Luettelo italialaisista koiraroduista
Wikimedia-luetteloartikkeli
Italialaisista koiraroduista Suomessa suosituin on lagotto romagnolo, ja muita koiraihmisten keskuudessa suhteellisen tunnettuja bolognese, italianvinttikoira, maremmano-abruzzese, cane corso, napolinmastiffi ja volpino italiano. Italiassa suosituin kotimainen rotu on puolestaan Suomessa toistaiseksi täysin tuntematon maremmanajokoira. Kaiken kaikkiaan italialaiset rodut eivät kuitenkaan ole saavuttaneet suomalaisittain eivätkä kansainvälisesti läheskään samanlaista suosiota kuin esimerkiksi saksalaiset tai brittiläiset rodut keskimäärin. Italian kennelliitto Ente Nazionale della Cinofilia Italiana on hyväksynyt myös kaksi sellaista rotua joilla ei ole vielä FCI-tunnustusta. Lisäksi se on avannut oman rekisterin muutamalle rodulle, mikä on alkuprosessi niiden täydelle kansalliselle hyväksynnälle.
ENCI:n hyväksymät italialaiset rodut muokkaa
- Apenniinienajokoira, ryhmä 6 (ei FCI-rotu)
- Bergamonpaimenkoira, ryhmä 1
- Bolognese, ryhmä 9
- Cane corso, ryhmä 2
- Etnankoira, ryhmä 5
- Italianajokoira, ryhmä 6
- Italianseisoja, ryhmä 7
- Italianvinttikoira, ryhmä 10
- Lagotto romagnolo, ryhmä 8
- Maltankoira, ryhmä 9 (vastuumaa; tarkasta alkuperämaasta ei ole varmuutta)
- Maremmanajokoira , ryhmä 6
- Maremmano-abruzzese, ryhmä 1
- Napolinmastiffi, ryhmä 2
- Sisilianpaimenkoira, ryhmä 2 (ei FCI-rotu)
- Spino degli iblei, ryhmä 1 (ei FCI-rotu)
- Spinone, ryhmä 7
- Volpino italiano, ryhmä 5
-
Bergamonpaimenkoira -
Bolognese -
Cane corso -
Italianajokoira (karkeakarvainen) -
Italianajokoira (lyhytkarvainen) -
Italianseisoja -
Italianvinttikoira -
Lagotto romagnolo -
Maltankoira -
Maremmano-abruzzese -
Napolinmastiffi -
Sisilianpaimenkoira -
Spino degli iblei -
Spinone -
Volpino italiano
.jpg)
ENCI:n avoimeen rekisteriin hyväksymät italialaiset rodut muokkaa
- Apuaanienpaimenkoira, ryhmä 1
- Biellanpaimenkoira, ryhmä 1
- Fonninpaimenkoira, ryhmä 2
- Lessinianpaimenkoira, ryhmä 1
- Silanpaimenkoira, ryhmä 1
-
Biellanpaimenkoira -
Fonninpaimenkoira -
Lessinianpaimenkoira -
Silanpaimenkoira
_(cropped).JPG)
Epäviralliset italialaiset rodut muokkaa
- Abruzzinmastiffi, maremmano-abruzzesen kookas variaatio.
- Apenniinienpaimenkoira, cane toccatoren paikallismuunnos Reggio Emiliasta.[1]
- Branchiero, cane corson sisilialainen variaatio.
- Cane da presa, napolinmastiffin ja cane corson alkuperäinen käyttölinja Etelä-Italiasta.
- Cane toccatore, susimainen ja todennäköisesti suden perimää kantava karjakoira.
- Carnianajokoira, uhanalainen koillisitalialainen ajokoira joka on kotoisin Friuli-Venezia Giuliasta ja jota on jäljellä vain 50 yksilöä.[1]
- Carnianpaimenkoira, Friulista kotoisin oleva maatiaistyyppinen paimenkoira, säkäkorkeus 56-60 cm.
- Eteläitalianvinttikoira, säkäkorkeus 60-72 cm.
- Italianalppimastiffi, polveutuu vanhasta alppimastiffista, italialaisista roduista harvinaisin ja uhanalaisin vain 20 yksilön populaatiolla.[1]
- Italianpaimenkoira, Abruzzossa cane toccatoresta ja abruzzinmastiffista jalostettu rotu.
- Italiansusikoira, tulos saksanpaimenkoiran ja suden risteytyksestä.
- Lottatore brindisino, apulialainen taistelukoira.
- Pardogge, australialais-italialainen risteytysrotu, jonka tyyppi ei ole vielä täysin yhtenäinen.
- Segugio alpino, yksi pienistä italialaisista ajokoirista.
- Spinotto, spino degli iblein pienempi sukulaisrotu
- Vetreddu sardo, alkuperäinen sardinialainen ajokoira.[2]
-
Apenniinienpaimenkoira -
Branchiero -
Cane da presa -
Cane toccatore -
Carnianpaimenkoira -
Italiansusikoira -
Spinotto
Sukupuuttoon kuolleet italialaiset rodut muokkaa
- Alppimastiffi, Alpeilta kotoisin ollut osittain sveitsiläinen, osittain italialainen rotu, bernhardinkoiran ja italianalppimastiffin edeltäjä.
- Aostanpaimenkoira, luoteisitalialainen paimenkoira.[1]
- Apulianvinttikoira, apulialainen metsästyskoira.[1]
- Bagheriankoira, etnankoiran länsisisilialainen sukulainen.[1]
- Bucciriscu, cane corson calabrialainen variaatio jota käytettiin vahtikoirana 1900-luvun alussa.[1]
- Calabrianajokoira, muinainen eteläitalialainen ajokoira.
- Calabrianpaimenkoira, musta laumanvartija joka sittemmin yhdistettiin silanpaimenkoiran kanssa samaksi roduksi.[1]
- Gavoinkoira, sardiniandoggin paikallisversio.[1]
- Lampedusankoira (cirneco di lampedusa), sisilialainen metsästyskoira joka on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon.[1]
- Lazionpaimenkoira[1]
- Lomellonajokoira, alkuperäinen lombardialainen ajokoira, joka oli kotoisin Lomellon kaupungista.[2]
- Lucanianpaimenkoira, muinainen eteläitalialainen paimenkoira.[1]
- Molisenajokoira, yksi pienistä italialaisista ajokoiraroduista apenniinienajokoiran ja segugio cravinin ohella.[1]
- Padanianvinttikoira, Pojoen laaksosta kotoisin ollut vinttikoira
- Piemontenmastiffi[1]
- Potsdaminvinttikoira, nimestään huolimatta italialainen rotu.
- Sardiniandoggi, erittäin harvinainen vahtikoira.[1]
- Sardinianvinttikoira, ikivanha todennäköisesti sukupuuttoon kuollut rotu.[1]
- Segugio cravin, pienten italialaisten ajokoirien karkeakarvainen variaatio joka jalostettiin Piemontessa.[1]
- Sisiliandoggi, valkoinen, töpöhäntäinen vartiokoira.[1]
- Spinusu, sisilialainen karjanajaja.[1]
- Toscanankarjakoira (straviere toscano)[1], kookas molossikoira[3]
- Varbuteddu, sisilialainen karjanajaja.[1]
- Vucciriscu, cane corson sisilialainen variaatio joka jalostettiin Palermon alueella.[1]
- Yläitalianpaimenkoira
-
Spino siciliano -
Varbuteddu
Italialaiset roturisteytykset l. "Mezzot" muokkaa
Mezzo tarkoittaa roturisteytystä, joka on tehty kahden italialaisen rodun kesken. Risteytyksen toinen osapuoli on lähes poikkeuksetta cane corso.
- Mezzoangue, sananmukaisesti "puoliverinen" (mezzo="puoli-", sangue="veri", "rotu") tai mahdollisesti "puoliksi verikoira", cane corson ja italianajokoiran risteytyksestä syntynyt monikäyttöinen metsästyskoira.[3]
- Mezzocorso, sananmukaisesti "puoliksi corso", cane corson ja maremmano-abruzzesen risteytyksestä syntynyt paimen-laumanvartija.[3]
- Mezzolevriero eli straviere, sanamukaisesti "puoliksi vinttikoira" (levriero="vinttikoira"), cane corson ja vinttikoiran - yleensä englanninvinttikoiran[4] - risteytyksestä syntynyt nopea metsästyskoira.[3][4] Sen jalostuksen päämääränä oli aikaansaada cane corsoa nopeampi koira, ja sitä käytetään yleensä villisian metsästykseen. Se on erityisen yleinen maan eteläosissa ja saarilla - varsinkin Sardiniassa.[4]
Italiassa vuonna 2019 rekisteröidyt italialaiset rodut suosituimmuusjärjestyksessä muokkaa
Italiassa tällä hetkellä rekisteröidyt kotimaiset rodut suosituimmuusjärjestyksessä:[5]
- maremmanajokoira (5203 uutta rekisteröintiä)
- italianajokoira, lyhytkarvainen (3755 uutta rekisteröintiä)
- cane corso (2961 uutta rekisteröintiä)
- lagotto romagnolo (2915 uutta rekisteröintiä)
- maltankoira (2286 uutta rekisteröintiä)
- maremmano-abruzzese (1094 uutta rekisteröintiä)
- italianajokoira, karkeakarvainen (789 uutta rekisteröintiä)
- italianseisoja (657 uutta rekisteröintiä)
- napolinmastiffi (565 uutta rekisteröintiä)
- spinone (470 uutta rekisteröintiä)
- bolognese (418 uutta rekisteröintiä)
- italianvinttikoira (287 uutta rekisteröintiä)
- apenniinienajokoira (230 uutta rekisteröintiä)
- volpino italiano (148 uutta rekisteröintiä)
- etnankoira (142 uutta rekisteröintiä)
- bergamonpaimenkoira (95 uutta rekisteröintiä)
- spino degli iblei (87 uutta rekisteröintiä)
- silanpaimenkoira (73 uutta rekisteröintiä)
- sisilianpaimenkoira (67 uutta rekisteröintiä)
- fonninpaimenkoira (24 uutta rekisteröintiä)
- biellanpaimenkoira (16 uutta rekisteröintiä)
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Molosserdogs.com (Arkistoitu – Internet Archive)
- Prosegugio.it (Arkistoitu – Internet Archive)
- Settenote.eu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Agraria.com
- Arsvenandi.net[vanhentunut linkki]
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Razze canine italiane estinte. Cani.it. Haettu 8.2.2019.
- ↑ a b Tonelli, E. (2006). Cani - Le Razze, 6. painos. Demetra.
- ↑ a b c d Morris, D. Dogs - The Ultimate Dictionary of over 1,000 Breeds. North Pomfret, Vermont: Trafalgar Square, 2002, 552. ISBN 978-1-57076-410-3.
- ↑ a b c Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 346-347. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ Libro genealogico, I Nostri cani. ENCI, 1.12.2020. Haettu 19.12.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italialaiset koirarodut Wikimedia Commonsissa
