Lapatossu
Lapatossu on suomalaisessa tarinaperinteessä esiintyvä hahmo, ratatyömailla kiertelevä laiska ja lupsakka leikinlaskija. Lapatossun kanssa seikkailee yleensä hänen ystävänsä Vinski. Näyttelijä Aku Korhonen esitti Lapatossua useassa elokuvassa 1930- ja 1940-luvuilla.
| Lapatossu | |
|---|---|
 Aku Korhonen näytteli Lapatossua kolmessa elokuvassa. |
|
| Luoja(t) | Juho Nurhonen, Ensio Rislakki, Ilmari Turja |
| Näyttelijä(t) | Aku Korhonen |
| Ensi- esiintyminen |
Lapatossun juttuja maalta ja mereltä (1904) |
| Henkilötiedot | |
| Suhteet | |
| Tutut | parturiystävä Vinski |
Julkaistut Lapatossun jutut ja mahdollinen todellinen esikuva muokkaa
”Lapatossun juttuja” julkaisi ensimmäisenä 1900-luvun alussa huumorikirjailija Juho Nurhonen.[1] Hän julkaisi vuosina 1904–1906 omakustanteena neliosaisen kokoelman Lapatossun juttuja maalta ja mereltä nimimerkillä J-nen sekä vuosina 1908–1914 neljä Lapatossun albumia nimimerkillä Juho Nurho. Vuosina 1916–1921 hän julkaisi vielä viisi muuta kokoelmaa nimimerkillä Lapatossun juttujen laatija.[2] Myös 1930-luvun Lapatossu-elokuvat käsikirjoittanut Ensio Rislakki (pakinoitsija-nimimerkki Valentin) julkaisi vuonna 1940 kokoelman Lapatossun juttuja, jonka esipuheessa hän korosti Aku Korhosen tulkitseman hahmon olevan jo oikeastaan eri hahmo kuin alkuperäinen Lapatossu.[1]
Nurhonen liitti vuonna 1914 ilmestyneen neljännen Lapatossun alpumin esipuheeseen selvityksen hahmon taustasta. Sen mukaan alkuperäinen Lapatossu olisi ollut Urjalan pitäjästä lähtöisin ollut varakkaan talon poika Kalle Gustafsson. Rislakki mainitsi teoksensa esipuheessa Lapatossun olleen Urjalan sijaan Kalvolan pitäjästä. Vuonna 1953 Suomen Tietokirjan kustantamaan yksitoistaosaiseen teokseen Lapatossun Parhaat pilajutut sisältyi yksityiskohtaisempi kuvaus hahmon tosielämän esikuvasta. Rislakin mukaan 1900-luvun alussa julkaistut Lapatossu-tarinat olivat korkeintaan puoliksi peräisin alkuperäiseltä Lapatossulta.[1]
Lapatossun esikuvana on mahdollisesti ollut Hattulan pitäjän Heinun kylästä kotoisin ollut Carl Gustaf Gustafsson (s. 8. tammikuuta 1840), joka oli paikallisen Saaren virkatalon isännän Gustaf Gustafssonin vanhin poika. Gustafsson toimi ratatyömiehenä useilla eri ratatyömailla 1870- ja 1880-luvuilla. Nimen ”Lapatossu” synnystä on ainakin kolme erilaista tarinaa.[1]
Rautatienrakentajien vaiheita tutkinut Kalle Kallio päätyy useiden vaihtoehtojen joukosta pitämään alkuperäisenä Lapatossuna Kustaa Viktor Kustavinpoikaa, jota syytettiin nimenomaan Lapatossu-tarinoihin sopivasta käyttäytymisestä Mikkelin raastuvanoikeudessa vuonna 1887: Paikallinen kauppias syytti radanrakentajia eli ”ratajätkiä” olutpullojen varastamisesta ja muusta häiriöstä; yksi heistä oli Kustaa Viktor. Tämä kehotti toisia jätkiä sitomaan hänen kätensä, juoksi ulos ja meni poliisin puheille syyttäen vuorostaan kauppiasta käsiensä sitomisesta.[3]
Vuonna 1840 syntynyt Carl Gustaf Gustafsson ei liene ollut Lapatossu, sillä hän kuoli jo 27-vuotiaana. Myös saman perheen nuorinta poikaa Henrik Viktor Gustafssonia (1848–1894) on arveltu Lapatossuksi. Kallio katsoo edellä mainitun tapahtuman sitovan Kustaa Viktorin Lapatossuksi kahta muuta paremmin, sillä heistä ei ole vastaavia toimintaan viittaavia tietoja.[4]
Lapatossu-elokuvat muokkaa
Kirjailija Ensio Rislakki teki käsikirjoituksen vuonna 1937 valmistuneeseen ensimmäiseen Lapatossu-elokuvaan. Toisena käsikirjoittajana oli päätoimittaja Ilmari Turja, joka esiintyi nimimerkillä Teini. Elokuvassa Lapatossu on laiska ja pulskanpuoleinen veijari, joka viihdyttää työtovereitaan. Hän on saanut myös kämppäemäntä Miinan suosion. Elokuvissa Lapatossu siteeraa ahkerasti Raamatun apokryfikirjoihin kuuluvaa Jeesus Sirakin kirjaa. Lapatossulla on yksinkertainen parturiystävä Vinski (esittäjänä Kaarlo Kartio), joka mainosti asiakkaita sanonnalla ”päitä leikataan”. Elokuvassa esiintyi myös topakka leskiemäntä.
Lapatossu-elokuvien ohjaajina toimivat T. J. Särkkä ja Yrjö Norta. Ensimmäisen elokuvan pääosissa olivat Aku Korhonen, Kaarlo Kartio, Laila Rihte, Siiri Angerkoski, Eino Kaipainen ja Jorma Nortimo. Sen jälkeen tehtiin vielä kaksi Lapatossu-elokuvaa, Lapatossu ja Vinski olympia-kuumeessa ja Tavaratalo Lapatossu & Vinski. Elokuvia olisi tehty enemmän, mutta Vinskin esittäjä Kaarlo Kartio kuoli vuoden 1940 lopulla. Myöhemmin Aku Korhonen esitti Lapatossua radio-ohjelmissa. Lapatossu ja Vinski-elokuvat olivat oman aikansa kansansuosikkeja, joita kriitikot vihasivat. Jokaisen elokuvan tuotti maisteri T. J. Särkkä.
Luettelo elokuvista muokkaa
- Lapatossu (1937) Ohjaus: Toivo Särkkä ja Yrjö Norta
- Lapatossu ja Vinski olympia-kuumeessa (1939) Ohjaus: Yrjö Norta
- Tavaratalo Lapatossu & Vinski (1940) Ohjaus: Toivo Särkkä
Lähteet muokkaa
- Kallio, Kalle: Ratajätkät – Rautatienrakentajien kokemukset 1857–1939. SKS Kirjat, 2022. ISBN 978-951-858-314-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Lapatossu (1937) -elokuvan taustatiedot Elonet. Viitattu 22.5.2016.
- ↑ Fennica-tietokanta, Tekijä-haku ”Nurhonen, Juho”[vanhentunut linkki] Viitattu 22.5.2016.
- ↑ Kallio 2022, 398-399
- ↑ Kallio 2022, 398
Aiheesta muualla muokkaa
- "Lapatossua" etsimässä. Suomen kansan tunnettu leikinlaskija syntyi Kalvolan pitäjän Heinun kylässä, Seura, 08.12.1937, nro 49, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Lapatossu ei ole unohtunut. Lisäselvitystä Lapatossu-löytöihimme, Seura, 29.12.1937, nro 52, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot