Wikipedia

Bertolt Brecht

saksalainen näytelmäkirjailija ja teatterinohjaaja

Bertolt Brecht, oik. Eugen Berthold Friedrich Brecht (10. helmikuuta 1898 Augsburg, Baijeri, Saksa – 14. elokuuta 1956 Berliini, DDR) oli saksalainen näytelmäkirjailija, runoilija ja teatteriohjaaja. Hänen tunnettuihin teoksiinsa kuuluvat Kolmen pennin ooppera (yhteistyössä säveltäjä Kurt Weillin kanssa), Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (yhdessä Hella Wuolijoen kanssa), Äiti Peloton ja hänen lapsensa, Setšuanin hyvä ihminen ja Galileo Galilein elämä.

Bertolt Brecht
Henkilötiedot
Koko nimi Eugen Berthold Friedrich Brecht
Syntynyt10. helmikuuta 1898
Augsburg, Saksan keisarikunta
Kuollut14. elokuuta 1956 (58 vuotta)
Itä-Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta
Kansalaisuus Itävalta
Ammatti näytelmäkirjailija, runoilija
Kirjailija
SalanimiBerthold Larsen [1]
Tyylilajit eeppinen teatteri
Esikoisteos Baal
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä muokkaa

Augsburgissa syntyneen Bertolt Brechtin äiti oli protestantti ja isä katolinen paperitehtaan johtaja. Brecht opiskeli lääketiedettä ja työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikaan lääkintäjoukoissa. Sotakokemusten katsotaan vaikuttaneen syvällisesti hänen ajatteluunsa.[2] Sodan jälkeen hän palasi lääketieteen opintoihin, mutta keskeytti ne 1921. Brechtin ensimmäinen näytelmä Baal esitettiin vuonna 1923. Siitä tuli erittäin suosittu. Vuonna 1927 Brecht alkoi lukea Karl Marxin Pääomaa, ja vuoteen 1929 mennessä hänestä oli tullut kommunisti.[3] Tosin hän ei koskaan liittynyt kommunistiseen puolueeseen.

Pakolaisvuodet muokkaa

Kun Hitler nousi 1933 valtaan, Brecht pakeni 28. helmikuuta perheineen Saksasta, koska hän tiesi olevansa natsien mustalla listalla. Maaliskuussa he olivat Prahassa, Wienissä ja Zürichissä. Huhtikuussa Caronassa. Toukokuussa hänen vaimonsa Helene Weigel matkusti lasten kanssa Tanskaan, Brecht lähti Pariisiin.

Natsi-Saksassa hänen näytelmänsä kiellettiin. Kun sota vuonna 1939 näytti väistämättömältä, hän siirtyi Ruotsiin. Saksan vallattua Tanskan ja sen jälkeen Norjan Brecht haki viisumia Yhdysvaltoihin. Viisumipäätöstä hän odotti Suomessa toukokuuhun 1941 asti. Suomessa Brecht asui kesän 1940 Hella Wuolijoen vieraana Marlebäckin kartanossa Iittissä ja kirjoitti muun muassa näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti Wuolijoen kanssa. Lokakuussa 1940 Brecht muutti perheineen Helsinkiin osoitteeseen Köydenpunojankatu 13.[4]

Suomesta Brecht jatkoi Neuvostoliiton (Vladivostokin) kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän asettui Kalifornian Santa Monicaan ja jossa hänen kohtalotovereinaan oleskeli muiden muassa Thomas Mann.[2] Hän yritti toimia Hollywood-käsikirjoittajana, mutta sai myydyksi vain yhden käsikirjoituksen. Vuonna 1947 Brechtiä syytettiin amerikkalaisvastaisesta toiminnasta. Tästä Brecht kuitenkin selvisi sepittämällä syyttäjilleen puolitotuuksia.[3]

Vuonna 1949 Brecht muutti Itä-Saksaan Berliiniin. Hän anoi ja sai vuonna 1950 Itävallan kansalaisuuden turvatakseen vapaan matkustusoikeuden. Brecht kirjoitti DDR:n järjestelmää kevyesti kritisoivia näytelmiä, jotka läpäisivät sensuurin ja saivat paljon suosiota sekä Itä-Saksassa että länsimaissa. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1956.[3]

Brechtin lapsista vanhin oli näyttelijä Hanne Hiob Brechtin ensimmäisestä avioliitosta oopperalaulaja Marianne Zoffin kanssa. Brechtin ja Helene Weigelin lapsista vanhempi oli kirjailija Stefan Brecht, joka jäi Yhdysvaltoihin kun muu perhe palasi sodan jälkeen Eurooppaan.[5][6] Lapsista nuorin Barbara Brecht-Schall toimi äitinsä Helene Weigelin kuoleman jälkeen Brechtin tuotannon valvojana kuolemaansa vuoteen 2015 saakka.[7]

Tuotannosta muokkaa

Brechtin tyylilaji on eeppinen teatteri. Hän pyrki vieraannuttamaan katsojan tapahtumista niin, että katsoja ei eläydy, vaan tietää kokemuksen olevan näytelmää. Näin kirjailija pääsee vetoamaan järkeen, ei tunteisiin. Hän oli oppositiossa vallitseviin oloihin nähden, käytti suoraa puhetta ja karttoi estetismiä. Brecht oli yhtä aikaa mystikko ja selkeään logiikkaan pyrkivä ajattelija. Totuuden hän katsoi suhteelliseksi monimutkaisen todellisuuden edessä.[2]

Brechtin näytelmän Kaukasialainen liitupiiri taustalla on 1300-luvulla eläneen kiinalaisen kirjailijan Li Qianfun näytelmä Liitupiiri, kuten myös Brechtin novellin Augsburgin liitupiiri.[8][9] Brecht sai novelliin aiheen saksalaisen kirjailijan Klabundin näytelmästä, joka oli kiinalaisen näytelmän käännös. Tarina on hyvin kansainvälinen ja esiintyy myös Raamatussa (1 kuninkaiden kirja 3:16–), mutta teatterissa on eniten vaikuttanut kiinalainen versio.[10][11]

Brechtin teokset Suomessa muokkaa

Vuonna 1979 ensi-iltansa sai Ralf Långbackan ohjaama elokuva Herr Puntila och hans dräng Matti, joka oli Suomessa filmattu ja ruotsiksi näytelty elokuva Brechtin näytelmästä. Puntilaa elokuvassa näytteli Lasse Pöysti ja Mattia Pekka Laiho. Viimeksi Brecht–Weill -tuotantoa on esitetty Suomessa: Ooppera Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho Helsingin juhlaviikoilla 19.–21.8.2011 ja Kolmen Pennin Ooppera -laulunäytelmä Lappeenrannan Kaupunginteatterissa keväällä 2016 sekä Seitsemän Kuolemansyntiä konserttiversiona Kuhmon Kamarimusiikissa kesällä 2015.

Teokset muokkaa

Näytelmiä muokkaa

  • Baal, 1922
  • Rummut yössä (Trommeln in der Nacht, 1922)
  • Pikkuporvarihäät (Kleinbürgerhochzeit, 1923)
  • Kaupunkien viidakossa (Im Dickicht der Städte, 1924)
  • Mies on mies (Mann ist Mann, 1927)
  • Kerjäläisooppera / Kolmen pennin ooppera (Dreigroschenoper, 1928)
  • Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho (ooppera, Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny, 1929, musiikki: Weill)
  • Happy End (Happy End,1929, musiikki: Weill)
  • Poikkeus ja sääntö (Die Ausnahme und die Regel, 1930)
  • Teurastamojen pyhä Johanna (Die heilige Johanna der Schlachthöfe, 1932)
  • Seitsemän Kuolemansyntiä (The Seven Deadly Sins; German: Die sieben Todsünden; French: Les sept péchés capitaux,laulu-baletti, musiikki: Weill, 1933)
  • Rouva Carrarin kiväärit (Die Gewehre des Frau Carrar, 1937)
  • Barbara Peloton / Äiti Peloton / Äiti Peloton ja hänen lapsensa (Mutter Courage und ihre Kinder, 1941)
  • Arturo Uin valtaannousu (Der Aufhaltsame Aufstieg des Arturo Ui, 1941)
  • Galileo Galilein elämä (Leben des Galilei, 1943)
  • Setšuanin hyvä ihminen (Der gute Mensch von Sezuan, 1942)
  • Švejk toisessa maailmansodassa (Schweyk im zweiten Weltkrieg, 1944)
  • Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (Herr Puntila und sein Knecht Matti, 1948)
  • Kaukasialainen liitupiiri (Der kaukasische Kreidekreis, 1949)
  • Kommuunin päivät (Die Tage der Kommune, 1949)
  • Pakolaiskeskusteluja (Flüchtlingsgespräche, 1961).

Romaanit muokkaa

  • Kerjäläisromaani (Dreigroschenroman, 1934)
  • Die Geschäfte des Herrn Julius Caesar, 1957.

Runoja ja esseitä muokkaa

  • Hauspostille, 1927
  • Kalendergeschichten (proosaa, 1949)
  • Hundert Gedichte, 1951

Kuunnelmat muokkaa

  • Das Verhör des Lukullus, 1939.

Teatterikirjallisuutta muokkaa

  • Aikamme teatterista: Epäaristotelelaisesta dramatiikasta. (Schriften zum Theater: Über eine nicht-aristotelische Dramatik, 1963.) Valikoinut Sigfried Unseld. Suomentanut Max Rand. Forum-kirjasto 11. Helsinki: Tammi, 1965.
  • Kirjoituksia teatterista. Suomentaneet Anja Kolehmainen, Rauni Paalanen ja Outi Valle. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja nro 14. Helsinki: VAPK-kustannus, 1991. ISBN 951-37-0645-1.

Näytelmien suomennoksia muokkaa

  • Kolmen pennin ooppera. (Die Dreigroschenoper, 1928.) Suomentaneet Max Rand ja Turo Unho. Laulut suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: Otava, 1970.
  • Galilein elämä: Näytelmä. (Leben des Galilei, 1939, toinen versio 1947.) Suomentanut Ritva Arvelo. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-05655-7.
  • Äiti Peloton ja hänen lapsensa. (Mutter Courage und ihre Kinder, 1941.) Suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01999-6.
  • Setšuanin hyvä ihminen. (Der gute Mensch von Sezuan, 1942.) Suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: Otava, 1967.

Tunnustuksia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Czech National Authority Database  . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b c Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset-Cicero), s. 672-3. Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4.
  3. ↑ a b c Bertolt Brecht authorscalendar.info.
  4. ↑ Bertolt Brecht asui maanpakolaisvuosinaan Kuhankeittäjän korttelissa hs.fi. 26.4.2009.
  5. ↑ Bayerische Rundfunk (Internet Archive)
  6. ↑ Stefan Brecht, Theater Historian, Is Dead at 84 nytimes.com. 22.4.2009.
  7. ↑ Leena Becker, Isänsä näytelmäteosten tiukka vahti. Helsingin Sanomat 11.9.2015 s. B 15
  8. ↑ Augsburgin liitupiiri
  9. ↑ Kaksi äitiä ja viisas kuningas Nurmijärven seurakuntaviesti. Sivu 4
  10. ↑ The Caucasian Chalk Circle Britannica
  11. ↑ Brecht, Chinese Theatre, And Verfremdungseffekt Antaeus Theatre Company

Kirjallisuutta muokkaa

  • Haikara, Kalevi: Bertolt Brechtin aika, elämä ja tuotanto. Helsinki: Art House 1992. ISBN 951-884-063-6
  • Hecht, Werner: Brecht und die DDR: Die Mühen der Ebenen. Berlin: Aufbau, 2013. ISBN 978-3-351-03569-3.
  • Knopf, Jan: Bertolt Brecht: Lebenskunst in finsteren Zeiten. Biografie. München: Carl Hanser Verlag, 2012. ISBN 978-3-446-24001-8.
  • Långbacka, Ralf: Muun muassa Brechtistä: tekstejä teatterista. Tammi. Helsinki 1982.
  • Niemi, Irmeli: Nykyteatterin juuret. Teorioita, tavoitteita, saavutuksia 1900-luvun eurooppalaisessa teatterissa. Helsinki 1975.
  • White, John J. – White, Ann: Bertolt Brecht's Furcht und Elend des Dritten Reiches: A German Exile Drama in the Struggle against Fascism. Camden House, Rochester 2010. ISBN 978-1-57113-373-1

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bertolt Brecht.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Bertolt Brecht.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bertolt_Brecht&oldid=22335000”