Englannin jalkapallomaajoukkue

Englantia miesten kansainvälisissä otteluissa edustava jalkapallojoukkue


Englannin jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia kansainvälisissä miesten jalkapallo-otteluissa. Sitä hallinnoi Englannin jalkapalloliitto The Football Association, The FA. Historiallisista syistä Yhdistyneen kuningaskunnan osilla on omat jalkapallomaajoukkueensa. Britannian maajoukkueista Englanti on kaikkein menestynein. Sen paras saavutus on maailmanmestaruus 1966 MM-kotikisoista. Se on myös voittanut Britannian maajoukkueiden keskinäisen mestaruuden 34 kertaa.

Englanti
Lempinimi The Three Lions
(suom. Kolme leijonaa)
Liitto Englannin jalkapalloliitto
(The Football Association)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Kenttä Wembley Stadium
Valmentaja Gareth Southgate
Eniten otteluita Peter Shilton (125)
Eniten maaleja Harry Kane (62)
FIFAn maakoodi ENG
FIFA-ranking 4 (26.10.2023) [1]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

 Skotlanti 0–0 Englanti 
(Partick, Skotlanti; 30. marraskuuta 1872)

Suurin voitto

 Irlanti 0–13 Englanti 
(Belfast, Pohjois-Irlanti; 18. helmikuuta 1882)

Suurin tappio

 Unkari 7–1 Englanti 
(Budapest, Unkari; 23. toukokuuta 1954)

MM-kilpailut
Esiintymiset 16 (ensimmäiset 1950)
Paras MM-sijoitus Mestaruus (1966)
EM-kilpailut
Esiintymiset 10 (ensimmäiset 1968)
Paras sijoitus Hopeaa (2020)
Mitalit
Maa:  Englanti
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Englanti 1966
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Eurooppa 2020
Pronssia Pronssia Italia 1968

Historia muokkaa

Englanti pelasi ensimmäisen maaottelunsa Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueiden kohdatessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.

40 vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 Englanti teki kiertueen Manner-Eurooppaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.

Englannin jalkapalloliitto liittyi FIFA:n jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja Ison-Britannian jalkapalloliitot erosivat FIFA:sta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmiin ensimmäisiin maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.

Englanti liittyi uudelleen FIFA:an toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. Maailmanmestaruuskisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran vuonna 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään monien yllätykseksi Yhdysvalloille maalein 1–0. 25. marraskuuta 1953 Englanti hävisi Unkarille Wembleyllä käydyn ottelun 3–6[2]. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös vuosien 1954- ja 1958 MM-kisoissa.

1960-luvulla Englanti aloitti nousun takaisin maailman jalkapallohuipulle. Vuoden 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey. Hän alkoi kehittää joukkuetta vuoden 1966 kotikisoja varten.

Vuoden 1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, voitti Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.

Kaksi vuotta myöhemmin, vuoden 1968 Euroopan-mestaruuskisoissa Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös vuoden 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1972 Europpan-mestaruuskisoissa lukemin 3–1.

Vuoden 1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta Englannin jalkapalloliitto antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.

Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin maajoukkuekannattajien keskuudessa huliganismista alkoi tulla entistäkin tavallisempaa, ja esimerkiksi 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

Vuonna 1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan. Tätä seurasi tasapeli Marokkoa vastaan kapteeni Bryan Robsonin ollessa loukkaantuneena. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin Englannin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Tuossa ottelussa Argentiinan Diego Maradona teki kaksi maalia. Ensimmäinen maalin hän teki kädellään ja toisen 50 metrin nousun jälkeen puolustuksen läpi. Englanti hävisi ottelun maalein 1–2 ja putosi jatkosta.

Vuonna 1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta vuoden 1990 MM-kisoissa maa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka. Kuitenkin maalein 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen Englanti putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.

Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.

EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta lukemin 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.

Vuonna 2001 joukkueen manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta arvostelua. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua saivat myös Erikssonin siviilielämän ongelmat. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin maalilla 1–0, jonka teki David Beckham. Englannin putosi puolivälieräottelussa, kun se hävisi Portugalille – jälleen rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä joukkueen kapteenin tehtävän.

Englannin maajoukkueen uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. McClarenin ensimmäinen ottelu Englannin valmentajana alkoi lupaavasti, kun joukkue otti 4–0-kotivoiton Kreikasta. Hän sai silti osakseen runsaasti arvostelua huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.

EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta heikosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17. marraskuuta 2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille maalein 2–1 ratkaisu siirtyi 21. marraskuuta 2007 pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta Englannin maajoukkue hävisi ottelun maalein 2–3 ja jäi ulos kisoista Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.

Englannin jalkapalloliitto erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22. marraskuuta 2007.[3] Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi. Hänen sopimuksensa loppui vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen. Hänen apuvalmentajikseen tulivat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.[4]

Tulokset muokkaa

  Voitto
  Tasapeli
  Häviö
Päivämäärä Pelipaikka Vastustaja Kilpailu Tulos Maalintekijät Yleisö
5. maaliskuuta 2014 Wembley Stadium, Lontoo, Englanti   Tanska Ystävyysottelu 1–0 Daniel Sturridge 68,573
30. toukokuuta 2014 Wembley Stadium, Lontoo, Englanti   Peru Ystävyysottelu 3–0 Daniel Sturridge, Gary Cahill, Phil Jagielka 83,578
4. kesäkuuta 2014 Sun Life Stadium, Miami, Yhdysvallat   Ecuador Ystävyysottelu 2–2 Wayne Rooney, Rickie Lambert 21,534
7. kesäkuuta 2014 Sun Life Stadium, Miami, Yhdysvallat   Honduras Ystävyysottelu 0–0 45,379
14. kesäkuuta 2014 Arena da Amazônia, Manaus, Brasilia   Italia Maailmanmestaruuskilpailut 2014 2–1 Daniel Sturridge 39,800
19. kesäkuuta 2014 Arena Corinthians, São Paulo, Brasilia   Uruguay Maailmanmestaruuskilpailut 2014 2–1 Wayne Rooney 62,575
24. kesäkuuta 2014 Mineirão, Belo Horizonte, Brasilia   Costa Rica Maailmanmestaruuskilpailut 2014 0–0 57,823
3. syyskuuta 2014 Wembley Stadium, Lontoo, Englanti   Norja Ystävyysottelu 1–0 Wayne Rooney 40,181
8. syyskuuta 2014 St. Jakob-Park, Basel, Sveitsi   Sveitsi Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 0–2 Danny Welbeck (2)
9. lokakuuta 2014 Wembley Stadium, Lontoo, Englanti   San Marino Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 5–0 Phil Jagielka, Wayne Rooney, Danny Welbeck, Andros Townsend, Della Valle (om) 55,990
12. lokakuuta 2014 A. Le Coq Arena, Tallinna, Viro   Viro Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 0–1 Wayne Rooney
15. marraskuuta 2014 Wembley Stadium, Lontoo, Englanti   Slovenia Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 3–1 Wayne Rooney (rp.), Danny Welbeck (2)
18. marraskuuta 2014 Celtic Park, Glasgow, Skotlanti   Skotlanti Ystävyysottelu

Pelaajat muokkaa

Nykyinen joukkue muokkaa

Englannin joukkue MM-kisoissa Qatarissa 20. marraskuuta – 18. joulukuuta 2022.[5]
Ottelut ja maalit on päivitetty 10. joulukuuta 2022 Ranskaa vastaan pelatun MM-puolivälieräottelun jälkeen.

# Pel. Pelaaja Syntymäaika (ikä) Ottelut Maalit Joukkue
1 1M Jordan Pickford 7. maaliskuuta 1994 (ikä 30) 50 0   Everton
13 1M Nick Pope 19. huhtikuuta 1992 (ikä 31) 10 0   Newcastle United
23 1M Aaron Ramsdale 14. toukokuuta 1998 (ikä 25) 3 0   Arsenal
2 2P Kyle Walker 28. toukokuuta 1990 (ikä 33) 73 0   Manchester City
3 2P Luke Shaw 12. heinäkuuta 1995 (ikä 28) 28 3   Manchester United
5 2P John Stones 28. toukokuuta 1994 (ikä 29) 64 3   Manchester City
6 2P Harry Maguire 5. maaliskuuta 1993 (ikä 31) 53 7   Manchester United
12 2P Kieran Trippier 19. syyskuuta 1990 (ikä 33) 40 1   Tottenham Hotspur
15 2P Eric Dier 15. tammikuuta 1994 (ikä 30) 49 3   Tottenham Hotspur
16 2P Conor Coady 25. helmikuuta 1993 (ikä 31) 10 1   Everton
18 2P Trent Alexander-Arnold 7. lokakuuta 1998 (ikä 25) 18 1   Liverpool
21 2P Ben White 8. lokakuuta 1997 (ikä 26) 4 0   Arsenal
4 3KK Declan Rice 14. tammikuuta 1999 (ikä 25) 39 2   West Ham United
8 3KK Jordan Henderson 17. kesäkuuta 1990 (ikä 33) 74 3   Liverpool
14 3KK Kalvin Phillips 2. joulukuuta 1995 (ikä 28) 25 0   Manchester City
17 3KK Bukayo Saka 5. syyskuuta 2001 (ikä 22) 24 7   Arsenal
19 3KK Mason Mount 10. tammikuuta 1999 (ikä 25) 36 5   Chelsea
20 3KK Phil Foden 28. toukokuuta 2000 (ikä 23) 22 3   Manchester City
22 3KK Jude Bellingham 29. kesäkuuta 2003 (ikä 20) 22 1   Borussia Dortmund
25 3KK James Maddison 23. marraskuuta 1996 (ikä 27) 1 0   Leicester City
26 3KK Conor Gallagher 6. helmikuuta 2000 (ikä 24) 4 0   Chelsea
7 4H Jack Grealish 10. syyskuuta 1995 (ikä 28) 29 2   Manchester City
9 4H Harry Kane (Kapteeni) 28. heinäkuuta 1993 (ikä 30) 80 53   Tottenham Hotspur
10 4H Raheem Sterling 8. joulukuuta 1994 (ikä 29) 82 20   Chelsea
11 4H Marcus Rashford 31. lokakuuta 1997 (ikä 26) 51 15   Manchester United
24 4H Callum Wilson 27. helmikuuta 1992 (ikä 32) 6 1   Newcastle United

Viimeaikaiset pelaajat muokkaa

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
M Dean Henderson 12. maaliskuuta 1997 (ikä 27) 1 0   Nottingham Forest   Saksa, 26. syyskuuta 2022
M Fraser Forster 17. maaliskuuta 1988 (ikä 36) 6 0   Tottenham Hotspur   Norsunluurannikko, 29. maaliskuuta 2022
P Reece James 8. joulukuuta 1999 (ikä 24) 15 0   Chelsea   Saksa, 26. syyskuuta 2022
P Ben Chilwell   21. joulukuuta 1996 (ikä 27) 17 1   Chelsea   Saksa, 26. syyskuuta 2022
P Marc Guéhi 13. heinäkuuta 2000 (ikä 23) 3 0   Crystal Palace   Saksa, 26. syyskuuta 2022
P Fikayo Tomori 19. joulukuuta 1997 (ikä 26) 3 0   AC Milan   Italia, 23. syyskuuta 2022
P James Justin 23. helmikuuta 1998 (ikä 26) 1 0   Leicester City   Unkari, 4. kesäkuuta 2022
P Tyrone Mings 13. maaliskuuta 1993 (ikä 31) 17 2   Aston Villa   Norsunluurannikko, 4. kesäkuuta 2022
P Kyle Walker-Peters 13. huhtikuuta 1997 (ikä 26) 2 0   Southampton   Norsunluurannikko, 4. kesäkuuta 2022
P Tyrick Mitchell 1. syyskuuta 1999 (ikä 24) 2 0   Crystal Palace   Norsunluurannikko, 4. kesäkuuta 2022
KK James Ward-Prowse 1. marraskuuta 1994 (ikä 29) 11 2   Southampton   Italia, 23. syyskuuta 2022
KK Emile Smith Rowe 28. heinäkuuta 2000 (ikä 23) 3 1   Arsenal   Norsunluurannikko, 29. maaliskuuta 2022
H Tammy Abraham 2. lokakuuta 1997 (ikä 26) 11 3   AS Roma   Saksa, 26. syyskuuta 2022
H Ivan Toney 16. maaliskuuta 1996 (ikä 28) 0 0   Brentford   Saksa, 26. syyskuuta 2022
H Jarrod Bowen 20. joulukuuta 1996 (ikä 27) 4 0   West Ham United   Italia, 23. syyskuuta 2022
H Ollie Watkins 30. joulukuuta 1995 (ikä 28) 7 2   Aston Villa   Norsunluurannikko, 29. maaliskuuta 2022
Huomautukset
  •   Pelaaja on loukkaantunut
  • (ERO) Pelaaja on lopettanut maajoukkueuransa

Valmennus muokkaa

Päävalmentaja   Gareth Southgate
Apuvalmentaja   Steve Holland
Apuvalmentaja   Chris Powell
Apuvalmentaja   Paul Nevin
Maalivahtivalmentaja   Martyn Margetson

Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajia muokkaa

Eniten otteluita maajoukkueessa muokkaa

Päivitetty 23. joulukuuta 2022.

# Nimi Ura Ottelut Maalit
1 Peter Shilton 1970–1990 125 0
2 Wayne Rooney 2003–2018 120 53
3 David Beckham 1996–2009 115 17
4 Steven Gerrard 2000–2014 114 21
5 Bobby Moore 1962–1973 108 2
6 Ashley Cole 2001–2013 107 0
7 Sir Bobby Charlton 1958–1970 106 49
8 Frank Lampard 1999–2014 106 29
9 Billy Wright 1946–1959 105 3
10 Bryan Robson 1980–1991 90 26

Parhaat maalintekijät muokkaa

# Pelaaja Ura Maalit (Ottelut) Maali/peli
1 Harry Kane 2015– 53 (80) 0,66
2 Wayne Rooney 2003–2018 53 (120) 0,44
3 Sir Bobby Charlton 1958–1970 49 (106) 0,46
4 Gary Lineker 1984–1992 48 (80) 0,60
5 Vivian Woodward 1903–1913 44 (32) 1,38
6 Jimmy Greaves 1959–1967 44 (57) 0,77
7 Michael Owen 1998–2008 40 (89) 0,45
8 Nat Lofthouse 1950–1958 30 (33) 0,91
9 Alan Shearer 1992–2000 30 (63) 0,48
10 Tom Finney 1946–1958 30 (76) 0,39

Englannin kapteenit muokkaa

# Pelaaja Ura maajoukkueessa Ott. Kapteenina (Ottelut yhteensä)
1 Billy Wright 1946–1959 90 (105)
= Bobby Moore 1962–1973 90 (108)
3 Bryan Robson 1980–1991 65 (90)
4 David Beckham 1996–2013 58 (97)
5 Harry Kane 2015– 54 (80)
6 Alan Shearer 1992–2000 34 (63)
7 Kevin Keegan 1972–1982 31 (63)
8 Emlyn Hughes 1969–1980 23 (62)
9 Bob Crompton 1902–1914 22 (41)
= Johnny Haynes 1954–1962 22 (56)
= Wayne Rooney 2003–2018 22 (120)

Englannin valmentajat muokkaa

Valmentaja Ura maajoukkueessa Ottelut Voitot Tasapelit Häviöt Tehdyt maalit Päästetyt maalit Voitto %
Walter Winterbottom 1946–1962 139 78 33 28 383 196 56.11%
Alf Ramsey 1963–1974 113 69 27 17 224 98 61.06%
Joe Mercer 1974 7 3 3 1 9 7 42.85%
Don Revie 1974–1977 29 14 8 7 49 25 48.27%
Ron Greenwood 1977–1982 55 33 12 10 93 40 60.00%
Bobby Robson 1982–1990 95 47 30 18 151 60 49.47%
Graham Taylor 1990–1993 38 18 13 7 62 32 47.36%
Terry Venables 1994–1996 23 11 11 1 35 13 47.82%
Glenn Hoddle 1996–1999 28 17 6 5 42 13 60.71%
Howard Wilkinson 1999 1 0 0 1 0 2 0.00%
Kevin Keegan 1999–2000 18 7 7 4 26 15 38.88%
Howard Wilkinson 2000 1 0 1 0 0 0 0.00%
Peter Taylor 2000 1 0 0 1 0 1 0.00%
Sven-Göran Eriksson 2001–2006 67 40 17 10 128 61 59.70%
Steve McClaren 2006–2007 18 9 4 5 32 12 50.00%
Fabio Capello 2008–2012 42 28 8 6 23 7 66.70%
Stuart Pearce 2012 1 0 0 1 2 3 0.00%
Roy Hodgson 2012–2016 56 33 14 9 111 48 58.98%
Sam Allardyce 2016 1 1 0 0 1 0 100%
Gareth Southgate 2016– 82 52 15 15 189 68 63.41%

Turnaushistoria muokkaa

Maailmanmestaruuskilpailut muokkaa

Vuosi Kierros Sijoitus O V T* H TM PM
  1930 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
  1934 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
  1938 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
  1950 Lohkovaihe 11 3 1 0 2 2 2
  1954 Puolivälierät 6 3 1 1 1 8 8
  1958 Lohkovaihe 11 4 0 3 1 4 5
  1962 Puolivälierät 8 4 1 1 2 5 6
  1966 Maailmanmestaruus 1 6 5 1 0 11 3
  1970 Puolivälierät 8 4 2 0 2 4 4
  1974 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
  1978 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
  1982 Neljännesvälierät 6 5 3 2 0 6 1
 1986 Puolivälierät 8 5 2 1 2 7 3
  1990 Välierät 4 7 3 3 1 8 6
  1994 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
  1998 Neljännesvälierät 9 4 2 1 1 7 4
   2002 Puolivälierät 6 5 2 2 1 6 3
  2006 Puolivälierät 7 5 3 2 0 6 2
  2010 Neljännesvälierät 15 4 1 2 1 3 5
  2014 Lohkovaihe 26 3 0 1 2 2 4
  2018 Välierät 4 7 3 1 3 12 8
  2022 Puolivälierät 7 5 3 1 1 13 4
yhteensä 16/22 1 mestaruus 74 32 22 20 104 68

Euroopan-mestaruuskilpailut muokkaa

Vuosi Kierros O V T* H TM PM
  1960 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
  1964 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
  1968 Kolmas 2 1 0 1 2 1
  1972 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
  1976 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
  1980 Lohkovaihe 3 1 1 1 3 3
  1984 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
  1988 Lohkovaihe 3 0 0 3 2 7
  1992 Lohkovaihe 3 0 2 1 1 2
  1996 Välierät 5 2 3 0 8 3
   2000 Lohkovaihe 3 1 0 2 5 6
  2004 Puolivälierät 4 2 1 1 10 6
   2008 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
   2012 Puolivälierät 4 2 1 1 5 3
  2016 Neljännesvälierät 4 1 2 1 4 4
2020 Toinen 7 5 2 0 11 2
Yhteensä 10/16 38 15 12 11 51 37

* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.

Lähteet muokkaa

Tilastolähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. FIFA Men's Ranking FIFA.com. 26.10.2023. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
  2. Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 19. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
  3. http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/11/584485
  4. http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/12/591762
  5. Squad of England Transfermarkt. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Englannin jalkapallomaajoukkue.