Lastenkamarikonsertit
Lastenkamarikonsertit tarkoittavat nykymusiikkikonsertteja, joita Suomen Musiikkinuoriso ry järjesti vuosina 1962–1963 Helsingissä ja Jyväskylässä. Konsertit saivat lisänimensä säveltäjä Nils-Eric Ringbomin kielteisestä konserttiarvostelusta, jonka mukaan ensimmäisen konsertin lopputuloksena oli vain ”hillitöntä ja tarkoituksetonta lastenkamarimekkalaa”.[1] Arvostelussaan Ringbom käytti happeningin käsitettä ensimmäisenä Suomessa.[2]
Suomen Musiikkinuoriso ry oli perustettu vuonna 1957 edistämään nuorten säveltäjien toimintaa. Yhdistys järjesti aluksi äänilevykonsertteja, ja ensimmäinen varsinainen konsertti järjestettiin 2. joulukuuta 1962, ja ohjelmassa oli sekä ulkomaista että kotimaista nykymusiikkia: Folke Raben teoksia, John Cagen 4′33″ sekä Erkki Salmenhaaran Suoni successivi I, Henrik Otto Donnerin Ideogramme I ja Kari Rydmanin Sonata I. Musiikkiesityksissä tavoiteltiin erikoisia tehoja mm. potkimalla pianoa, särkemällä olutpulloja ja heittelemällä herneitä. Donnerin teoksessa 12 matkaradiota loi taustahälyä muusikoiden lyhyille repliikeille. Yleisön ja lehdistön mielenkiinto oli suurta.
Lastenkamarikonserttien arvostelut jakaantuivat kahteen leiriin: nykymusiikista kiinnostuneet (esimerkiksi Erik Bergman, Seppo Heikinheimo, Ilkka Oramo ja Martti Vuorenjuuri) arvioivat niitä myönteisesti, jopa innostuneesti, ja pitivät kokeilevuutta tarpeellisena, kun taas vanhemman polven edustajat (esimerkiksi Einar Englund, Joonas Kokkonen, Taneli Kuusisto ja Nils-Eric Ringbom) päätyivät kielteisiin näkemyksiin ja pitivät konsertteja sensaationtavoitteluna ja jopa osoituksena nykymusiikin kriisistä ja rappiosta.
Nils-Eric Ringbomin arvostelun jälkeen konserteille annettiin nimeksi "Lastenkamarikonsertit". Näitä konsertteja järjestettiin vuosina 1962–1963 toistakymmentä.
Lokakuussa 1963 Suomen Musiikkinuoriso päätti järjestää Lastenkamarikonsertin asemesta "Sabotaashikonsertin", johon Lastenkamarikonserttien kausi käytännössä päättyi.
Lähteet muokkaa
- Heiniö, Mikko: Lastenkamarikonserteista pluralismiin: Postmoderneja piirteitä uudessa suomalaisessa musiikissa. Musiikki, 1988, nro 1–2, s. 3–139. ISBN 951-95336-3-X. ISSN 0355–1059.
Viitteet muokkaa
- ↑ Nya Pressen 14.12.1962. (”– – helt otyglat och vitslöst barnkammaroväsen.”)
- ↑ Home, Marko: ”Pysähtymisessä vaanii kuolema”: Eino Ruutsalon kokeellinen 1960-luku, s. 200. Diss. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2021. ISBN 978-951-51-7372-0. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)