Mielen tyyneydestä (Plutarkhos)
Mielen tyyneydestä[1] tai Mielenrauhasta[2] (m.kreik. Περὶ εὐθυμίας, Peri euthymias; lat. De tranquillitate animi) on Plutarkhoksen Moralia-kokoelmaan (kirja VI, 33) kuuluva tutkielma, joka käsittelee nimensä mukaisesti mielentyyneyttä.
| Mielen tyyneydestä | |
|---|---|
| Περὶ εὐθυμίας | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Plutarkhos |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | n. 100 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Juhana Torkki |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2020 |
| ISBN | 978-951-1-36943-1 |
| Sarja: Moralia | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Historia muokkaa
Plutarkhos kirjoitti Moralian tutkielmat ensimmäisen vuosisadan lopulla ja 100-luvun alkupuolella. Teoksen Mielen tyyneydestä Plutarkhos on osoittanut ystävälleen Pacciukselle tämän pyydettyä kirjeessä häntä kirjoittamaan tälle jotakin mielenrauhasta sekä eräistä Platonin Timaioksen kohdista. Plutarkhos joutui kirjoittamaan tutkielmansa kiireellä, sillä viestinviejä oli lähdössä pian takaisin. Niinpä hän sanoo käyneensä läpi muistiinpanojaan (ὑπομνήματα, hypomnēmata) ja keränneensä niistä mielenrauhaan liittyviä kohtia.[3][4]
Plutarkhoksen käyttämä menetelmä on herättänyt tutkijoiden keskuudessa paljon keskustelua hänen käyttämistään lähteistä. Rudolf Hirzel pyrki osoittamaan, että suuri osa aineistosta olisi peräisin Demokritoksen teoksesta Mielentyyneydestä (Περὶ εὐθυμίης, Peri euthymiēs), osa tämän ajatuksia vastustaneen stoalaisen Panaitioksen kautta. Richard Heinze korosti Plutarkhoksen tutkielmien Mielen tyyneydestä ja Hyveestä ja paheesta yhteyttä: kumpikin palautuu stoalaiseen esikuvaan. Hän näki Mielen tyyneydestä -tutkielmassa yhteyttä myös kyynikko Bionin ja Ariston Khioslaisen filosofiaan.[4]
Max Pohlenz taas katsoi, että tutkielma perustui epikurolaisiin lähteisiin, kuitenkin niin, että Plutarkhos lisäsi paljon omaa aineistoa, joka oli tarkoitettu sopimaan hänen ystävänsä luonteeseen ja tilanteeseen. Georg Siefert tuki enemmän näkemystä Demokritoksesta ja Panaitioksesta, keskittyen aineistoon, joka on peräisin Panaitioksen kadonneesta teoksesta, jonka vaikutusta on sekä Ciceron teoksessa Velvollisuuksista että Senecalla.[4]
Kaikki nämä näkemykset voidaan kuitenkin myös kyseenalaistaa. On ehkä epätodennäköistä, että Plutarkhos olisi perustanut tutkielmansa lähinnä yhteen tai kahteen lähteeseen, kun hän itse antaa ymmärtää käyttäneensä eri puolilta kokoamaansa aineistoa ja kun hänen terminologiansa teoksessa vaikuttaa olevan varsin sekalaista.[4]
Monet teologiset kirjailijat, kuten Basileios Suuri ja Johannes Khrysostomos sekä uudella ajalla Jeremy Taylor, ovat hyödyntäneet Plutarkhoksen tutkielmaa moraalisten ohjeiden lähteenä. Tutkielman käsikirjoitushistoria on huono, ja tekstin monet kohdat ovat turmeltuneet. Lampriaan tekemässä Plutarkhoksen teosten luettelossa tutkielma esiintyy numerolla 95.[4] Plutarkhoksen teosta ei tule sekoittaa Senecan tutkielmaan Mielentyyneydestä (De tranquillitate animi).
Tutkielman on suomentanut Juhana Torkki osana sen mukaan nimettyä kokoelmaa Mielen tyyneydestä (Otava 2020), johon kuuluu myös kolme muuta tutkielmaa, Vihan hallinnasta, Turhasta uteliaisuudesta ja Lohdutukseksi puolisolle.
Sisältö muokkaa
»Mitä hyötyä mielenrauhan ja tyynen elämän tavoittelussa on rikkauksista, maineesta ja vaikutusvallasta, jos ne, joilla niitä on, eivät saa niistä iloa vaan kaipaavat herkeämättä sitä, mikä heiltä puuttuu? Mikä muu voisi olla avuksi kuin järki, joka on totutettu ja harjautettu ottamaan nopeasti hallintaan mielen tunteellinen ja epärationaalinen osa, joka niin usein kuohahtelee, ja valvomaan ettei se tempaudu olosuhteiden virran vietäväksi.[5]»
Plutarkhoksen tutkielma on kirjoitettu kirjeen muotoon ja jaetaan 20 lukuun. Plutarkhos puhuttelee aluksi ystäväänsä, ja kehuu häntä siitä, ettei hän hyvästä yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta ole unohtanut filosofian merkitystä mielenrauhan ja tyynen elämän tavoittelussa. Tämän jälkeen Plutarkhos kumoaa sen näkemyksen, ettei mielenrauhaa tavoittelevan tulisi osallistua julkiseen elämään: mielenrauha ei tarkoita eikä vaadi toimettomuutta, velvollisuuksien laiminlyöntiä eikä yksinäisyyttä. Oleellista ei ole se ”kuinka paljon tai vähän tekoja on, vaan kuinka hyviä tai häpeällisiä ne ovat”.[6]
Ei ole myöskään mitään elämänmuotoa, joka itsessään olisi vapaa kärsimyksistä. Ihmisen elämä muovautuu mielenlaadun ja luonteen mukaiseksi, niin kuin kenkä muovautuu jalan mukaan eikä päinvastoin. Tyytyväisyyden mitä tahansa elämänmuotoa kohtaan saa aikaan järki. ”Sokrates kävi vankityrmässäkin filosofisia keskusteluja – – kun taas Faethon noustuaan taivaisiin puhkesi valittamaan, kun kukaan ei antanut hänelle hänen isänsä hevosia ja vaunuja”. ”Platon vertaa elämää nopanheittoon, jossa ensin tavoitellaan hyviä numeroita ja heiton jälkeen pyritään pelaamaan hyvin numeroilla, jotka tulivat”. Kaikissa elämän sattumuksissa voi nähdä jotain hyvääkin. ”Meidän ei pidä väheksyä tavanomaisiakaan asioita vaan ottaa nekin lukuun: iloita siitä että ylipäänsä elämme, olemme terveitä ja näemme auringon – – että on sananvapaus, vapaus tehdä työtä, vapaus vaieta, vapaus olla jouten.”[7]
Plutarkhos ottaa esille myös sen, että meillä on tapana olla tyytymättömiä siksi, että kadehdimme jotakuta toista, jonka asiat ovat hieman paremmin. Näin emme osaa olla kiitollisia siitä, mikä meillä on hyvin. Ihminen ”voivottelee, kun ei voi astua senaattorin kenkiin. Ja jos voisikin, hän valittaisi ettei ole Rooman preetori; preetorina hän valittaa, ettei ole konsuli; konsulina sitä ettei hänen nimeään lueta virkaluettelossa ensimmäisenä vaan toisena”. Yhtä lailla meidän tulisi huomata, ettei kaikilla muilla ole yhtä hyvin: jos ”pidät Kserksestä onnellisena hänen kulkiessaan kelluvaa siltaansa pitkin, näe myös ne jotka viuhuvan ruoskan alla kaivoivat tietään Athos-vuoren läpi”. ”Olemme typeryyttämme tottuneet elämään katse enemmän muissa kuin itsessämme”.[8]
Mielenrauhamme tuhoaa myös se, ettemme osaa suhteuttaa mielihalujamme käytettävissä oleviin voimavaroihin. Ihmiset haluavat usein kaikkea, joskus keskenään ristiriitaisiakin asioita. ”Mielenrauhan ja tyytymättömyyden varastot ovat jokaisella itsessään”. Mielenrauhalle on häiriöksi myös se, että lipeää hyvistä asioista ja muistoista ikäviin. ”Meidän tulisi järjestää kokemukset sieluumme niin kuin värit ovat maalauksessa: kirkkaat ja valoisat etualalle, synkät peittoon ja taakse”.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomennoksessa käytetty nimi.
- ↑ Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos: Hellien tunteiden kirja, s. 191-193. Suomentaneet ja selityksin varustaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen. Jälkisanat Erkki Sironen. Olympos-sarja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3274-9.
- ↑ Plutarkhos: Mielen tyyneydestä 1.
- ↑ a b c d e On Tranquillity of Mind: Loeb Edition Introduction LacusCurtius. Viitattu 22.3.2021.
- ↑ Plutarkhos: Mielen tyyneydestä 1. Suomennos Juhana Torkki.
- ↑ Plutarkhos: Mielen tyyneydestä 1–2.
- ↑ Plutarkhos: Mielen tyyneydestä 3–9.
- ↑ Plutarkhos: Mielen tyyneydestä 10–11.
- ↑ Plutarkhos: Mielen tyyneydestä 12–15.
Kirjallisuutta muokkaa
Suomennos muokkaa
- Plutarkhos: Mielen tyyneydestä. Teoksessa Plutarkhos: Mielen tyyneydestä. Sisältää tutkielmat Mielen tyyneydestä, Vihan hallinnasta, Turhasta uteliaisuudesta ja Lohdutukseksi puolisolle. Suomentanut Juhana Torkki. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-36943-1.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa
- Plutarch: On Tranquility of Mind. Teoksessa Plutarch: Moralia. Volume VI. Can Virtue Be Taught? On Moral Virtue. On the Control of Anger. On Tranquility of Mind. On Brotherly Love. On Affection for Offspring. Whether Vice Be Sufficient to Cause Unhappiness. Whether the Affections of the Soul Are Worse than Those of the Body. Loeb Classical Library 337. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1939. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla muokkaa
- Plutarch: On Tranquillity of Mind. (englanniksi)