Lahjapalkkio
Lahjapalkkio oli Suomessa erityisen ansiomerkin saaneen virkamiehen kuoltua hänen leskelleen ja lapsilleen maksettava avustus, joka vastasi osaa kuolleen virkamiehen vuosipalkasta. Lahjapalkkiot lakkautettiin 1920-luvulla.
Säännökset lahjapalkkiosta muokkaa
Vuonna 1830 perustettiin julistuksella kauan nuhteettomasti valtiota palvelleiden siviili- ja sotilasvirkamiesten palkitsemista varten erityinen ansiomerkki ritarimerkin tavoin rinnassa kannettavaksi.[L 1] Tämä merkki annettiin viidentoista vuoden nuhteettoman palveluksen jälkeen ja siinä oli roomalainen numero XV. Aina viiden seuraavan nuhteettoman palvelusvuoden jälkeen merkki vaihdettiin uuteen merkkiin XX (20), XXV (25), XXX (30) ja niin edelleen.[1]
Ansiomerkin saaneen virkamiehen kuoltua hänen leskellään ja turvattomilla lapsillaan oikeus saada valtion varoista lahjapalkkio (gratifikatio). Sen määrä vastasi virkamiehen useamman kuukauden sääntöpalkkaa ja riippui ansiomerkistä.[1]
|
|
|
Asetuksella säännöksiä muutettiin vuonna 1860 siten,[L 2] että ansiomerkki annettiin vasta 40 ja 50 vuoden nuhteettomasta palveluksesta. Oikeus lahjapalkkioon kuitenkin säilyi edelleen ja säilytettiin myös vuoden 1923 palkkauslaissa,[L 3] mutta lakkautettiin vuoden 1926 heinäkuussa voimaan tulleella asetuksella.[L 4]
Lähteet muokkaa
Lakiviitteet muokkaa
- ↑ Julistus 15.8.1830.
- ↑ Asetus 12.6.1860.
- ↑ Palkkauslaki (29.12.1923) 17 ja 19 §.
- ↑ Asetus 7.5.1926. Voimaan 1.7.1926.