Migraatio (biologia)

eläinten muutto

Migraatio on eläinten muuttamista alueelta toiselle.

Eläimet muuttavat useasta syystä, kuten löytääkseen ruokaa, siirtyäkseen lämpimämmille tai kuivemmille seuduille, paetakseen saalistajaa, etsiäkseen kumppania tai lisääntymään.[1]

Joidenkin lajien yksilöt muuttavat edestakaisin joka vuosi, keväällä yhteen suuntaan ja syksyllä takaisin. Toisten lajien yksilöt muuttavat vain kerran elämänsä aikana. Eläin muuttaa lajista riippuen kävellen, lentäen tai uiden. Muuttavat eläimet käyttävät suunnistamiseen erilaisia keinoja, kuten Auringon ja tähtien asentoja, tuoksuja sekä maamerkkejä kuten vuoria.[2]

Jotkin lajit muuttavat kokonaan, mutta joistakin lajeista vain osa yksilöistä muuttaa.[3] Pöllöt ja muut yöaktiiviset linnut muuttavat öisin.[4]

Esimerkkejä muokkaa

Linnut muokkaa

 
Muuttolintuja, tässä hanhiparvi.

Linnuista pisimmän muuttomatkan tekee lapintiira, joka muuttaa pohjoisen pallonpuoliskon kesäksi Arktiksen alueelle ja eteläisen pallonpuoliskon kesäksi Antarktiksen alueelle.[5] Pisimmän yhtäjaksoisen muuttolennon tekee punakuiri, 11 000 kilometriä ja jopa yhdeksän päivää lentäessään syksyllä pohjoisesta Australiaan tai Uuteen-Seelantiin.[6]

Jättiläisalbatrossi lentelee meren yllä vuosikausia, kunnes se palaa lisääntymään saarelle, jossa se itse syntyi.[7]

Metsäkana Dendragapus obscurus muuttaa keväällä alas vuorilta lisääntymään ja syksyllä takaisin ylös vuorille talveksi ruoan perään.[8]

Rubiinikurkkukolibri muuttaa keväisin itäiseen Pohjois-Amerikkaan lisääntymään ja palaa syksyllä etelämmäs Keski-Amerikkaan.[9]

Maanisäkkäät muokkaa

Pisimmän maaeläimen muuton tekevät porot, jotka voivat kulkea keväällä jopa 5000 kilometriä lisääntymään. Kesällä porot siirtyvät tuulisille rannikoille päästäkseen kärpäsiä ja hyttysiä pakoon. Talveksi ne muuttavat metsiin syömään jäkälää.[10]

 
Gnuita muuttomatkallaan.

Gnuut tekevät Afrikassa kerran vuodessa tuhannen kilometrin mittaisen ympyränmuotoisen vaelluksen sateiden perässä päästäkseen ruohon ja veden äärelle.[11]

Ohutsarvilammas muuttaa keväällä ylös vuorille lisääntymään ja alas vuorilta syksyllä lumen tulon jälkeen etsimään ruokaa alempaa.[12]

Tunturisopulit lähtevät vaellukselle joka kolmas tai neljäs vuosi, kun niiden populaatio on kasvanut liian suureksi.[13]

Merieläimet muokkaa

 
Lohi vaeltamassa koskea ylös.

Punalohi kuoriutuu makeassa vedessä ja muuttaa sieltä suolaiseen veteen. Se palaa muutaman vuoden kuluttua omaan synnyinpaikkaansa lisääntymään.[14] Ankerias kuoriutuu Atlantin Sargassomeren suolaisessa vedessä mutta elää suurimman osan elämästään makeassa vedessä. Se muuttaa takaisin Sargassomerelle lisääntymään.[15]

Harmaavalas tekee pidemmän muuttomatkan kuin tiettävästi mikään toinen nisäkäs. Se ui talveksi lisääntymään Beringinmereltä ja Tšuktšimereltä Alaskan läheltä Meksikon vesille.[16]

Merinahkakilpikonna tekee meressä pitkän muuttomatkan rannalle, jolla se parittelee ja munii.[17]

Karibialla elävä langusti Panulirus argus viettää kesän lämpimässä vedessä lähellä pintaa. Syksyllä se kävelee jonossa merenpohjaa pitkin syvemmälle.[18] Etelänkrilli nousee joka yö lähelle merenpintaa syömään ja palaa syvempiin vesiin aamuksi.[19]

Muut eläimet muokkaa

Kulkusirkat muuttavat jopa miljardien yksilöiden suuruisina parvina etsiessään ruokaa.[20]

Joulusaaren punaravut muuttavat joka vuosi rannikoille parittelemaan ja munimaan.[21]

Rupikonnat muuttavat lisääntymään lampeen, jossa ne itse syntyivät.[22]

Monarkkiperhoset muuttavat keväällä pohjoiseen ja syksyllä etelään suurissa parvissa. Kokonaiseen kierrokseen menee kaksi tai kolme sukupolvea, sillä monarkkiperhonen elää vain muutaman viikon.[23]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Pryor 2012, s. 4–5.
  2. Pryor 2012, s. 5.
  3. Pryor 2012, s. 22–23.
  4. Pryor 2012, s. 25.
  5. Pryor 2012, s. 6–7.
  6. Pryor 2012, s. 30.
  7. Pryor 2012, s. 20.
  8. Pryor 2012, s. 11.
  9. Pryor 2012, s. 24.
  10. Pryor 2012, s. 9.
  11. Pryor 2012, s. 8.
  12. Pryor 2012, s. 10.
  13. Pryor 2012, s. 29.
  14. Pryor 2012, s. 16.
  15. Pryor 2012, s. 17.
  16. Pryor 2012, s. 15.
  17. Pryor 2012, s. 14.
  18. Pryor 2012, s. 19.
  19. Pryor 2012, s. 18.
  20. Pryor 2012, s. 28.
  21. Pryor 2012, s. 12.
  22. Pryor 2012, s. 13.
  23. Pryor 2012, s. 26.

Aiheesta muualla muokkaa