Ilkka Oramo

suomalainen musiikkitieteilijä

Ilkka Kalevi Oramo (s. 14. elokuuta 1941 Helsinki) on suomalainen musiikkitieteilijä, koulutukseltaan filosofian tohtori.[1] Hän toimi vuodesta 1984 Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian osastossa musiikinteorian professorina.[2]

Oramo opiskeli musiikkitiedettä Erik Tawaststjernan ja Carl Dahlhausin johdolla ja väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1977 aiheenaan Béla Bartókin musiikki.[3]

Oramo aloitti musiikista kirjoittamisen Ylioppilaslehdessä 1960­–1962. Vuosina 1963­–1966 hän oli Uuden Suomen musiikkitoimittaja. Helsingin yliopistossa hän oli musiikkitieteen tp. assistentti 1966–1974, vs. apulaisprofessori 1977–1980, vuodesta 1978 myös dosentti ja vuosina 1980–­1984 vs. ja vt. professori, Suomen akatemiassa ylimääräinen tutkimusassistentti vuosina 1974–1977 ja Sibelius-Akatemiassa musiikinteorian professori 1984–2009, musiikintutkimuslaitoksen johtaja 1987–1989, opetus- ja tutkimusneuvoston varapuheenjohtaja 1996–2007, promootiotoimikunnan puheenjohtaja ja promoottori 2002–2003.

Vuosina 1963–1966 hän toimi Jyväskylän kesän ohjelmasihteerinä. 1967–1970 hän oli Suomen Musiikin Vuosikirjan toimittaja, 1968–­1969 Helsingin Sanomien musiikkiarvostelija ja 1971–1975 sekä 1987–1989 perustamansa Musiikki-lehden päätoimittaja. Jäsen Pohjoismaisen musiikkitieteellisen kongressin suunnittelutoimikunnassa hän oli vuosina 1973–1983 (pj. 1985–1987) ja Pohjoismaisten musiikkipäivien kansainvälisessä tuomaristossa 1974–1986 (pj. 1980). Hän on toiminut myös Suomen Säveltäjät ry:n Sibelius-rahaston hallituksen puheenjohtajana vuosina 1981–1984, Suomen musiikkitieteellisen seuran hallituksen puheenjohtajana vuosina 1985–1989, Avanti!-kamariorkesterin kannatusyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1986–1990 ja 1994–2005. Vuosina 1981–1994 hän oli Helsingin juhlaviikkojen klassisen musiikin toimikunnan jäsen, 1992–1995 Helsinki-viikon säätiön hallituksen jäsen ja 1996–2008 Suomen Ateenan-instituutin hallituksen jäsen.[1]

Vuosina 1989–1992 Oramo oli lisäksi kuusiosaisen Suuren musiikkitietosanakirjan päätoimittaja.[4] Hän on julkaissut artikkeleita Suomen musiikista ja suomalaisista säveltäjistä myös ensyklopedioissa Die Musik in Geschichte und Gegenwart ja The New Grove Dictionary of Music and Musicians.

Ilkka Oramo oli vuosina 1965–1979 naimisissa pianisti ja pianopedagogi Liisa Pohjolan kanssa, ja heidän poikansa on kapellimestari Sakari Oramo ja tyttärensä cembalisti Anna-Maaria Oramo. Puoliso vuodesta 2000 musiikinopettaja Eva Hillevi Syrjälä.[1]

Kirjoja muokkaa

  • Jean Sibelius: Kuvaelämäkerta. Helsinki: Otava, 1965.
  • Modaalinen symmetria: Tutkimus Bartókin kromatiikasta (Acta Musicologica Fennica 10). Helsinki: Suomen Musiikkitieteellinen Seura, 1977. (Väitöskirja.)

Artikkeleita muokkaa

  • Karlheinz Stockhausen – tutkija ja teoreetikko. Kirkko ja kaupunki 5.7.1961.
  • Karlheinz Stockhausen ja muodon ongelma. Kirkko ja kaupunki 16.8.1961.
  • Joonas Kokkonen, Symphony Composer. Finlandia Pictorial 1963:6.
  • Venäläisen musiikin ”vallankumous”. Teekkari B 2/1964, s. 12–13.
  • Travel Sources of Inspiration. Look at Finland 1/1965, s. 18–20.
  • Musiikkitiede tänään. Musiikki 3–4/1972, s. 131–135.
  • Musiikin todellisuus ja ”sosiologinen musiikinteoria”. Parnasso 6/1974, s. 329–337.
  • Tonaalisuudesta Bartókin bagatellissa op. 6 no 1. JuhIakirja Erik TawaststjernalIe 10. X. 1976 (Acta Musicologica Fennica 9), toim. E. Salmenhaara. Helsinki: Otava, s. 198–220.
  • Marcia ja Burletta. Rapsodian perinteestä kahdessa Bartókin kvartetto-osassa. Musiikki 3/1976, s. 14–32.
  • Marcia und Burletta. Zur Tradition der Rhapsodie in zwei Quartettsätzen Bartóks. Die Musikforschung  1/1977, s. 14–25.
  • Motiivi ja muoto Sibeliuksen toisessa sinfoniassa. Musiikki 1/1978, s. 1–27.
  • Melodia ja sävelasteikko. Suomen tieteen ulottuvuuksia, toim. Risto Kautto. Porvoo: WSOY, 1978, s. 353–368.
  • Bartókin nuotinnuskäytäntö ja säveljärjestelmä. Musiikki 2/1979, s. 83–101.
  • Igor Stravinsky ja absoluuttisen musiikin idea. Musiikki 4/1979, 217–232.
  • Om Bartóks tonsystem. Nordisk musik och musikvetenskap under 1970-talet. En kongressraport, toim. A. Carlsson & J. Ling (Skrifter från Musikvetenskapliga institutionen, Göteborg 4). Partille 1980, s. 122–136.
  • Kansanmusiikin vaikutuksesta taidemusiikkiin. Sibeliuksen akateeminen koeluento vuodelta 1896. Musiikki 2/1980, 106–122.
  • Modale Symmetrie bei Bartók. Die Musikforschung 4/1980, s. 450–464.
  • Jean Sibeliuksen sävelruno Bardi. Musiikki 3/1982, s. 171–193.
  • Kultainen leikkaus musiikissa. Kriittinen katsaus esteettisen normaalisuhteen teoriaan. Musiikki 4/1982, s. 247–292.
  • Die notierte, die wahrgenommene und die gedachte Struktur bei Bartók. Bemerkungen zu einem Problem der musikalischen Analyse. Studia musicologica Academiae Scientiarum Hungaricae  24 (1982), s. 439–449.
  • Vom Einfluß der Volksmusik auf die Kunstmusik. Ein unbekannter Aufsatz von Sibelius aus dem Jahre 1896.  Bericht über den Internationalen Musikwissenschaftlichen Kongreß Bayreuth 1981 (Beilage zu der  Musikforschung ), toim. Ch.-H. Mahling & S. Wiesmann. Kassel und Basel 1983, s. 440–444.
  • Onko Suomen kansalla musiikinhistoriaa? SIC. Sibelius-Akatemian Vuosikirja 2 1884–85. Helsinki: Sibelius-Akatemia, s. 7–19.
  • Music and Nationality – Who is a Finnish Composer? Finnish Music Quarterly  3/1988, s. 16–21.
  • Artistic and aesthetic value. Essays on the Philosophy of Music (Acta Philosophica Fennica vol. 43), edited by Veikko Rantala, Lewis Rowell, and Eero Tarasti. Helsinki: Societas Philosophica Fennica, 1988, s. 217–227.
  • Hat das finnische Volk eine Musikgeschichte? Musiikki 1–4/1989, s. 111–121.
  • Viennese Classicist of the Far North. Finnish Music Quarterly 3/1989, s. 34–39.
  • Kun Haydn muutti Ouluun. Den gemensamma tonen, redigerad av Hannu Apajalahti. Helsingfors: Musikvetenskapliga Sällskapet i Finland, 1990, s. 177–191.
  • Musiikinteoria ja musiikin tutkimus. Sävellys ja musiikinteoria 1 (1992), s. 10–15.
  • Sibelius, le plus mauvais compositeur du monde. Colloque international Jean Sibelius. Boreales 54–57/1993, s. 51–58.
  • The Symphonic Poems: Formal Stragegies. Proceedings from The First International Jean Sibelius Conference Helsinki, August 1990, edited by Eero Tarasti. Helsinki: Sibelius Academy, Department of Composition and Music Theory, 1995, s. 150–157.
  • Maailman huonoin säveltäjä. Parnasso  1/1996, s. 74–78.
  • Beyond Nationalism. Music and Nationalism in 20th-century Great Britain and Finland, edited by Tomi Mäkelä. Hamburg: von Bockel Verlag, 1997, s. 35–43.
  • Sibelius ja saksalainen musiikinhistoria. Parnasso  4/1999, s. 446–452.
  • Kuninkaallinen metsästysretki. Hundra vägar har min tanke. Festskrift till Fabian Dahlström – Juhlakirja Fabian Dahlströmille, toim. Glenda Dawn Goss & al. Helsinki: WSOY, 2000, s. 139–148.
  • Zur Rezeption der Musik von Jean Sibelius (1865–1957) in der deutschen Fachliteratur seit 1954. Zur Neueorientierung der finnisch-deutschen Kulturbeziehungen nach 1945 (Veröffentlichungen der AUE-Stiftung 11). Helsinki: AUE-Stiftung, 2000, s. 119–127.
  • Tuonelan joutsen – musiikkia symbolismin ja art nouveaun välimailla. Synteesi  4/2000, s. 89–94.
  • Sibelius as a Problem in Musical Historiography. Sibelius Forum II. Proceedings from the Third International Jean Sibelius Conference Helsinki December 7–10, 2000, edited by Matti Huttunen, Kari Kilpeläinen and Veijo Murtomäki. Helsinki: Sibelius Academy, Department of Composition and Music Theory, 2003, s. 69–80.
  • Sub umbra Sibelii: Sibelius and his Successors. The Cambridge Companion to Sibelius, edited by Daniel M. Grimley. Cambridge: Cambridge University Press, 2004, s. 157–168.
  • Chaconne-periaate ja muoto Magnus Lindbergin Correntessa. Sävellys ja musiikinteoria 11 (2004), s. 5–15.
  • Taiteellinen ja esteettinen arvo. Musiikin filosofia ja estetiikka. Kirjoituksia taiteen ja populaarin merkityksistä, toim. Juha Torvinen ja Alfonso Padilla. Helsinki: Yliopistopaino, 2005, s. 221–232.
  • Armas Launis, Magnus Lindberg ja toiseuden kohtaaminen. Musica viva! Matti Vainion juhlakirja. Helsinki–Jyväskylä: Minerva, 2006, s. 197–205.
  • Sibelius, Bartók, and the ”Anxiety of Influence” in Post World War II Finnish Music. Studia Musicologica Academiae Scientiarum Hungaricae XLVII, 3–4/2006, s. 467–479.
  • Soi, soi kaisla. Säteitä 2009  (Sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 1). Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2009, s. 5–8.
  • Alaviite Leibowitziin ja Tanzbergeriin. Säteitä 2009 (Sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 1). Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2009, s. 70.
  • Adornoa suomentaessa. Säteitä 2009 (Sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 1). Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2009, s. 53–67.
  • Miksi Sibeliusta ei voida jättää ulkopuolelle. Säteitä 2010  (Sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 2). Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2010, s. 7–18.
  • Helmuth Thierfelderin avoin kirje Sibeliukslle 1935. Musiikki 3–4/2011, 69–87.
  • Runosävelmien jäljillä.Trio 2/2012, s. 57–60.
  • Busonin ahdistus ja utopia. Synteesi 2/2012, s. 77–83.
  • Kolme Bartókin esseetä. Trio  1/2014, s. 29–34.
  • Suomentajan jälkisana. Hanslick, Eduard: Musiikille ominaisesta kauneudesta: Yritys säveltaiteen estetiikan uudistamiseksi. Tampere: niin & näin, 2014, s. 156–169.
  • Sibelius’ Eighth Symphony – Fact and Fiction. Jean Sibelius’s Legacy. Research on his 150th Anniversary, edited by Daniel Grimley, Tim Howell, Veijo Murtomäki and Timo Virtanen. Cambridge: Cambridge Scholars’ Publishing, 2017, s. 51–63.
  • Ks. myös https://relatedrocks.com/

Suomennoksia muokkaa

  • Stravinski, Igor: Musiikin poetiikka. Helsinki: Otava, 1968.
  • Kokkonen, Joonas: Eräitä piirteitä Bartóikin melodiikassa. Musiikki 3/1971, s. 23–30.
  • Cone, Edward T.: Stravinsky: erään metodin kehitys. Musiikki 1/1971, s. 16–29.
  • Dahlhaus, Carl: Musiikin estetiikka. Helsinki: Suomen Musiikkitieteellinen Seura, 1980.
  • Sibelius, Jean: Joitakin näkökohtia kansanmusiikista ja sen vaikutuksesta säveltaiteeseen. Musiikki 2/1980, s. 87–105.
  • Adorno, Theodor W.: Alaviite Sibeliukseen ja Hamsuniin. Säteitä 2009 (Sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 1). Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2009, s. 48.
  • Adorno, Theodor W.: Reunahuomautus Sibeliuksesta. Säteitä 2009 (Sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 1). Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2009, s. 49–52.
  • Leibowitz, René: Sibelius, maailman huonoin säveltäjä. Säteitä 2009 (Sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 1). Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2009, s. 68–69.
  • Sibelius, Jean: Selonteko allekirjoittaneen opintomatkasta Karjalassa kesällä 1892. Trio 2/2012, s. 55–56.
  • Busoni, Ferruccio: Luonnos säveltaiteen uudeksi estetiikaksi. Synteesi 4/2012, s. 40–61.
  • Salonen, Esa-Pekka: Takuuvarma kuolemattomuus. Mietteitä mestariteoksen luomisesta. IssueX 1/2013, s. 22–25.
  • Hanslick, Eduard: Musiikille ominaisesta kauneudesta: Yritys säveltaiteen estetiikan uudistamiseksi. Tampere: niin & näin, 2014.
  • Bartók, Béla: Omaelämäkerta. Trio 1/2014, s. 17–21.
  • Bartók, Béla: Uuden musiikin ongelma. Trio 1/2014, s. 21–25.
  • Bartók, Béla: Kansanmusiikin vaikutus nykyiseen taidemusiikkiin. Trio 1/2014, s. 26–28.

Lähteet muokkaa

  1. a b c Pajala, Lasse (päätoim.): ”Oramo, Ilkka”, Kuka kukin on 2011, s. 705. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.
  2. The Cambridge Companion to Sibelius cambridge.org. Cambridge University Press. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  3. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 512–513. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  4. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 301–302. Helsinki: Otava, 1997.