Lars Gustafsson
Lars Erik Einar Gustafsson (1936[1]–2016[2]) oli ruotsalainen kirjailija ja kriitikko. Hän kirjoitti runoja, novelleja ja romaaneja, joissa oli filosofointia ja usein mystiikkaakin. Niissä elämä ja maailma on kaoottista, vaikeasti avautuvaa. Hän käytti arkaistista kieltä ja sovelsi Bertolt Brechtin vieraannuttamistekniikkaa.[1]
Gustafsson oli Ruotsin näkyvimpiä kulttuurikeskustelijoita. Hän kirjoitti Svenska Dagbladetiin kolumnia Spegelskärvor.[3]
Suomennetut teokset muokkaa
- Mehiläishoitajan kuolema (En biodlares död), suom. Eeva-Liisa Manner, Tammi 1979 ISBN 951-30-4417-3
- Surumusiikkia vapaamuurareille (Sorgemusik för frimurare), suom. Raija Jänicke, Tammi 1986 ISBN 951-30-5997-9
- Suomennettuja runoja[4]
- Ilmapallopurjehtijat (Ballongfararna), suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta, WSOY 1974 ja 2004
- Sade ja vasara, suom. Aale Tynni, julkaisussa: Parnasso, 1985, nro 1; s. 15–17.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Gustafsson, Lars, Facta 2001, palsta 357–358. WSOY 1983
- ↑ Kulturpersonligheten Lars Gustafsson död Espressen 3.4.2016, viitattu 28.7.2020
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Gustafsson, Lars”, Otavan kirjallisuustieto, s. 263. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Lars Gustafsson, (Arkistoitu – Internet Archive) Linkki maailman runouteen, runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 19.3.2021, viitattu 22.4.2021
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lars Gustafsson Wikimedia Commonsissa
