Lasse Kukkonen

Lasse Juhani Kukkonen (s. 18. syyskuuta 1981 Oulu) on suomalainen aktiiviuransa lopettanut jääkiekkopuolustaja, olympiamitalisti ja maailmanmestari. Kausina 2004–2005, 2013–2014, 2014–2015 ja 2017–2018 hän voitti Suomen mestaruuden Oulun Kärpissä. Kukkonen on Kärppien kasvatti, ja hän pelasi seurassa koko SM-liigauransa. Lisäksi hän pelasi NHL:ssä Chicago Blackhawksissa ja Philadelphia Flyersissa yhteensä neljän kauden ajan. AHL-farmiliigassa Kukkonen edusti Philadelphia Phantomsia ja Norfolk Admiralsia.

Lasse Kukkonen
Lasse Kukkonen Metallurg Magnitogorskin paidassa ottelussa Torpedo Nižni Novgorodia vastaan joulukuussa 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt	18. syyskuuta 1981 Oulu, Suomi
Kansalaisuus	Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Kukkolasse
Pelipaikka	puolustaja
Maila	vasen
Pituus	183 cm
Paino	85 kg
Seura
Seura	Oulun Kärpät
Sarja	SM-liiga
Pelinumero	5 (jäädytetty)
Tehtävä	kehitysjohtaja
Pelaajaura
Pääsarjaura	2000–2020
Seurat	Kärpät (SM-liiga) Norfolk Admirals (AHL) Chicago Blackhawks (NHL) Philadelphia Flyers (NHL) Philadelphia Phantoms (AHL) Avangard Omsk (KHL) Metallurg Magnitogorsk (KHL) Rögle BK (SEL)
NHL-varaus	151. varaus, 2003 Chicago Blackhawks
Aiheesta muualla
www.kukkolasse.fi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kukkonen edusti Suomen jääkiekkomaajoukkuetta arvokisoissa vuodesta 2005 ja voitti kuusi arvokisamitalia: olympiahopeaa Torinon talviolympialaisista 2006, olympiapronssia Vancouverin talviolympialaisista 2010, olympiapronssia Sotšin talviolympialaisista 2014, MM-hopeaa Venäjän MM-kilpailuista 2007, MM-pronssia Latvian MM-kilpailuista 2006 ja MM-kultaa Slovakian MM-kilpailuista 2011. Lisäksi Kukkonen on voittanut MM-hopeaa nuorten MM-kilpailuista vuonna 2001, ja alle 18-vuotiaiden kultaa vuonna 1999.

Ura

Oulun Kärpät

Kukkonen aloitti jääkiekon Oulun Kärpissä ja nousi joukkueen I-divisioonassa pelaavaan edustusjoukkueseen kaudella 1999–2000. Kukkonen pelasi kaudella 22 ottelua, ja keräsi niissä yhteensä neljä syöttöpistettä. Kärppien kausi I-divisioonassa sujui erinomaisesti ja kaudeksi 2000–2001 Juhani Tammisen valmentama oululaisjoukkue nousi SM-liigaan. SM-liigassa Kärpät sijoittui runkosarjassa yhdeksänneksi ja oli viimeinen pudotuspeleihin selviytynyt joukkue. Kukkosen rooli joukkueessa kasvoi ja hän pelasi runkosarjakaudella 47 ottelua tehopistein 1+5=6. Pudotuspeleissä Kärpät menestyi hyvin ja voitti avauskierroksella Helsingin Jokerit. Joukkue kuitenkin hävisi seuraavalla kierroksella TPS:lle otteluvoitoin 3–0 ja putosi SM-liigan finaaleista. Kärppien kausi päättyi tappioon pronssiottelussa Tampereen Ilvestä vastaan. Kukkonen pelasi kaikki Kärppien pudotuspeliottelut ja teki yhdeksässä ottelussa tehot 0+2.

Kaudella 2001–2002 Kärpät sijoittui SM-liigan runkosarjassa kuudenneksi ja selvisi kirkkaasti mukaan pudotuspeleihin. Runkosarjassa Kukkonen pelasi 55 ottelua tehden kaksi maalia ja yhteensä 8 tehopistettä. Kärppien hyvä runkosarjavire ei kuitenkaan jatkunut pudotuspeleissä, vaan Jokerit voitti joukkueen puolivälierissä ja otti samalla revanssin edelliskauden avauskierroksen tappiosta. Kukkonen pelasi Kärppien puolustuksessa pudotuspeleissä neljä ottelua, joissa hän syötti kolme maalia.

Kausi 2002–2003 oli sekä Kukkoselle että Kärpille menestys. Kärpät pelasi loppuottelusarjassa, jossa se kuitenkin joutui taipumaan Tapparalle otteluvoitoin 3–0. Tehopisteet 6+12=18 runkosarjassa tehnyt ja seuransa kapteenina toiminut 21-vuotias Kukkonen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen. Lisäksi hänet palkittiin SM-liigan tehopelaajalle annettavalla Matti Keinonen -palkinnolla.

NHL-varaus ja tulokaskausi Chicago Blackhawksissa (2003–2004)

Onnistuneen SM-liigakauden jälkeen Chicago Blackhawks varasi Kukkosen viidennellä kierroksella 151. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa kesällä 2003.

NHL-kaudella 2003–2004 Kukkonen pelasi runkosarjassa vain 10 ottelua ja vietti kauden pääosin Chicagon AHL-liigan farmiseura Norfolk Admiralsissa. Admiralsissa Kukkonen kuitenkin pelasi hyvin tehden 59 ottelussa 14 pistettä. Kesällä 2004 Kukkonen ja Chicago purkivat sopimuksensa, osittain lähestyvän NHL:n työsulun takia, ja Kukkonen palasi kaudelle 2004–2005 takaisin Kärppiin.

Paluu Kärppiin

Kärppiin kaudelle 2004–2005 palannut Kukkonen pelasi SM-liigan runkosarjassa 55 ottelua tehoin 5+13=18. NHL:n työsulku toi SM-liigaan monia Pohjois-Amerikan huippupelaajia, kuten Saku Koivun, joka edusti kaudella kasvattajaseuraansa TPS:ää. Kukkonen oli Kärppien kauden suurin tähti ja loppuotteluun tiensä pelannut joukkue kukisti finaaleissa Jokerit otteluvoitoin 3–1 ja voitti Suomen mestaruuden. Kärppien varakapteeni Kukkonen keräsi pudotuspeleissä kaksi tehopistettä 12 ottelussa.

Huolimatta pelien jatkumisesta NHL:ssä Kukkonen pelasi kauden 2005–2006 SM-liigassa. Hän oli Kärppien kapteeni ja teki runkosarjassa oman piste-ennätyksensä, tehot 11+16=27. Kukkonen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen toistamiseen urallaan ja palkittiin myös parhaan puolustajan Pekka Rautakallio -palkinnolla. Kärpät pelasi jälleen pudotuspeleissä ja voitti tällä kertaa SM-pronssia, mikä oli Kukkosen uran toinen SM-mitali.

Chicago Blackhawks ja Philadelphia Flyers

Loistava SM-liigakausi avasi Kukkoselle ovet takaisin NHL:ään ja hän palasi Chicagoon kaudelle 2006–2007 yksivuotisella sopimuksella. Kukkonen teki ensimmäisen NHL-maalinsa 25. lokakuuta 2006 Colorado Avalanchea vastaan pelatussa ottelussa. Hän ehti pelata Blackhawksissa 54 ottelua tehopistein 5+9=14, ennen kuin hänet kaupattiin Philadelphia Flyersiin kolmen joukkueen välisessä kaupassa. Vaihdossa Chicago sai Philadelphialta laitahyökkääjä Kyle Calderin, jonka seura kuitenkin kauppasi välittömästi Detroit Red Wingsiin saaden vaihdossa Jason Williamsin.

Philadelphiassa Kukkonen sai puolustajaparikseen Joni Pitkäsen, joka oli pelannut Kukkosen kanssa myös Kärpissä. Loppukaudella Kukkonen pelasi Flyersissä 20 ottelua, joissa hän ei onnistunut tekemään pisteitä. Seuraava kausi 2007–2008 oli Philadelphia Flyersiltä varsin menestyksekäs. Se pelasi hienon runkosarjan ja selvitti tiensä pudotuspeleissä aina konferenssifinaaleihin ja pelasi paikasta loppuottelussa, mutta joutui kuitenkin lopulta taipumaan Pittsburgh Penguinsille. Runkosarjassa Kukkosen pisteet olivat 1+4=5 ja pudotuspeleissä 0+2=2. Kukkonen pelasi runkosarjassa 53 ottelua ja pudotuspeleissä 14 ottelua.

Alkukaudella 2008–2009 Kukkonen edusti Flyersin AHL-farmiseura Philadelphia Phantomsissa 26 ottelussa. Flyersissa hän pelasi 22 ottelua mutta joukkue ei päässyt pudotuspeleihin ja Kukkonen palasi NHL-kauden jälkeen farmiseuraan pelaamaan neljä pudotuspeliottelua tehden niissä kaksi maalia.

KHL: Avangard Omsk ja Metallurg Magnitokorsk

24. kesäkuuta 2009 Kukkonen solmi kaksivuotisen sopimuksen Venäjän KHL:ssä pelaavan Avangard Omskin kanssa. Kaudella 2009–2010 hän pelasi joukkueessa 53 ottelua tehden tehot 6+6 ja nousi joukkueen tärkeimpien pelaajien joukkoon. Myös Kukkosen +/- -tilasto oli hyvä, +13. Kauden jälkeen Kukkonen kuitenkin purki sopimuksen ja hänen huhuttiin siirtyvän takaisin NHL:ään. Kukkonen kuitenkin siirtyi KHL-seura Metallurg Magnitogorskiin kaksivuotisella sopimuksella kesällä 2010. Kukkonen pelasi Metallurgissa kaudet 2010–2011 ja 2011–2012. Yhteensä hän pelasi kausilla 88 runkosarjaottelua ja 15 pudotuspeliottelua. Kaudella 2010–2011 Kukkonen pelasi loukkaantumisten vuoksi vain 37 runkosarjaottelua ja oli sivussa otteluista myös kaudella 2011–2012 saatuaan vakavan kasvovamman.^lähde? Pisteitä Kukkonen teki molempina kausina runkosarjassa yhteensä 20 ja yhden pudotuspeleissä. Kukkonen jätti Magnitokorskin ja Venäjän vuonna 2012.

Ruotsin kautta takaisin Suomeen (2012–2020)

Kaudella 2012–2013 Kukkonen pelasi Ruotsin Elitserienissä Röglen joukkueessa. Hän oli joukkueen varakapteeni ja pelasi kaudella 54 Elitserien-ottelua tehoin 2+4=6. Heikossa joukkueessa Kukkosen +/– -tilasto oli heikko –16. Rögle joutui kauden päätteeksi putoamiskarsintoihin, joiden päätteeksi se putosi Elitserienistä sarjatasoa alemmas Allsvenskaniin. Putoamisen jälkeen Kukkonen ja seuran toinen suomalaispelaaja, Juhamatti Aaltonen, jättivät seuran.

Kauden päätyttyä Ruotsissa Kukkonen teki 4+1-vuotisen sopimuksen Kärppien kanssa. Kukkosen lisäksi Kärppien joukkueeseen liittyi toinen paluumuuttaja, hyökkääjä Mika Pyörälä. Kukkonen toimi Kärppien kapteenina kaudella 2013–2014 ja teki runkosarjassa pääsarjauransa piste-ennätyksen 12+16=28. Hän voitti SM-liigan puolustajien maalipörssin. Kukkonen palkittiin toisen kerran urallaan parhaan puolustajan Pekka Rautakallio -palkinnolla ja valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen.

Kauden 2014–2015 runkosarjassa Kukkonen teki tehot 11+10=21. Hän teki yhdeksän ylivoimamaalia ja oli joukkueensa paras maalintekijä ylivoimalla. Pudotuspeleissä Kukkonen loukkaantui JYPin Jani Tuppuraisen taklauksen seurauksena ensimmäisessä välieräottelussa. Hän palasi kokoonpanoon finaaleissa ja pelasi kauden loppuun kaksi kylkiluuta murtuneena. Kausi päättyi Kärppien toiseen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen ja Kukkonen valittiin neljännen kerran urallaan SM-liigan tähdistökentälliseen.

Joulukuussa 2018 Kukkonen teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.

Suomen maajoukkue

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Hopeaa	Torino 2006	jääkiekko
Pronssia	Vancouver 2010	jääkiekko
Pronssia	Sotši 2014	jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa	Slovakia 2011	jääkiekko
Hopeaa	Venäjä 2007	jääkiekko
Hopeaa	Venäjä 2016	jääkiekko
Pronssia	Latvia 2006	jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Hopeaa	Venäjä 2001	jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Kultaa	Saksa 1999	jääkiekko Pronssia

Nuorten maajoukkuevuodet

Vuonna 1999 Kukkonen edusti Suomea ensimmäistä kertaa maajoukkuetasolla arvoturnauksessa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Kukkonen pelasi kisoissa kaikki Suomen seitsemän ottelua, tehoin 1+1. Turnaus oli Suomen joukkueelta menestys ja Suomi voitti turnauksessa MM-kultaa. Kukkonen edusti Suomea myös alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 2001. Suomen "kultaisen sukupolven" joukkue menestyi myös näissä kisoissa. Suomi voitti oman lohkonsa ja kaatoi matkalla MM-finaaliin Slovakian ja ennakkosuosikki Kanadan. "Pikkuleijonat" taipui kuitenkin finaalissa Tšekille 2–1 ja saavutti kisoissa MM-hopeaa.

A-maajoukkuedebyytti 2002 ja MM-kisat 2005

Kukkonen debytoi Suomen jääkiekkomaajoukkueessa kauden 2002–2003 Euro Hockey Tourilla Hannu Aravirran toimiessa Leijonien päävalmentajana. Arvokisadebyyttinsä A-maajoukkueessa Kukkonen teki vuoden 2005 MM-kisoissa Itävallassa. Kisat olivat päävalmentaja Erkka Westerlundin ensimmäiset maajoukkueen päävalmentajana ja päättyivät suureen pettymykseen Suomen nimekkään joukkueen sijoittuessa vasta seitsemänneksi. Kukkonen pelasi kisoissa seitsemän ottelua ilman tehopisteitä ja +/– -tilastolla –1.

Torinon olympialaiset 2006

Westerlundin joukkueen kokoamista Torinon talviolympialaisiin hankaloittivat useat suomalaisten NHL-pelaajien loukkaantumiset. Olympialaisista joutuivat jäämään sivuun esimerkiksi Tuomo Ruutu, Miikka Kiprusoff, Joni Pitkänen, Kari Lehtonen, Antti Miettinen ja Sami Kapanen. Kesken kisojen myös Sami Salo loukkaantui, jolloin Westerlund valitsi hänen korvaajakseen Lasse Kukkosen, joka lensi pikahälytyksellä Torinoon. Kukkonen pelasi kaksi ottelua kisoissa, joissa Suomen "kultainen sukupolvi" pelasi erinomaisesti selvittäen tiensä aina finaaliin asti. Olympiafinaalissa Ruotsi kuitenkin voitti Suomen lukemin 3–2 ja voitti olympiakultaa Suomen jäädessä hopealle.

MM-kisat 2006, 2007 ja 2009

Olympialaisissa vakuuttanut Kukkonen sai kutsun päävalmentaja Westerlundilta myös Latviassa pelattaviin vuoden 2006 MM-kisoihin. Kukkonen pelasi kisoissa yhdeksän ottelua ja teki Suomelle kaksi maalia; toisen 3–3 tasapelissä Tšekkiä vastaan ja toisen 4–0 voitto-ottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Kisoissa Suomi voitti pronssiottelussa Kanadan 5–0.

Erkka Westerlund valitsi NHL:n pudotuspeleistä vapautuneen Kukkosen myös vuoden 2007 MM-kisoihin. Suomi voitti kilpailuissa MM-hopeaa. Finaalissa Kanada voitti Suomen niukasti 3–2. Kisojen jälkeen Westerlund vetäytyi Suomen päävalmentajan tehtävästä.

Kukkonen ei osallistunut vuoden 2008 MM-kisoihin Philadelphia Flyersin pelatessa NHL:n konferenssifinaaleissa. Vuonna 2009 Flyers putosi pudotuspeleistä ja Kukkonen pääsi osallistumaan MM-kisoihin. Suomen maajoukkuetta valmensi kisoissa uusi päävalmentaja, Jukka Jalonen. Kukkonen oli kisoissa tärkeä pelaaja Suomelle ja myös Suomen kokenein puolustaja Janne Niinimaan ohella. Suomen kisat päättyivät vuonna 2009 jo puolivälieriin joukkueen hävitessä Yhdysvalloille maalein 3–2.

Vancouverin olympialaiset 2010

Jalonen valitsi Kukkosen Suomen olympiakokoonpanoon Vancouverin talviolympialaisiin yhtenä viidestä Euroopassa pelaavasta suomalaisesta. Loput joukkueen pelaajista tulivat NHL:stä. Suomi aloitti kisat selkeillä voitoilla Valko-Venäjästä ja Saksasta. Kolmannessa ottelussa Suomi kuitenkin hävisi Ruotsille 3–0. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Suomi voitti Tšekin 2–0 ja eteni neljän parhaan joukkoon. Välierässä Suomi kohtasi kisoissa voittoisasti edenneen Yhdysvallat. Yhdysvallat ratkaisi ottelun jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana tekemällä neljä maalia. Ottelu päättyi lopulta USA:n 6–1 voittoon ja Kukkonen sai puolustajaparinsa Toni Lydman kanssa ottelun jälkeen runsaasti kritiikkiä, kuten koko Suomen joukkue. Pronssiottelussa Suomi voitti Slovakian 5–3 saavuttaen olympiapronssia. Olympiamitali oli Kukkoselle toinen.

MM-kisat 2010

Jalonen valitsi Kukkosen mukaan Suomen MM-joukkueeseen myös Saksan MM-kisoihin 2010. Suomella oli yllättäviä vaikeuksia jo alkulohkossa ja se hävisi avausottelunsa Tanskalle 4–1. Lopulta joukkue kuitenkin paransi peliään ja voitti lohkonsa. Suomen kisat päättyivät vuoden 2009 MM-kilpailujen tapaan puolivälieriin, jossa Suomi hävisi rangaistuslaukauksilla Tšekille. Kukkonen pelasi kisoissa kuusi ottelua ilman tehopisteitä.

MM-kisat 2011 ja maailmanmestaruus

Jalonen valitsi Kukkosen joukkueeseen odotetusti myös Slovakiassa vuonna 2011 pidettyihin MM-kisoihin. Suomi lähti kisoihin kovin odotuksin ja joukkueeseen kuuluivat myös NHL-tähtihyökkääjät Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu. Suomi selvitti tiensä alkulohkosta jatkoon ja menestys jatkui myös jatkolohkossa. Välierässä Suomi voitti Venäjän 3–0 ja eteni MM-finaaliin. Vastaan luisteli NHL-tähtiä vilisevä Ruotsi, joka lähti otteluun hienoisena ennakkosuosikkina. Ottelu kuitenkin päättyi lopulta Suomen 6–1 -voittoon ja maailmanmestaruuteen. Kukkonen oli joukkueessa tärkeässä roolissa tuoden Suomen puolustukseen varmaotteisuutta ja kokemusta.

MM-kisat 2012 ja 2013

Vuoden 2012 MM-kisat pelattiin Suomessa. Kukkonen oli jälleen mukana joukkueessa tehden kymmenessä ottelussa yhden tehopisteen. Suomi pelasi kisojen alun erinomaisesti, mutta tappiot Venäjälle ja Tšekille pudottivat joukkueen lopulta mitaleilta ja tuloksena oli MM-kisojen neljäs sija.

Vuoden 2013 MM-kisoissa, jotka olivat Jukka Jalosen viimeiset Suomen päävalmentajana, Suomella oli nimettömin ja monien mielestä myös heikoin MM-joukkue vuosiin.^lähde? Kukkonen toimi ensimmäistä kertaa MM-kisajoukkueen kapteenina ja pelasi puolustajaparinaan Ilari Melart. Suomi putosi finaalista hävittyään Ruotsille välierissä. Pronssiottelussa Suomi hävisi Yhdysvalloille rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 3–2 sijoittuen kisoissa lopulta neljänneksi.

MM-kisat 2016

Lasse Kukkonen edusti Suomen maajoukkuetta alkuun kapteenina harjoitusotteluissa. Kukkosesta tehtiin varakapteeni Mikko Koivun otettua kapteeniuden. Suomi saavutti hopeaa Venäjällä Pietarissa ja Moskovassa pelatuissa kisoissa. Kukkonen ei ollut loukkaantumisen vuoksi mukana loppuottelussa Kanadaa vastaan, jonka Suomi hävisi luvuin 0–2. Hän on joutunut alaraajavamman vuoksi leikkausoperaatioon.

Olympialaiset 2018

Kukkonen valittiin jälleen kerran edustamaan Suomea vuoden 2018 talviolympialaisiin. Olympialaiset jäivät Kukkosen viimeisiksi peleiksi maajoukkueessa, sillä Kärppien voitettua Suomen mestaruuden kauden 2017–2018 päätteeksi Kukkonen ilmoitti maajoukkueuransa olevan ohi.

Perhe

Kukkonen on naimisissa Piritta Kukkosen kanssa, ja parilla on kolme lasta, Vilma, Moona ja Elena.

Kukkosen vanhemmat ovat Jouni ja Terttu Kukkonen.

Hän on jalkapalloilija Tinja-Riikka Korpelan serkku.

Muuta

Pelaajauransa päättymisen jälkeen Lasse Kukkonen siirtyi C Moren Liiga-asiantuntijaksi. Hänen entinen pelinumeronsa 5 ei ole syksystä 2020 lähtien ollut Kärpissä kenenkään toisen pelaajan käytössä. Pelinumeron jäädytettiin Raksilan jäähallissa 8. lokakuuta 2022, Oulun Kärppien pelatessa Mikkelin Jukureita vastaan.

Palkinnot

• Olympiahopeaa 2006, olympiapronssia 2010, 2014
• Maailmanmestaruus 2011, MM-hopeaa 2007 ja 2016, MM-pronssia 2006
• Suomen mestaruus 2005, 2014, 2015, 2018 SM-hopeaa 2003, 2019, SM-pronssia 2006, 2016
• SM-liigan tähdistökentällisessä 2003, 2006, 2014, 2015
• SM-liigan paras puolustaja (Pekka Rautakallio -palkinto) 2006, 2014
• SM-liigan paras plus/miinus (Matti Keinonen -palkinto) 2003, 2006

Tilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1998–1999	Kärpät (C)	A-SM		22	2	9	11	14		–	–	–	–	–									U18	7	1	0	1	0
1999–2000	Kärpät (A)	A-SM		27	9	11	20	26		–	–	–	–	–
	Kärpät	I-divisioona		22	0	4	4	14		–	–	–	–	–
2000–2001	Kärpät	SM-liiga		47	1	5	6	46		9	0	2	2	4									JMM	7	0	0	0	2
2001–2002	Kärpät	A-SM		–	–	–	–	–		1	1	0	1	0
	Kärpät	SM-liiga		55	2	6	8	42		4	0	3	3	4
2002–2003	Kärpät (C)	SM-liiga		56	6	12	18	67		15	1	4	5	16
2003–2004	Chicago Blackhawks	NHL		10	0	1	1	4		–	–	–	–	–
	Norfolk Admirals	AHL		59	3	11	14	58		8	0	0	0	8
2004–2005	Kärpät (A)	SM-liiga		55	5	13	18	68		12	0	2	2	6									MM	7	0	0	0	2
2005–2006	Kärpät (C)	SM-liiga		56	11	16	27	38		11	5	7	12	8									OK	2	0	0	0	0
																							MM	9	2	0	2	8
2006–2007	Chicago Blackhawks	NHL		54	5	9	14	30		–	–	–	–	–									MM	9	0	1	1	4
	Philadelphia Flyers	NHL		20	0	0	0	8		–	–	–	–	–
2007–2008	Philadelphia Flyers	NHL		53	1	4	5	38		14	0	2	2	6
2008–2009	Philadelphia Flyers	NHL		22	0	2	2	10		–	–	–	–	–									MM	6	0	0	0	4
	Philadelphia Phantoms	AHL		26	0	11	11	20		4	2	0	2	6
2009–2010	Avangard Omsk	KHL		53	6	6	12	34		3	0	1	1	0									OK	6	0	1	1	4
																							MM	6	0	0	0	2
2010–2011	Metallurg Magnitogorsk	KHL		37	4	8	12	16		5	0	0	0	0									MM	9	0	0	0	0
2011–2012	Metallurg Magnitogorsk	KHL		51	4	4	8	22		10	0	1	1	4									MM	10	0	1	1	0
2012–2013	Rögle BK (A)	Elitserien		54	2	4	6	30		–	–	–	–	–									MM	10	0	0	0	0
2013–2014	Kärpät (C)	SM-liiga		55	12	16	28	52		16	2	8	10	16									OK	6	0	0	0	2
2014–2015	Kärpät (C)	SM-liiga		59	11	10	21	26		11	2	3	5	2
2015–2016	Kärpät (C)	SM-liiga		58	6	19	25	54		14	2	3	5	4									MM	6	0	0	0	0
2016–2017	Kärpät (C)	SM-liiga		48	7	15	22	26		2	0	0	0	0									MM	8	0	0	0	12
2017–2018	Kärpät (C)	SM-liiga		54	3	10	13	30		18	4	2	6	10									OK	5	1	0	1	2
2018–2019	Kärpät (A)	SM-liiga		58	6	10	16	47		17	1	3	4	2
2019–2020	Kärpät (C)	SM-liiga		50	2	2	4	14		–	–	–	–	–
2020–2021	Kärpät	SM-liiga		1	0	0	0	0		–	–	–	–	–
13 kautta	yhteensä	SM-liiga		652	72	134	206	510		130	17	37	54	72
4 kautta	yhteensä	NHL		159	6	16	22	90		14	0	2	2	6
3 kautta	yhteensä	KHL		141	14	17	31	72		18	0	2	2	4
2 kautta	yhteensä	AHL		85	3	22	25	78		12	2	0	2	14
1 kausi	yhteensä	Elitserien		54	2	4	6	30		–	–	–	–	–

Aiheesta muualla

• Lasse Kukkonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
• Lasse Kukkonen nhlfinns.net
• Lasse Kukkonen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)

Edeltäjä: Teemu Selänne

Suomen kapteeni talviolympialaisissa 2018

Seuraaja: Valtteri Filppula

Edeltäjä: Mikko Koivu

Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa 2013 2017

Seuraaja: Olli Jokinen Mikael Granlund

Edeltäjä: Jari Laukkanen Sakari Palsola Ilkka Mikkola Atte Ohtamaa

Oulun Kärppien kapteeni SM-liigassa 2002–2003 2005–2006 2013–2018 2019–2020

Seuraaja: Sakari Palsola Jari Viuhkola Atte Ohtamaa Mika Pyörälä

Edeltäjä: Ilkka Mikkola Shaun Heshka

Pekka Rautakallio -palkinnon voittaja 2006 2014

Seuraaja: Cory Murphy Esa Lindell

Edeltäjä: Marko Tuulola Jukka Voutilainen

Matti Keinonen -palkinnon voittaja 2003 2006

Seuraaja: Jari Viuhkola Martti Järventie

Edeltäjä: Markus Seikola

Juha Rantasila -palkinnon voittaja 2014

Seuraaja: Janne Niskala