Len Shackleton
Leonard Francis Shackleton (3. toukokuuta 1922 – 27. marraskuuta 2000) oli englantilainen jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan välihyökkääjä. Shackleton pelasi urallaan muun muassa Sunderlandissa ja Newcastle Unitedissa. Hänet tunnetaan yleisesti myös nimellä Clown Prince of Football (suom. Jalkapallon klovniprinssi), sillä häntä pidetään yhtenä englantilaisen jalkapalloilun suurimmista viihdyttäjistä.
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Leonard Francis Shackleton | ||
| Syntymäaika | 3. toukokuuta 1922 | ||
| Syntymäpaikka | Bradford, Englanti | ||
| Kuolinaika | 27. marraskuuta 2000 (78 vuotta) | ||
| Kuolinpaikka | Grange-over-Sands, Englanti | ||
| Pelipaikka | Välihyökkääjä | ||
| Junioriseurat | |||
| 1938–1939 | Arsenal | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1939–1946 | Bradford Park Avenue | 217 | (171) |
| 1946–1948 | Newcastle United | 57 | (25) |
| 1948–1957 | Sunderland | 348 | (101) |
| Maajoukkue | |||
| 1948–1954 | Englanti | 5 | (1) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Ura muokkaa
Seurajoukkueura muokkaa
Shackleton liittyi Arsenalin juniorijoukkueeseen 1938 ja työskenteli samalla seuran kenttähenkilökunnassa. Hän ei kuitenkaan saanut ammattilaissopimusta.[1][2]
Shackleton palasi kotikaupunkiinsa ja syksyllä 1940 teki sopimuksen 2. divisioonassa pelaavan Bradford Park Avenuen kanssa. Toisen maailmansodan aikana ei pelattu varsinaista liigaa, mutta sota-ajan sarjoissa Shackleton teki Bradfordille 171 maalia 217 ottelussa, joka on edelleen seuran ennätys.[3] Sodan aikana Shackleton työskenteli vapaaehtoisena hiilikaivoksessa. Maaleistaan huolimatta Shackletonin omintakeisesta pelitavasta ei aina pidetty ja hän valittikin kannattajien buuauksesta. Bradford päätti myydä Shackletonin 2. divisioonan Newcastle Unitediin 13 000 punnalla.[1][2]
Siirtosumma oli merkittävä, mutta Shackleton vaiensi epäilijät tekemällä debyytissään Newport Countya vastaan kuusi maalia. Nousua tavoitellut Newcastle jäi sarjassa viidenneksi, mutta eteni FA Cupissa välieriin. Shackleton teki kaudella 19 maalia. Häntä pidettiin erittäin taitavana, mutta hankalana persoonana. Shackletonin temppuilu ja yleisön viihdyttäminen ei miellyttänyt kaikkia kanssapelaajia ja toisen kauden alkaessa hän riiteli useista asioista seuran johdon kanssa. Lopulta Newcastle päätti helmikuussa 1948 myydä Shackletonin 1. divisioonassa pelanneeseen Sunderlandiin maailmanennätyksen rikkoneella 20 500 punnan siirtosummalla.[1][2] Ennen siirtoaan hän pelasi Newcastlessa 57 ottelua, joissa hän teki 25 maalia.[4]
Sunderlandissa Shackleton auttoi aluksi seuraa säilymään sarjassa. Seuraavina Sunderland osti useita huippupelaajia kuten Ivor Broadisin ja Trevor Fordin, mutta panostuksistaan huolimatta sijoittui parhaimmillaan vain kolmanneksi kaudella 1949–1950. Parhaalla kaudellaan Shackleton teki 22 maalia. Kauden 1953–1954 alussa hänet pudotettiin hetkeksi jopa reserveihin, mutta palattuaan takaisin hän jatkoi taidokkaita temppujaan. Shackleton loukkasi nilkkansa pahoin kauden 1957–1958 ensimmäisessä ottelussa. Hän ei pelannut kauden aikana enää ja päätti lopettaa uransa sen päätteeksi.[1][2]
Shackleton nousi Sunderlandissa yhdeksi seuran suurimmista sankareista. Hän pelasi seurassa kaikkiaan 348 ottelua, joissa hän teki 101 maalia.[4] Shackleton piti pitkään hallussaan seuran sodan jälkeistä maaliennätystä.[5] Hänen viihdyttävää pelityyliä ihailtiin ja Sunderlandin kannattajat valitsivat hänet vuonna 2011 seuran kaikkien aikojen kokoonpanoon.[6]
Maajoukkueura muokkaa
Shackleton pelasi Englannin maajoukkueessa vain viisi ottelua vuosina 1948–1954.[7] Häntä pidettiin taitavana, mutta liian sooloilevana viihdyttäjänä. Eräs valitsija kommentoi toimittajalle häntä ei valittu, koska "pelaamme Wembley Stadiumilla emmekä London Palladiumilla".[1][2]
Shackletonin ensimmäinen maaottelu oli syyskuussa 1948 Tanskaa vastaan. Viimeisessä maaottelussaan joulukuussa 1954 Länsi-Saksaa vastaan Shackleton teki ainoan maalin taidokkaan yksilösuorituksella. Ottelun jälkeen häntä ei enää valittu maajoukkueeseen osaltaan myös sen takia että hän haukkui maajoukkuetta voimakkaasti 1955 ilmestyneessä omaelämäkerrassaan.[1][2]
Pelityyli muokkaa
Shackleton oli erittäin taitava pelaaja. Hänen taitojaan verrattiin muun muassa Stanley Matthewsiin ja Jimmy Greaves kuvaili hän sukupolvensa lahjakkaimmaksi pelaajaksi. Shackleton käytti taitojaan paljon yleisön viihdyttämiseen ja temppuihin. Hän muun muassa harhautti puolustajia usein pelaamalla pallon itselleen kulmalipun kautta, istahti pallon päälle kesken pelin tai potkaisi palloa sellaisella kierteellä että se pomppasi takaisin hänelle itselleen. Daily Express -lehden toimittaja kutsui Shackletonia Stanley Matthewsin ja Charlie Chaplinin yhdistelmäksi.[1][5]
Shackleton käytti temppujaan pelitovereidensakin kiusaksi, minkä vuoksi hän aiheutti ympärillään myös närää. Esimerkiksi Sunderlandissa hän antoi usein läpisyötön Trevor Fordille siten että kierre pompauttikin pallon takaisin itselleen ja tämän valitettua syötöistä hän eräässä ottelussa harhautti koko puolustuksen, mutta syötti Fordille sen sijaan että olisi potkaissut pallon tyhjään maaliin. Newcastlessa toinen hyökkääjä Charlie Wayman pyysi seuralta siirtoa hänen turhauduttua Shackletoniin.[1][8]
Pelitapansa takia Shackletonia pidetään yhtenä englantilaisen jalkapalloilun suurimmista viihdyttäjistä, mistä juontaa juurensta myös hänen lempinimensä, Clown Prince of Football (suom. Jalkapallon klovniprinssi.[5][9]
Yksityiselämä muokkaa
Pelaajauran jälkeen Shackleton työskenteli jalkapallotoimittajana Daily Express- ja The People -lehdissä. Hän julkaisi omaelämänkerran, Clown Prince of Soccer?, vielä pelatessaan vuonna 1955. Kirja sisälsi muun muassa kohua nostattaneen tyhjän sivun, jonka otsikkona luki "Keskimääräisen johtajan ymmärtämys jalkapallosta". Vuonna 2000 Shackleton julkaisi toisen elämäkertansa, The Return of the Clown Prince.[1][9]
Shackleton palasi takaisin ensimmäiseen ammattilaisseuraansa, Bradford Park Avenueen, kun se perustettiin uudelleen 1988. Hän toimi seuran varapuheenjohtaja kuolemaansa asti.[3]
Shackleton oli naimisissa ja hän sai kolme poikaa.[8]
Shackleton kuoli Grange-over-Sandsissä sydänkohtaukseen 28. marraskuuta 2000.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Hackett, Robin: Len Shackleton: The great entertainer 19.4.2012. ESPN Soccernet. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f Len Shackleton Spartacus Educational. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Slater, Gary: Park Avenue to honour Shackleton with memorial 4.12.2000. The Telegraph. Viitattu 20.4.2012.
- ↑ a b Douglas, Mark: The 50 greatest North strikers 26.6.2011. Sunday Sun. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Len Shackleton: Clown Prince 29.11.2000. BBC Sport. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Shack and Bally join Solid Gold XI 29.3.2011. Sunderland AFC. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
- ↑ England Player Profile - Leonard Shackleton englandfc.com. Arkistoitu 1.4.2012. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Glanville, Brian: Obituaries: Len Shackleton 29.11.2000. The Guardian. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Len Shackleton obituary telegraph.co.uk. 29.11.2000. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
Kirjallisuus muokkaa
- Shackleton, Len: Clown Prince of Soccer?. Nicholas Kaye, 1955.
- Shackleton, Len: Return of the Clown Prince. GHKN Publishing, 2000. ISBN 978-0953824403.
- Malam, Colin: Clown Prince of Soccer?: The Len Shackleton Story. Highdown, 2004. ISBN 978-1904317746.