläispelaaja CHL:ssä Aljaksei Ložhkinin (43 maalia kaudella 1994–1995) jälkeen.[3] Stefanovitš oli Rempartin paras maalintekijä myös pudotuspeleissä 11 osumallaan.[1]
Dinamo Minsk varasi Stefanovitšin koko KHL:n varaustilaisuuden toisena pelaajana kesällä 2009 edellään vain Dmitrij Jaškin. Kesäkuussa 2009 hän teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Maple Leafsin kanssa.[4] Stefanovitš siirtyi kaudeksi 2009–2010 kuitenkin vielä Rempartsin vahvuuteen.[1] Kaudeksi 2010–2011 hän siirtyi Maple Leafsin organisaatioon. Stefanovitš aloitti kautensa AHL-joukkue Toronto Marliesissa, josta hän siirtyi kahden ottelun jälkeen ECHL-joukkue Reading Royalsin vahvuuteen. Stefanovitš pelasi siellä neljä ottelua, kunnes marraskuussa 2010 Maple Leafs lainasi hänet loppukaudeksi Dinamo Minskin KHL-joukkueeseen.[5] Stefanovitšin loppukausi toi siellä 21 runkosarjaottelussa yhden maalin ja neljässä playoff-ottelussa tehot 1+1=2. Hänet valittiin KHL:n helmikuun 2011 kuukauden tulokkaaksi.[2]
Tammikuussa 2011 Maple Leafs kauppasi Stefanovitšin oikeudet Dallas Starsiin vaihdossa Fabian Brunnströmiin.[6][7] Stefanovitš jatkoi kaudella 2011–2012 lainalla Dinamossa, mutta suurimman osan kaudestaan hän pelasi kuitenkin Ekstraligaa H’K Homelin vahvuudessa. Stefanovitš oli joukkueen paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies tehoilla 25+20=45. Hän sijoittui koko liigan maalipörssissä toiseksi edellään vain Metallurg Žlobinin Andrei Makrov sekä jakoi pistepörssin yhdeksännen sijan H’K Njoman Hrodnan Maksim Osipovin kanssa. Stefanovitš jakoi kuudella osumallaan Ekstraligan pudotuspelien maalipörssin voiton Metallurg Žlobinin Konstantin Baranovin kanssa. Hän voitti kauden päätteeksi pronssia.[2]
Kaudella 2012–2013 Stefanovitš jakoi Homelissa, jonka toiseksi paras pistemies hän oli Jauheni Salamonaun jälkeen tehoilla 17+29=46, joilla Stefanovitš sijoittui Ekstraligan pistepörssissä viidenneksi. Hän voitti myös Valko-Venäjän cupin piste- ja maalipörssin tehoilla 7+1=8. Turnaus päättyi Homelin voittoon. Kaudeksi 2013–2014 Stefanovitš siirtyi Venäjän toiseksi korkeimmalle sarjatasolle VHL-liigan Toros Neftekamskiin.[8] Kesken kauden, marraskuussa 2013 hän vaihtoi kuitenkin saman liigan Lada Toljattiin.[2] Kaudeksi 2014–2015 Stefanovitš siirtyi edelleen Dizel Penzaan.[9] Hän pelasi siellä 12 ottelua, kunnes marraskuussa 2014 Venäjän antidopintoimisto Rusada asetti Stefanovitšin väliaikaiseen kilpailukieltoon, kun hänen antamansa dopingnäyte sisälsi kiellettyjä aineita.[10] Stefanovitš ei pelannut loppukaudella enää otteluakaan. Huhtikuussa 2015 hänelle asetettiin lopulta kahden vuoden kilpailukielto 10. marraskuuta 2014 eteenpäin.[11]
Elokuussa 2015 Stefanovitš palasi kilpailukieltonsa myötä Pohjois-Amerikkaan ja teki vuoden mittaisen sopimuksen ECHL-joukkue Rapid City Rushin kanssa.[12] Hän jakoi kaudella 2015–2016 19 osumallaan joukkueen sisäisen maalipörssin voiton Spencer Pommellsin kanssa.[1] Stefanovitš valittiin joulukuussa 2015 ECHL:n viikon pelaajaksi. Kesäkuussa 2016 hän teki ECHL-sopimuksen Indy Fuelin kanssa. Stefanovitš ei kuitenkaan siirtynyt joukkueeseen ja palasi dopingrangaistuksensa kärsittyään marraskuussa 2016 kotimaahansa ja siirtyi H’K Njoman Hrodnan riveihin. Hän voitti kauden päätteeksi Valko-Venäjän-mestaruuden.[2]
Maajoukkueura muokkaa
Stefanovitš edusti Valko-Venäjää MM-kilpailuissa vuosina 2009, 2010, 2013 ja 2017, joista viimeisimmässä turnauksessa hän jakoi joukkueen sisäisen syöttöpörssin voiton Charles Lingletin kanssa neljällä syöttöpisteellään. Stefanovitš pelasi myös Sotšin olympiakisojen 2014 karsinnoissa.[2]
Stefanovitš pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2007, jolloin hän oli tehoilla 4+1=5 Valko-Venäjän paras maalintekijä ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton Sjarhei Kastsitsynin kanssa. Valmennus valitsi Stefanovitšin joukkueensa turnauksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta. Hänet valittiin sekä Suomea vastaan pelatun avausottelun että saksaa vastaan pelatun putoamissarjan ottelun päätteeksi Valko-Venäjän ottelun parhaaksi pelaajaksi.[13] Stefanovitš pelasi myös I-divisioonan MM-kilpailuissa vuosina 2008 ja 2009, joista kumpikin turnaus päättyi lohkohopeaan.[2]
Stefanovitš pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2006, jolloin hän jakoi Valko-Venäjän sisäisen pistepörssin voiton Uladzimir Mihailaun kanssa tehoilla 2+4=6. Stefanovitš valittiin sekä Slovakiaa että Norjaa vastaan pelatun putoamissarjan ottelun päätteeksi joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi.[14] Hän pelasi myös I-divisioonan MM-kilpailuissa vuonna 2007, jolloin Stefanovitš voitti A-lohkon kultaa. Hän voitti tehoilla 9+3=12 koko turnauksen maalipörssin sekä jakoi pistepörssin voiton Kazakstanin Jakov Vorobjevin ja Nikita Ivanovin kanssa.[2]
Muuta muokkaa
Stefanovitšin isä Ihar on entinen Valko-Venäjän maajoukkuehyökkääjä.[2]
Tilastot muokkaa
| Runkosarja | Pudotuspelit | Arvokisat | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | |||
| 2004–2005 | Dinamo Minsk-2 | BLR-2 | 19 | 3 | 7 | 10 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||
| H’K Homel-2 | BLR-2 | 14 | 3 | 0 | 3 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2005–2006 | H’K Homel-2 | BLR-2 | 37 | 18 | 12 | 30 | 64 | – | – | – | – | – | U18 | 6 | 2 | 4 | 6 | 24 | |||
| 2006–2007 | H’K Homel-2 | BLR-2 | 3 | 3 | 1 | 4 | 4 | – | – | – | – | – | U18d1 | 5 | 9 | 3 | 12 | 16 | |||
| H’K Homel | BXL | 40 | 16 | 9 | 25 | 43 | 5 | 1 | 1 | 2 | 0 | JMM | 6 | 4 | 1 | 5 | 8 | ||||
| 2007–2008 | H’K Homel | BXL | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | JMMd1 | 5 | 3 | 1 | 4 | 2 | |||
| Québec Remparts | QMJHL | 62 | 32 | 34 | 66 | 32 | 11 | 4 | 4 | 8 | 10 | ||||||||||
| 2008–2009 | Québec Remparts | QMJHL | 56 | 49 | 27 | 76 | 17 | 17 | 11 | 5 | 16 | 6 | JMMd1 | 5 | 4 | 2 | 6 | 4 | |||
| MM | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||||||||
| 2009–2010 | Québec Remparts | QMJHL | 53 | 25 | 43 | 68 | 24 | 8 | 3 | 9 | 12 | 10 | MM | 6 | 2 | 0 | 2 | 2 | |||
| 2010–2011 | Reading Royals | ECHL | 4 | 3 | 2 | 5 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Toronto Marlies | AHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| Dinamo Minsk | KHL | 21 | 1 | 0 | 1 | 4 | 4 | 1 | 1 | 2 | 0 | ||||||||||
| 2011–2012 | Dinamo Minsk | KHL | 5 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||
| H’K Homel | BXL | 39 | 25 | 20 | 45 | 40 | 8 | 6 | 1 | 7 | 31 | ||||||||||
| 2012–2013 | H’K Homel | BXL | 49 | 17 | 29 | 46 | 14 | 5 | 0 | 1 | 1 | 4 | OQ | 3 | 1 | 0 | 1 | 0 | |||
| MM | 6 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||||||||
| 2013–2014 | Toros Neftekamsk | VHL | 14 | 3 | 2 | 5 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Lada Toljatti | VHL | 24 | 7 | 4 | 11 | 4 | 5 | 2 | 1 | 3 | 4 | ||||||||||
| 2014–2015 | Dizel Penza | VHL | 12 | 3 | 3 | 6 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2015–2016 | Rapid City Rush | ECHL | 52 | 19 | 11 | 30 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2016–2017 | H’K Njoman Hrodna | BXL | 26 | 8 | 10 | 18 | 12 | 12 | 8 | 3 | 11 | 6 | MM | 7 | 0 | 4 | 4 | 0 | |||
| 2 kautta | yhteensä | KHL | 26 | 1 | 0 | 1 | 6 | 4 | 1 | 1 | 2 | 0 | |||||||||
| 5 kautta | yhteensä | BXL | 155 | 66 | 68 | 134 | 109 | 30 | 15 | 6 | 21 | 41 | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | AHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
Lähteet muokkaa
- Mih’ail Stefanovitš The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Mih’ail Stefanovitš Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Mih’ail Stefanovitš The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Mih’ail Stefanovitš Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Eliteprospects.com – All-Time Stats and Leaders from QMJHL (englanniksi)
- ↑ Maple Leafs Ink Three Players 3.6.2009. Toronto Maple Leafs. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Stefanovich Loaned To KHL's Minsk Dynamo 27.11.2010. Toronto Maple Leafs. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Fabian Brunnstrom Traded To Toronto 14.1.2011. Frisco, Tex.: Dallas Stars. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
- ↑ NHL: Edler sivussa toistaiseksi Jatkoaika.com. 28.1.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 6.3.2018.
- ↑ «ТОРОС» ПОДПИСАЛ ФОРВАРДА СБОРНОЙ БЕЛАРУСИ vhlru.ru. 3.7.2013. ВХЛ. Viitattu 6.3.2018. (venäjäksi)
- ↑ «ДИЗЕЛЬ» ПОДПИСАЛ БЕЛОРУССКОГО НАПАДАЮЩЕГО МИХАИЛА СТЕФАНОВИЧА vhlru.ru. 8.7.2014. ВХЛ. Viitattu 6.3.2018. (venäjäksi)
- ↑ Maajoukkuehyökkääjä jäi kiinni kielletyistä aineista suomikiekko.com. 20.11.2014. Nordic Sport Media. Viitattu 6.3.2018.
- ↑ Mikhail Stefanovich gets 2-year doping ban espn.com. 27.4.2015. MOSCOW: ESPN Inc. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Stefanovich and Bjork come to Rush from Europe rapidcityrush.com. 26.8.2015. RAPID CITY, SD: Rapid City Rush. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
- ↑ BEST PLAYERS PER GAME (pdf) 5.1.2007. IIHF. Arkistoitu 5.1.2016. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
- ↑ BEST PLAYERS PER GAME (pdf) 22.4.2006. IIHF. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)