Laura Nyro
Laura Nyro ['nɪəroʊ] (18. lokakuuta 1947 New York, New York– 8. huhtikuuta 1997 Danbury, Connecticut) oli yhdysvaltalainen laulaja ja laulunkirjoittaja. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat ”And When I Die”, ”Stoney End”, ”Wedding Bell Blues”, ”Stoned Soul Picnic”, ”Sweet Blindness”, ”Save the Country” ja ”Eli's Coming”.
| Laura Nyro | |
|---|---|
 Laura Nyro levynsä Eli and the Thirteenth Confession kannessa vuonna 1968 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. lokakuuta 1947 |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 1997 (49 vuotta) |
| Ammatti | muusikko, laulaja, lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1966–1997 |
| Tyylilajit | R&B, pop, jazz, doo-wop, rock and roll |
| Soittimet | laulu, piano |
| Levy-yhtiöt | Verve, Columbia |
| Aiheesta muualla | |
| www.lauranyro.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Laura Nyro oli Joni Mitchellin ohella omakohtaisesti tunnustuksellisten ja vapaamuotoisten laulujen uranuurtaja ja toimi esikuvana muun muassa Rickie Lee Jonesille, Kate Bushille, Suzanne Vegalle, Tori Amosille ja Toni Childsille. Pianonsoittoa opiskelleen Nyron omat musiikilliset vaikutteet ulottuivat Claude Debussystä John Coltraneen. Nyron lauluja ovat levyttäneet myös muun muassa Peter, Paul and Mary, Blood, Sweat and Tears, Fifth Dimension ja Barbra Streisand.[1]
Debyyttialbumin More Than a New Discovery (1966) jälkeen Laura Nyron uralle sattui epäonnistunut esiintyminen Montereyn popfestivaalilla kesäkuussa 1967, jossa hänet buuattiin pois lavalta. Siellä häneen kuitenkin kiinnitti huomionsa levytuottaja David Geffen, joka ryhtyi Nyron manageriksi. Vuoden 1968 hyvät arvostelut saaneen albumin Eli and the Thirteenth Confession ja sitä seuranneen New York Tendaberryn jälkeen Nyro riitaantui Geffenin kanssa ja vetäytyi vähitellen julkisuudesta. Hän levytti yhä harvakseltaan, mutta sai menestystä enää vain pienissä piireissä.[1]
Nyro kertoi 24-vuotiaana jättävänsä musiikkialan huonon kaupallisen menestyksen vuoksi. Viiden vuoden kuluttua hän kuitenkin palasi julkaisemalla albumin Smile. Nyro kuoli munasarjasyöpään 49-vuotiaana[1].
Diskografia muokkaa
Studioalbumit muokkaa
- More Than a New Discovery (1966)
- Eli and the Thirteenth Confession (1968)
- New York Tendaberry (1969)
- Christmas and the Beads of Sweat (1970)
- Gonna Take a Miracle (1971)
- Smile (1976)
- Nested (1978)
- Mother’s Spiritual (1984)
- Walk the Dog and Light the Light (1993)
- Angel in the Dark (julkaistu postuumisti 2001)
Livelevyt muokkaa
- Season of Lights (1977)
- Laura: Live at the Bottom Line (1989)
- Live at Mountain Stage (julkaistu postuumisti 2000)
- Live: The Loom's Desire (julkaistu postuumisti 2002)
- Live in Japan (julkaistu postuumisti 2003)
- Spread Your Wings and Fly: Live at the Fillmore East May 30, 1971 (julkaistu postuumisti 2004)
Kokoelmalevyt muokkaa
- Impressions (1980)
- Stoned Soul Picnic: The Best of Laura Nyro (1997)
- Time and Love: The Essential Masters (2000)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Uusitorppa, Harri: Kuolleet: Laulaja ja auluntekijä Laura Nyro. Helsingin Sanomat, 20.4.1997. Näköislehti (maksullinen).
Kirjallisuutta muokkaa
- Nyman, Jake: ”Laura Nyro”, Rocktieto. Osa 3 N–Z, s. 29–30. Soundi-kirja 16. Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2.